Kunnialaukaukset rintamaveteraanien hautajaisiin!

Kesäkuun neljäs, Puolustusvoimien lippujuhlan päivä. Ylennyksista on tiedotettu, kunniamerkkien saaneiden nimet julkistettu. Paraati, ohimarssi ja muut juhlallisuudet ovat vuosikymmeniä  kuuluneet kuvaan, on vietetty koko kansan juhlaa. Nyt on korona-aika, juhlinta siihen sovitettua.

Elossa enää vajaat 5000 veteraania. Kuinka heitä on muistettu, kun lähdön hetki on koittanut? Ilmavoimat on luonut näyttävän perinteen. Yksinäinen Hornet on suorittanut hautajaisten kohokohdaksi ylilennon kohti taivaan sineä päätyneine ylösvetoineen. Varmaan ikimuistoinen kokemus ohjaajalle sekä kenties hyvinkin harvalle sankarivainajan saattojoukolle. Perinne on USA:sta. Ilmataistelussa pudotetun lentäjän osasto on suorittanut lennon siten, että kaatuneen paikka muodostelmassa on ollut tyhjä.

Entä rintamalla ase kädessä tehtäväänsä suorittaneen veteraanin muistaminen?  Sota-aikana sankarihautajaisiin kuului kunnialaukausten ampuminen kun arkkua laskettiin maan poveen. Olisiko tämän perinteen elvyttäminen nyt paikallaan omaisten sen salliessa? Esimerkiksi pienelle asevelvollisuuttaan suorittavien nuorten miesten osastolle se olisi kunniatehtävä, joka varmasti jäisi niin heidän itsensä kuin läheistensäkin mieliin. Näin silloin ennen, nämä selvisivät mutta tekivät sen tehtävän, jonka isänmaa oli antanut.

Jokunen  vuosi sitten herättelin ajatusta muutamin kirjelmin. Vain poliisi otti kantaa: Ei esteitä, pelkkä ilmoitus riittää etteivät laukaukset aiheuta turhia soittoja Hälytyskeskukseen. Entä nyt? Sodan käyneitten rintamamiesten rivit ovat edelleen harvenneet, veteraani- ja perinnejärjestöjen jäsenet vanhenneet. Maavoimien johdossa tapahtuu uudistuksia. Otettaisiinko haaste siellä nyt vastaan kuten se ilmavoimien piirissä on toteutettu? On kesäkuun neljäs, puolustusvoimien lippujuhlan päivä. Ei sitä vietettäisi ilman näitten poismenneitten panosta itsenäisyyden takaajana. Kunnialaukaukset heidän hautajaisissaan olisivat perinteinen tapa muiston ylläpitäjänä.

 

 

 

+4
raimoilaskivi

Ylipormestari Raimo Ilaskivi (s. 1928) on tehnyt pitkän uran kansainvälisenä ja kansallisena vaikuttajana. Valmistuttuaan hän toimi 1950-1970-luvuilla erilaisissa pankkimaailman johtotehtävissä, mm. Suomen Pankkiyhdistyksen, Suomen Teollisuuspankki Oy:n ja Helsingin Arvopaperipörssin toimitusjohtajana. Ilaskivi on ollut kansanedustajana sekä ryhmän puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja vv.1962-75, Euroopan parlamentin jäsen 1996–1999, Helsingin kaupunginjohtaja 1979–1991 ja kokoomuksen presidenttiehdokas vuonna 1994. Monien virkojen, toimien ja luottamustehtävien ohella Ilaskivellä on ollut useita eri suuryritysten hallitusten tai hallintoneuvostojen jäsenyyksiä.
Ilaskivi väitteli tohtoriksi vuonna 1958. Väitöskirjan aiheena oli Valtiontalouden automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa ja seuraava tieteellinen taos käsitteli Suomen Pankin rahapolitiikkaa. Hän toimi myös kansantaloustieteen dosenttina Helsingin Yliopistossa kahdenkymmenen vuoden ajan. Eläkkeelle siirryttyään han on ollut kansainvälisen, Afrikan Paavin ja Alexandrian patriarkan suojeleman Konstantinus Suuren Ritarikunnan (Ordo Sancti Constantini Magni) kansleri ja viimeksi varasuurmestari-

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu