Kriisiinhän jatkuva esiintymistarve johtaa

Viisi naista kameroiden edessä päivästä toiseen, viikosta viikkoon. Selväähän se on, että kaikesta eivät voi olla samaa mieltä, mutta täytyykö näitä erimielisyyksiä jatkuvasti julkisuudessa puida? Näyttäisikö  viiden miehen keskeinen tilanne samanlaiselta vaan puisivatko ongelmat ”miesten kesken”, kuten sanonta kuuluu; saunan lauteilla esimerkiksi. Kun menneitä aikoja muistelee, niitä, joissa miehilläkin oli asemaa valtakunnan korkeassa päätöksenteossa, ei vastaava tilanne helpolla mieleen palaa.

Olen jo pitkään ihmetellyt, miksi Säätytalon portaista on muodostunut suomalaisen politiikan keskeisin näyttämö. On rakennettu ihan uudet kulissitkin. Miksi tämä  teatteri on vakiinnuttanut asemansa ja paikkansa? Eikö viisikko voisi kokoontua Valtioneuvoston linnassa, neljän seinän sisällä, vailla päivittäistä julkisuuden tavoittelua, jonka seurauksista nyt saadaan nauttia? Voittoperäisesti hiljaisuudessahan  hallitukseet yleensä aiemmin toimivat. Hallituskriisihän tämä on jo pitkään ollut, sillä siihenhän kahden  itseään esiin työntävän puolueen ministereitten esiintymistarve johtaa..

Katsellaanpa maailmanpolitiikkaa. Kyllä eri maissakin taistella osataan, ratkoa erimielisyyksiä. Mutta varsin yleistä on, että se, mistä meillä viisikko tiedottaa, tulee julkisuuteen hallituksen ammattitiedottajan toimesta. Kerrotaan asiat, vältetään keskinäisten erimielisyyksien jatkuvaa julistamista ja paisuttelua. Kannattaisiko menettelyä kokeilla meilläkin? Vai jäisikö silloin puoluepoliittisten näkemysten jatkuva julistaminen liikaa taka-alalle? Sillä puolueitten roolin korostaminenhan Säätytalon portailla näyttää yhä tärkeämpää olevan kuin tehokkaaan ja yksimielisen hallituspolitiikan.

Eikä kansa enää tälle teatterille taputa. Se alkaa ihmetellä ja kohta kai myös protestoida. Kuka voisi tilanteeseen puuttua ja menettelytavan muuttaa? Pääministeri. Hänen käsissäänhän langat ovat. Hän – ja itse asiassa vain hän – voi ottaa viisikon puhutteluun ja sanoa: Tämä on nyt loppu ja tästä lähin näytelmässä alkaa seuraava jakso. Erimielisyyksien korostamisen sijasta hallitustyön yhtenäisyyttä korostava, mihin päästään vain julkisuusteatterin korvaamisella pienemmässä julkisuudella ja asiallisella tiedottamisella.

+16
raimoilaskivi

Ylipormestari Raimo Ilaskivi (s. 1928) on tehnyt pitkän uran kansainvälisenä ja kansallisena vaikuttajana. Valmistuttuaan hän toimi 1950-1970-luvuilla erilaisissa pankkimaailman johtotehtävissä, mm. Suomen Pankkiyhdistyksen, Suomen Teollisuuspankki Oy:n ja Helsingin Arvopaperipörssin toimitusjohtajana. Ilaskivi on ollut kansanedustajana sekä ryhmän puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja vv.1962-75, Euroopan parlamentin jäsen 1996–1999, Helsingin kaupunginjohtaja 1979–1991 ja kokoomuksen presidenttiehdokas vuonna 1994. Monien virkojen, toimien ja luottamustehtävien ohella Ilaskivellä on ollut useita eri suuryritysten hallitusten tai hallintoneuvostojen jäsenyyksiä.
Ilaskivi väitteli tohtoriksi vuonna 1958. Väitöskirjan aiheena oli Valtiontalouden automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa ja seuraava tieteellinen taos käsitteli Suomen Pankin rahapolitiikkaa. Hän toimi myös kansantaloustieteen dosenttina Helsingin Yliopistossa kahdenkymmenen vuoden ajan. Eläkkeelle siirryttyään han on ollut kansainvälisen, Afrikan Paavin ja Alexandrian patriarkan suojeleman Konstantinus Suuren Ritarikunnan (Ordo Sancti Constantini Magni) kansleri ja viimeksi varasuurmestari-

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu