Kriisi edessä – ratkaisuna uusi, vahva hallitus

Kulmunin ero on jo käsitelty, niin kannalta jos toiseltakin. Se siis siitä. Nyt on aika katsoa eteenpäin. Aika havaita, että hallituskriisi meillä on edessä, joko kohta lähellä valtiovarainministeri Kulmunin eroa seuraten tai sitten kauempana, joskus syksyn budjettineuvottelujen tienoilla. Toivottavasti lähempänä.

Nyt on aika kysyä, mitä tehty ja mitä opittu – jos on. Ja aika valmistautua siihen, mitä on edessä. Siitä, minkä tiedämme  ei uskalleta suorin sanoin vielä  edes kertoa. Onko summa alle vaiko yli viiden miljardin. Yli, kun lasketaan myös tulevat vaikutukset, eli kerrotaan koko kuva,  ja sehän vain pätee. Kun siihen sitten ynnätään kaikki muu tiedossa oleva,  päädytään kansakunnan 20 miljardin tietämillä olevaan velkaantumiseen.

Kuka haluaa olla näin jätettävän perinnön maksajan roolissa, sitä aletaan kysyä kun maksajia etsitään ja silloin, kun harkitaan, kenelle annetaan valtakirja hoitamaan seuraukset; ei vain koronakriisin hoidosta vaan kaikesta siitä kustannussumasta, joka talouslamaan, soteuudistuksen pakkovientiin 21 maakuntineen jne liittyy. Avokätisyydellä kun on hintansa. Luulisi, että edes mielipiteitä vahvasti jakavan  soteuudistuksen kallis hintalappu olisi tässä vaiheessa jätetty kirjoittamatta.

Jo ensimmäinen kysymys on tietenkin  karu. Lainaa kyllä valtio saa, mutta minkälaisin ehdoin? Helsinkiin marssivat lähiaikoina kansainvälisten reittaustoimistojen edustajat, Moody´s, S&P etunenässä. Nyt katse on kylmempi kuin ennen, niinä aikoina joina luottoa jopa tyrkytettiin ja luotonottajaa hellittiin nollakoroin. Nyt raporteissa korostetaan ongelmia, hellitään sijoittajia, luotonantajia – ja etsien korkeampia tuottoja heille – suomalaisen veronmaksajan maksettaviksi. AA+ ei helpolla  pitkän päälle säily. Mutta täten se raha valtion kassaan saadaan.

Veli on velka otettaessa ja veljenpoika maksettaessa. Seuraavan valtionvarainministerin työpöydälle tulevat laskelmat tarvittavista veronkorotuksista, etuuksien karsimisista eli toimista, joitten edessä kansalaiset havahtuvat karuun todellisuuteen. Alkavat keskustelut kansalaisten maksukyvystä veronmaksajina, oikeudenmukaisuudesta tulonsiirtojen  vastaanottajina sekä jopa poliittisesta pisteidenkeruusta. Nyt on hymyilty, kun ”kauniit ja rohkeat” ovat jakaneet, kaikki ovat olleet saamapuolella. Entä eteenpäin? Onko hyvinvointiyhteiskunnastamme tehty huoltovaltio, jonka rahoittamiseen uudessa tilanteessa mitkään rahat eivät riitä! Siksi  kohta alkaa hymy hyytyä.

Seuraava hallitus tulee olemaan vain kiristäjä, jakamisen aika on ohi. Silloin tuleekin eteen kysymys, josta poliittiset puolueet  sekä eduskunta eivät helpolla  ylitse pääse. Onko valta edelleen annettava sitä niin mielellään janoaville nuorille, kokemattomille,  valtaosa naisille? Vai tarvitaanko uudessa vaiheessa todellisia päättäjiä, kokeneita ja koulutettuja miehiä ja naisia? Tarvitaanko niitä, jotka ovat valmiit uhraamaan oman tulevaisuutensa, jotta kansakunta saisi eteensä valoisammat näkymät ja uskon siihen, että myös tästä selvitään kuten on selvitty vaikeista ajoista ennenkin. Vallankäyttäjien on oltava  myös vastuunkantajia.

 

raimoilaskivi

Ylipormestari Raimo Ilaskivi (s. 1928) on tehnyt pitkän uran kansainvälisenä ja kansallisena vaikuttajana. Valmistuttuaan hän toimi 1950-1970-luvuilla erilaisissa pankkimaailman johtotehtävissä, mm. Suomen Pankkiyhdistyksen, Suomen Teollisuuspankki Oy:n ja Helsingin Arvopaperipörssin toimitusjohtajana. Ilaskivi on ollut kansanedustajana sekä ryhmän puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja vv.1962-75, Euroopan parlamentin jäsen 1996–1999, Helsingin kaupunginjohtaja 1979–1991 ja kokoomuksen presidenttiehdokas vuonna 1994. Monien virkojen, toimien ja luottamustehtävien ohella Ilaskivellä on ollut useita eri suuryritysten hallitusten tai hallintoneuvostojen jäsenyyksiä. Ilaskivi väitteli tohtoriksi vuonna 1958. Väitöskirjan aiheena oli Valtiontalouden automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa ja seuraava tieteellinen taos käsitteli Suomen Pankin rahapolitiikkaa. Hän toimi myös kansantaloustieteen dosenttina Helsingin Yliopistossa kahdenkymmenen vuoden ajan. Eläkkeelle siirryttyään han on ollut kansainvälisen, Afrikan Paavin ja Alexandrian patriarkan suojeleman Konstantinus Suuren Ritarikunnan (Ordo Sancti Constantini Magni) kansleri ja viimeksi varasuurmestari-

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu