Kolmas veroporras tulossa – mutta minkälainen?

Verotuksesta puhun – lisänä siihen, mitä ovat jo kirjoittaneet. Ja kirjoitan ennen muuta tavasta, jolla maakuntia – tai hyvinvointiyhteiskuntia – tullaan rahoittamaan, kun Sotea varten kerättävät eurot kerätään.

Kun uuteen Sotesysteemiin mennään – jos nyt sitten lopultakin mennään – niin rahaa siinä tarvitaan. Hallitustaholta on puhuttu optimistisesti jopa 4 miljardin euron säästöistä nykyjärjestelmän kustannuksiin verrattuna. Oppositiokin on esiintuonut saman 4 miljardin luvun, mutta miinusmerkkisenä, kustannuksia kasvattavana.  Ota nyt sitten selvää, mikä tulee olemaan toteutunut totuus.

Ensin kuitenkin valtio tulee olemaan siirtymäkauden rahoittaja. Isosta pussista kate menoille, joita nyt vain laskeskellaan. Lopullisena pääränä on kuitenkin  erityinen maakuntavero, kolmas veroporras entisten, valtionveron ja kunnallisveron lisäksi, ellei pikkuruista kirkollisveroa ja vain sen maksuun halukkaita oteta huomioon. Vastustus näyttää toistaiseksi  hataralta, ”antaa mennä kun on menolippu vaan.”

Näin on tässä vaiheessa monen mielestä helppo todeta. Mutta ongelmat ovat kuitenkin vasta edessä päin. Minkälainen kolmas vero? Progressiivinen valtioveron tapainen vaiko tasavero kunnallisveron mukaan? Tässä nimittäin nousevat esiin paitsi  veropoliittiset aspektit  kohtaantoineen ja vaikutuksineen myös poliittiset intohimot sekä ajatukset siitä, kuinka saataisiin saman tien vaikutettua myös tulonjakoon ja muihin yhteiskunnallisiin näkökantoihin.

Progression avulla voitaisiin rasittaa hyvätuloisia, siirtää   maksukykyisimmiltä euroja  niille, joita tässäkin yhteydessä voitaisiin tukea. Jos Sote sinänsä on terveys- ja sosiaalipoliittinen vallankumous, olisi sen progressiivinen vero yhtälailla veropoliittinen täysreformi. Miten se vaikuttaisi ahkeruuteen, työnteon haluun ja yritteliäisyyteen, on syytä kysyä. Tasavero puolestaan tasaisi rasitukset samaan tapaan kuin ne ovat nykyisiä terveys- ja sosiaalimenojakin  rahoittaneet ja rasittaneet.

Jos itse Sotea on vatvottu vuodesta toiseen, kuvitteli veroratkaisun aiheuttavan pitkän ja perusteellisen pohdinnan siitä, mihin ideologiseenkin suuntaan hyvinvointiyhteiskuntaamme soteveron kautta halutaan kehittää. Kovin vähän on eduskunnassa tästä ajatuksia vaihettu. Valvokaa siis, konsulit!

raimoilaskivi

Ylipormestari Raimo Ilaskivi (s. 1928) on tehnyt pitkän uran kansainvälisenä ja kansallisena vaikuttajana. Valmistuttuaan hän toimi 1950-1970-luvuilla erilaisissa pankkimaailman johtotehtävissä, mm. Suomen Pankkiyhdistyksen, Suomen Teollisuuspankki Oy:n ja Helsingin Arvopaperipörssin toimitusjohtajana. Ilaskivi on ollut kansanedustajana sekä ryhmän puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja vv.1962-75, Euroopan parlamentin jäsen 1996–1999, Helsingin kaupunginjohtaja 1979–1991 ja kokoomuksen presidenttiehdokas vuonna 1994. Monien virkojen, toimien ja luottamustehtävien ohella Ilaskivellä on ollut useita eri suuryritysten hallitusten tai hallintoneuvostojen jäsenyyksiä. Ilaskivi väitteli tohtoriksi vuonna 1958. Väitöskirjan aiheena oli Valtiontalouden automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa ja seuraava tieteellinen taos käsitteli Suomen Pankin rahapolitiikkaa. Hän toimi myös kansantaloustieteen dosenttina Helsingin Yliopistossa kahdenkymmenen vuoden ajan. Eläkkeelle siirryttyään han on ollut kansainvälisen, Afrikan Paavin ja Alexandrian patriarkan suojeleman Konstantinus Suuren Ritarikunnan (Ordo Sancti Constantini Magni) kansleri ja viimeksi varasuurmestari-

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu