Kuka maksaa, kuka saa?

Pari mielenkiintoista uutista poimittuina viime päiviltä ja jokunen kommentti:

– Keskon kvartaaltulos on parantunut 14 kertaa peräjälkeen ja liikevoitto oli nyt 243 miljoonaa euroa, jossa kasvua 6,4 miljoonaa.

– Fortumin liikevaihto kasvoi vuoden takaisesta 1296 miljoonastsa eurosta 2152 miljoonaan euroon, ja liikevoitto oli 421 miljoonaa euroa.

Totta kai yritysten pitää tähdätä voittoon, mutta kannattaisiko samalla muistaa paljon puhuttu yhteiskuntavastuu ja sen edellyttämä kohtuullisuus. Keskon tulosjulkistuksen kanssa samanaikaisesti on uutisoitu elintarvikkeitten hintojen voimakkaasta noususta ja inflaatiosta yleensä. On kerrottu erityisesti vähäväkisten huolista palkan riittävyyden osalta; mitä kyetään ostamaan ja mistä tingittävä. Keskon osakkeenomistajat voivat olla tyytyväisiä. Mutta ovatko vastaavasti asiakkaat, joitten ostoista kasvavat voitot kertyvät? Olisiko Keskon hinnoittelupolitiikkaa nykyisissä olosuhteissa voitu kenties hillitä – sen yhteiskuntavastuun nimissä?

Entä Fortum? Tiedote kertoo, että Uniperin aiheuttamia valtavia, yli 6 miljadiin nousevia  tappioita ei ole siinä otettu huomioon. Mielenkiintoista, rahaahan on palanut miljardikaupalla. Tiedote ei paljoa mainitse myöskään Fortumin Siperiassa olevien laitosten tulevasta  kohtalosta, saadaanko myytyä ja jos, mihin hintaan, miten firman tosiasialliseen kannattavuuteen ja ajankohtaiseen tulokseen sitten vaikuttaen? Presidentti Putinilla kun on viime vaiheessa sormensa pelissä. Ja entä kuluttaja, jolle sähkön hinta tuntuu kohtuuttoman korkealta mutta johon Fortumin tulos toisaalla liittyy? Olisiko sähkön hinnoittelussa pelivaraa kohtuullistamiseen mihin  huipputulos näyttäisi antavan pelivaraa? Sen saman yhteiskuntavastuun nimisssä – varsinkin kun kyseessä on yritys, jossa valtion – eli kansalaisten, samojen sähkönkuluttajien – omistusosuus on 51 prosenttia!

”Toisenlaisissa olosuhteissa on meneteltävä toisenlaisella tavalla kuin toisenlaisissa.” Näinhän sitä ennen oli tapana sanoa. Ja nyt jos koskaan kuluttajan ja osakkaan etuja kannattaisi vertailla nimenomaan tästä näkökohdasta. Markkinatalouden etujen ja pitkäjänteisen toimivuuden nimissä! Kuka maksaa, kuka saa? Ennenkuin poliittinen päättäjä alkaa keskustella lainsäädännöstä ja voimakeinoista, joita varsinkin vasemmalta niin mielellään sopivissa olosuhteissa väläytellään!

 

 

+17
raimoilaskivi

Ylipormestari Raimo Ilaskivi (s. 1928) on tehnyt pitkän uran kansainvälisenä ja kansallisena vaikuttajana. Valmistuttuaan hän toimi 1950-1970-luvuilla erilaisissa pankkimaailman johtotehtävissä, mm. Suomen Pankkiyhdistyksen, Suomen Teollisuuspankki Oy:n ja Helsingin Arvopaperipörssin toimitusjohtajana. Ilaskivi on ollut kansanedustajana sekä ryhmän puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja vv.1962-75, Euroopan parlamentin jäsen 1996–1999, Helsingin kaupunginjohtaja 1979–1991 ja kokoomuksen presidenttiehdokas vuonna 1994. Ilaskivellä on ollut useita eri suuryritysten hallitusten tai hallintoneuvostojen jäsenyyksiä.
Ilaskivi väitteli tohtoriksi vuonna 1958. Väitöskirjan aiheena oli Valtiontalouden automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa ja seuraava tieteellinen teos käsitteli Suomen Pankin rahapolitiikkaa. Hän toimi kansantaloustieteen dosenttina Helsingin Yliopistossa kahdenkymmenen vuoden ajan. Eläkkeelle siirryttyään han on ollut kansainvälisen, Afrikan Paavin ja Alexandrian patriarkan suojeleman Konstantinus Suuren Ritarikunnan (Ordo Sancti Constantini Magni) kansleri ja viimeksi varasuurmestari vuoteen 2022 saakka.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu