Kateuspäivä – lue sisältöä, ei pelkkiä numeroita

Vuotuinen veropäivä on koittanut – kateuspäiväksikin kutsuttu – ja kansa lukee ja pähkäilee. Yli satatuhatta euroa viime vuonna saaneiden kansalaisten verotustiedot on saatettu julkisuuteen. Ketkä ansaitsivat eniten, mitä sai naapuri tai tuttava, siinä keskustelunaiheita, jotka puhuttavat. Ja puhuttavat ne  verotkin. Miksi tuolta prosenteissa noin vähän ja toiselta noin paljon!

Numeroihin yleensä tuijotetaan. Sadat tai kymmenet miljoonat eurot tulopuolella kiinnittävät huomion, maksettu veromäärä jää yleensä sivuun kuten myös sen prosenttiosuus tulosta. Paljonko ovat plakkariinsa vetäneet eri kansalaisyhmät, sekin kiinnostaa: paljonko yritysjohtajat,  poliitikot, lääkärit,  paljonko jääkiekkoilijat, missikaunottaret jne jne; kukin seuraa oman uteliaisuutensa perusteella.

Mutta pitäisikö olla kokonaan toinen lähtökohta? Mikä on seurattavan henkilön veronmaksukyky ja veroprosentti sen perusteella, mikä on eri kansalaisryhmien keskinäinen oikeudenmukaisuus, tasavertaisuus jne! Saako joku päällisinpäin tyhjästä, isosta yrityskaupasta  ja toinen kovan työn tai yrittämisen perusteella? Onko yhden saama ansio maksajan tarkkaan harkitsema ja toisen tulo ja siihen nojaava vero itsensä päättämä, miten suhtautuvat toisiinsa yritysmaailman ja julkisen työnantajan palkat? Niitä  seuraamalla päästään mielenkiintoisempiin  tuloksiin  kuin pelkkiin numeroihin tuijottamalla.

Pari esimerkkiä, taustana ensin veronmaksukyky. Mikä on sellaisen veroprosentti, joka saa tulonsa pääomatulona ja mikä toisen, jolla on yhtä suuri ansio mutta palkkoina hankittu? Veronmaksukukyky on numeraalisesti yhtä suuri, mutta pääomatulon vero pyörii 30-35 prosentin tienoilla kun taas palkkatuloa saatetaan helposti verottaa 50 prosentin molemmin puolin. Kuinka näin? Loistavan lobbauksenko ansiosta vaiko siksi että näin se on ikiajat ollut. Yrittämistä pitää suosiaa mutta eikö suosia pitäisi palkkatyötäkin? He is a hard working man, sanovat amerikkalaiset, hän ansaitsee, eivätkä jenkit lainkaan ymmärrä suomalaista sanontaa: Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Olisikohan hyvinvointivaltion perusteissa hieman tutkiskelemisen varaa!

Toiseksi maksajan rooli, yksityisen päättäjän toisaalla,  ja toisaalla julkisen vallan taikka sen edusmiehen. Sillä herrahan se on herrallakin, yleissääntönä tosin muutamin poikkeuksin  se, että joku muu kuin sinä itse palkastasi päätät. Yritysmaailman korkein johto, hallitus tai hallintoneuvosto ellei peräti yhtiökokous  toimitusjohtajan ansiotason sanelee. Ja lisäksi noudattaa vanhaa sääntöä, tulos tai ulos. Mutta onko itse päättäjä aina ajan hermolla? Nytkin muutamat numerot kertovat tapauksista, joissa korkeat verotiedot median palstoille hankkineet ovat joutuneet jättämään paikkansa epäonnistuttuaan tehtävässään. Onko palkanmaksajan edustaja, vaikkapa yhtiön hallitus, itse epäonnistunut tai ollut suorastaan epäpätevä omassa tehtävässään. Kysyä saa, liekö vastaajaa!

Kysyä saa mainittua toistakin: Miten suhtautuvat julkisen vallan hallitsemien tai omistamien yhteisöjen taikka liikeyritysten johdon verotiedot yksityisen sektorin vastaaviin? Kysyn siksi, että eroa saattaa olla keskinäisessä kilpailuasemassa. Yksityinen yritys voi olla kovassakin kansainvälisessä kilpailutilanteessa kun sen sijaan julkinen lähes monopoliasemassa. Ajatus, että julkisen täytyisi seurata palkkapolitiikassaan yksityistä sektoria, ei täten aina ole perusteltua. Media julkaisemat numerot kertovat kuitenkin, että tätä näkemystä ei lähitulkoonkaan aina ole huomioitu. Kertovat senkin, ettei se ole hullu, joka on kohtuuttomasti  pyytänyt vaan se, joka on pyyntöön suostunut. Lienevätkö poliittiset päättäjät, jotka kovimpaan ääneen suuria verotettavia tuloja arvostelevaat, luottamushenkilöinä työnantajan rooliin siirtyessään niitä kaikkein huonoimpia palkkapäätöksen  tekijöitä!

Ja  vielä yleistoteamukseen:  Onko yhteiskunnan yleisen mielipiteen oltava kannustava ja rohkaiseva vaiko tasapäisyyttä korostava? Onko suosittava ahkeruutta ja koulutusta ja näihin myös pohjattava palkitseminen, verotietojenkin kertoma?  Vai onko tasavertaisuus otettava entistä enemmän  ohjenuoraksi, johon tuloerojen tasaamista korostava valtiojohtommekin yllättävän paljon nyt viittaa? Kannattaa silloin pitää mielessä myös se, että korkea  verotieto kertoo hyvästä veronmaksukyvystä julkiselle vallalle sen antamien palvelujen rahoittamiseksi. Ja yhtä hyvin se voi osoittaa myös kykyä johtaa menestyksekkäästi yrityksiä, jotka puolestaan ovat hyviä yhteisöveronmaksajia. Siitäkin on joukko hyviä esimerkkejä julkaistujen verotietojen takaa luettavissa, jos vaan halua lukemiseen on.

Ei  siis vaan numeroita vaan myös numeroitten kertomaa. Tämä saattaa avata verotietojen lukijalle uutta ja hedelmällistä ajateltavaa siitä, kuinka yhteiskunta toimii, kuinka hyvä veronmaksaja on myös hyvän palvelutason luoja sellaiselle, jonka oma verotettava tulo  voi olla hyvinkin pieni mutta jolla myös on mahdollisuus nauttia hyvistä julkisista palveluista. Poikkeuksen tekevät lähinnä yksityisten hoivapalvelujen johtajat, joitten jättitulot kertyvät heidän yrityksissään heikosti hoidetuilta vanhuksilta perittävistä ylisuurista maksuista. Ajan kuva sekin.

 

 

 

raimoilaskivi

Ylipormestari Raimo Ilaskivi (s. 1928) on tehnyt pitkän uran kansainvälisenä ja kansallisena vaikuttajana. Ilaskivi on ollut kansanedustajana sekä ryhmän puheenjohtaja tai varaåuheenjohtaja vv.1962-75, Euroopan parlamentin jäsen 1996–1999, Helsingin kaupunginjohtaja 1979–1991 ja kokoomuksen presidenttiehdokas vuonna 1994. Monien virkojen, toimien ja luottamustehtävien ohella Ilaskivellä on ollut useita eri yritysten hallintoneuvostojen jäsenyyksiä. Ilaskivi väitteli tohtoriksi vuonna 1958. Väitöskirjan aiheena oli Valtiontalouden automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa ja seuraava tieteellinen taos käsitteli Suomen Pankin rahapolitiikkaa. Hän toimi myös kansantaloustieteen dosenttina Helsingin Yliopistossa kahdenkymmenen vuoden ajan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu