”Miestenhän maailma on” – vaiko naisten?

Ei sitaatti minun ole. Se on vuosikymmeniä sitten ilmestyneen kirjailija Helvi Erjakan menestysteoksen otsikko. Ja se kuvasi aikaa, jolloin miehet olivat miehiä, olivat ottaneet paikkansa niin julkisen sektorin kuin yritysmaailmankin keskeisissä johtotehtävissä, joissa vaadittiin koulutusta ja kokemusta, alan monipuolista osaamista. Tottakai Erjakka jäljillä oli, mitenkäs naiset? Eikö heilläkin pitäisi olla roolinsa korkeilla palleilla, antaa taitonsa ja osaamisensa yhteiskunnan hyväksi.

”Naistenhan maailma on.” Taikka Suomi, josta Erjakkakin puhui. Nyt vaan tuntuu siltä, että vastaavaa kirjailijaa taikka keskustelun herättäjää, miespuolista ei ole. Kun seuraa uutisvirtaa mediassa, naisilla valta on. On pääministeri, ministereitten enemmistö; nimityskarusellit tuovat feminiinejä yhä useammalle paikalle. Televisiouutisista sen parhaiten  huomaa, haastateltavista, viimeksi tuoreimmasta puoluejohtajasta. Pörssiyhtiöitten johdon rakennekin muuttuu, naisia yhä enemmän. Ei ihme, että henkilöllisyydestä eivät kaikki enää halua puhua, puhuvat henkilöistä, tasapuolisuuden nimissä, muka.

Sen tasapuolisuuden – tai pikemminkin tasavertaisuuden – minäkin hyväksyn. Samasta työstä sama palkka niin miehelle kuin naisellekin. Mutta nimenomaan samasta työstä, samalla pätevyydellä ja kokemuksella suoritetusta. Onhan demokratiassa kansalaisilla ja yritysmaailmassa omistajilla ja asiakkailla oikeus vaatia samanlaista työn tulosta, fyysistä tavaraa taikka henkisen työn saavutuksia.

Kohdistan ajatukseni uutisista viimeisimpään, uuteen, naispuoliseen, tuoreena kansanedustajana eduskunnassa istuvaan puoluejohtajaan. Puolueella on tietenkin kiistämätön oikeus valita johtoonsa henkilöt, puheenjohtajan keskeisimpänä, joita se parhaina pitää. Mutta jatko näyttää sitten koko maan ja kansalaisdemokratian kannalta vähintäänkin oudolta. Jos puolueen puheenjohtaja, jonka siis muutama tuhat puoluejäsentä on valinnut,  onnistuu johtamaan puolueensa suurimmaksi, nykykäytännön mukaan hän valmistautuu jo ottamaan vastaan pääministerin tehtävän, johtamaan hallitusta ja koko maata ja kansakuntaa. Niin nykyisen pääministerin kuin tulevasta roolistaa haveilevan en ole havainnut missään asettavan pätevyyttään tähän rooliin kyseenalaiseksi. Onko koulutusta? Onko riittävää ja monipuolista kokemusta? Onko laaja-alaista tietoa ja taitoa, jota tehtävästä ssuoriutuminen edellyttää? Vai riittääkö vain se, että oma puolue sattuu nyt olemaan se suurin?

Valtaa seuraa aina vastuu. Nyt jo on alettu kirjoittaa nykyhallituksen ja sen pääministerin työn tuloksista kriittiseen sävyyn. Ovatko vahvasti paisuvan budjetin menot hallinnassa? Kuinka tulee räjähdysmäisesti kasvava velka lähivuosina kehittymään? Sopeutuuko julkinen talous suhdanteisiin? Kuinka paljon työttömyyttä maa pitkäjänteisesti kestää? Miksi koronaa ei ole saatu kuriin vaan toimenpiteet poukkoilevat? Onko maan johto oikeilla raiteilla ja toimintakykyinen, kun ministerit esittävät samasta asiasta erilaisia näkemyksiä, ristiriitaisia? Ovatko virastot  valjastetut hallitusta virkamiesvastuulla avustamaan vai luottaako hallitus enemmän jättimäiseen poliittisten avustajiensa armeijaan, josta muutaman ovia haastemies jo kolkuttelee?

Ongelman synnyttivät aiemmat kansanedustajapolvet; ne, jotka peukaloivat perustuslaista pois presidentin roolin pääministeriksi kutsujana ja yleensäkin hallituksen toimien monipuolisena valvojana aina eduskunnan hajoittamista myöten, jos se tarpeelliseksi osoittautuisi. Nyt sitten saadaan, mitä on tilattu. Saadaan nauttia demokraattisesta  vallankäytöstä, jonka rakentamisessa, toimivuudessa ja vastuussa on paljon toivomisen ja muutoksen varaa. ”Naistenhan maailma on” kirjoittaisi Helvi Erjakka varmaan tänään. Tarttukaa siis toimeen, sillä taustalla kasvavat tasapainoiseen vallanmuutokseen tähtäävien miesten joukot, kokeneet, pätevät, vallanhaluiset ja vastuuseen valmiit!

+5
raimoilaskivi

Ylipormestari Raimo Ilaskivi (s. 1928) on tehnyt pitkän uran kansainvälisenä ja kansallisena vaikuttajana. Valmistuttuaan hän toimi 1950-1970-luvuilla erilaisissa pankkimaailman johtotehtävissä, mm. Suomen Pankkiyhdistyksen, Suomen Teollisuuspankki Oy:n ja Helsingin Arvopaperipörssin toimitusjohtajana. Ilaskivi on ollut kansanedustajana sekä ryhmän puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja vv.1962-75, Euroopan parlamentin jäsen 1996–1999, Helsingin kaupunginjohtaja 1979–1991 ja kokoomuksen presidenttiehdokas vuonna 1994. Monien virkojen, toimien ja luottamustehtävien ohella Ilaskivellä on ollut useita eri suuryritysten hallitusten tai hallintoneuvostojen jäsenyyksiä.
Ilaskivi väitteli tohtoriksi vuonna 1958. Väitöskirjan aiheena oli Valtiontalouden automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa ja seuraava tieteellinen taos käsitteli Suomen Pankin rahapolitiikkaa. Hän toimi myös kansantaloustieteen dosenttina Helsingin Yliopistossa kahdenkymmenen vuoden ajan. Eläkkeelle siirryttyään han on ollut kansainvälisen, Afrikan Paavin ja Alexandrian patriarkan suojeleman Konstantinus Suuren Ritarikunnan (Ordo Sancti Constantini Magni) kansleri ja viimeksi varasuurmestari-

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu