Juu, ei, Nato-optio vaiko sinne vaan!

Onhan tästä jo ajatuksia vaihdettu, mutta mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa. Muutama näkökanta lisää taustana korkean tason Natodelegaation  vierailu maassamme sekä Tasavallan Presidentti Sauli Niinistön Moskovan retki.

Mielipidemittaukset kertovat ennen muuta, että selvän kantansa, kyllä tai ei Naton jäseneksi,  ilmaisseitten määrä kertoo pienuudessaan vankoista mielipiteistä, joita arvostan. Niitäkin ymmärrän, joilla kantaa ei ole. Kannanmuodostukseen tarvittava tietopohja on liian puutteellinen. Mutta entä ne Nato-optiosta puhuvat? Ei sellaista Naton perussopimuksesta löydy. Keskeisimpänä löytyy paljon puhuttu viides pykälä, jota pääsihteerikin korosti. Nato auttaa vain jäsenmaitaan. Auttaisiko Suomea, jos joutuisimme vaikeuksiin. Ei auttaisi. Pärjätkää omillanne tai niitten kanssa, joilla kenties on yhteneväinen puolustuspoliittinen intressi.

Puolustusministeri Antti Kaikkonen on korostanut oman, vahvan puolustuksen merkitystä.  Se on ainoa, johon sataprosenttisella varmuudella voimme luottaa. Kaikesta muusta voimme lausua toiveita tai epäilyksiä. Viitata lisäksi diplomatiaan, mm. poikkeuksellisen hyviin naapuruussuhteisiimme sekä kasvaneeseen tunnettavuuteemme maailmalla, jota presidentimme on jatkuvasti korostanut ja edistänyt.

Mutta maailma muuttuu, Eurooppa, USA, Venäjä ja Kiina siinä mukana sekä niistä johtuen. Tuovatko muutokset uutta vai löytyykö niistä vanhan historian toistumiseen viittaavaa, sen aika tulee näyttämään.  Joskus on siksi syytä muistella, mitä mennyt meille on opettanut, luottamuksesta hetken realiteetteihin tai luottamuksesta johonkin muuhun.

Kun talvisota syttyi, meillä oli hyökkäämättömyyssopimus suuren itänaapurimme kanssa. Jossakin se revittiin silpuksi, luottamus korkeitten johtajien allekirjoituksiin oli virhe.  Oli olemassa Kansainliitto, nykyisen YK:n edeltäjä. Senkin piti olla turvanamme. Mutta  ei ollut, voima puuttui. Nyt se puuttuu lähinnä meitä olevalta Euroopan Unionilta. Entä jokin muu, aiemman luottamuksemme arvoinen. Talvisotaan joutunut Suomi sai Canterburyn arkkipiispalta, keskeiseltä kristikunnan henkiseltä johtajalta,  koko maailman kristityille  osoitetun kehoituksen rukoilla maamme puolesta sen taistellessa kommunismia vastaan. Toisen maailmansodan sytyttyä sama arkkipiispa rukoilikin  voittoa  liittoutuneille, itänaapurillemme osana niitä, kun Suomella oli vastassaan jälleen sama vihollinen.  Kehen, mihin voi Suomikaan siis  luottaa paitsi omaan puolustuskykyyn ja liittolaiseen, jonka kanssa on olemassa viidennen pykälän antama turvatakuu. Myötätunnon merkityksestä olemme toivottavasti jo kokemuksemme saaneet.

Unohdetaan siis ainakin  puhe Nato-optiosta. Sillä vaan hämätään kenties suurtakin osaa kansalaisista. Se ei helpota vastaamaan jaa tai ei. Jos johonkin muuhun toivoa voi panna, on se presidentti Niinistön pyrkimys herättää uudelleen eloon uusi Helsinki-henki, vuonna 1975 pääkaupungissamme pidetyn ETY-huippukokouksen seuraaja.  Sen aikaansaamisen  taakse on koottava kansakunnan kaikki voimat ja tavoiteltava tukea niin idästä kuin lännestäkin, läheltä ja merten takaa.

 

 

+17
raimoilaskivi

Ylipormestari Raimo Ilaskivi (s. 1928) on tehnyt pitkän uran kansainvälisenä ja kansallisena vaikuttajana. Valmistuttuaan hän toimi 1950-1970-luvuilla erilaisissa pankkimaailman johtotehtävissä, mm. Suomen Pankkiyhdistyksen, Suomen Teollisuuspankki Oy:n ja Helsingin Arvopaperipörssin toimitusjohtajana. Ilaskivi on ollut kansanedustajana sekä ryhmän puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja vv.1962-75, Euroopan parlamentin jäsen 1996–1999, Helsingin kaupunginjohtaja 1979–1991 ja kokoomuksen presidenttiehdokas vuonna 1994. Ilaskivellä on ollut useita eri suuryritysten hallitusten tai hallintoneuvostojen jäsenyyksiä.
Ilaskivi väitteli tohtoriksi vuonna 1958. Väitöskirjan aiheena oli Valtiontalouden automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa ja seuraava tieteellinen teos käsitteli Suomen Pankin rahapolitiikkaa. Hän toimi kansantaloustieteen dosenttina Helsingin Yliopistossa kahdenkymmenen vuoden ajan. Eläkkeelle siirryttyään han on ollut kansainvälisen, Afrikan Paavin ja Alexandrian patriarkan suojeleman Konstantinus Suuren Ritarikunnan (Ordo Sancti Constantini Magni) kansleri ja viimeksi varasuurmestari vuoteen 2021 saakka.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu