Miksi Nordea ei kertonut vakavaraisuuttaan?

Päivän uutiset kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta ovat jo aiheuttaneet kysymyksiä – ennen muuta USA:ssa. Kun yhden pankin kurssi laskee päivässä 70 %, mieleen palaavat aiempien kriisien aikaiset tapahtumat ja samalla kysymys, entä nyt? Kuinka vakaalla pohjalla pankkijärjestelmä Atlantin tuolla puolella on, ja entä Euroopassa? Kun menneinä viikkoina uutisissa ovat näkyneet sellaisetkin nimet kuin Credit Suisse ja Deutsche Bank, kysymyksiä nousee.

Helsingin Sanomat julkaisi kuluvan vuoden tammikuun 5 päivänämitä mielenkiintoisimman vertailun suomalaispankkien tilasta. Jo otsikko oli puhuva: ”Kestävätkö pankit, kun taantuma alkaa takoa iskujaan?”. Vertailu oli helppolukuinen, suomalaispankkeja vertailtiin pylväskuvioin, jotka osoittivat sekä kunkin pankin vakavaraisuusssuhteen että maksuvalmiuden. Toisilla hyvä – ellei suorstaan erinomaainen – toisilla huonompi mutta silti tyydyttävä. Mutta, itse asiassa isoin kirjaimin: Miksi vakavaraisuuskuvioista puuttui Nordean pylväs? Kun pankit – Nordea eräänä innokkaista – kyselevät asiakkailtaan milloin mitäkin, erityisesti nettipankkitunnuksia myöntäessään tai evätessään, niin sopiiko asiakkaan nyt kysyä Nordealta: Miksi se ei vertailupylväin tahtonut antaa tietoa vakavaraisuudestaan?

Puuttuva Nordean pylväs pani ilmeisesti jopa HS toimituksen kirjaamaan artikeeliinsa väliotsikon: ”Riittävätkö rahat äkillisessä kriisissä?”. Toki meillä on valtion talletussuoja. Toki suoranaisia kriisin merkkejä ei ole ainakaan vielä näkyvissä. Mutta viime päivät ovat olleet täynnä uutisia korkotason nousun vaikutuksista erityisesti asuntolaina-asiakkaisiin ja sitä kautta kunkin pankin tilaan. Pankkien johdon mielipiteet ovat nyt alkanut kiinnosta jopa sähköistä uutismediaa kuten Mika Tiivolan ja Matti Virkkusen lausunnot silloin ennen muinoin!

Nyt ei ole pimentoon menon aika, nyt on luotava luottamusta avoimmuudella. ”Seli-seli-seli” ei riitä, jos todellinen avoimmuus puuttuu. Tilanteella kun voi olla oma vaikutuksensa myös jopa pankkien keskeiseen kilpailuun uusista asiakkaista – tai vanhojen etsiytymisestä johonkin toiseen. Ja tällaisen rallin syntyminen ei ole minkään pankin, puhumattakaan finanssivalvonnan etu. Kun olen yli seitsemän vuosikymmentä ollut SYP-Merita-Nordean asiakas, tilanne kiinnostaa suuren asiakaskunnan joukossa minuakin, jolle informaatiokatkokset eivät ihan jokapäiväisiä uutisia ole aikanaan olleet.

raimoilaskivi

Ylipormestari Raimo Ilaskivi (s. 1928) on tehnyt pitkän uran kansainvälisenä ja kansallisena vaikuttajana. Valmistuttuaan hän toimi 1950-1970-luvuilla erilaisissa pankkimaailman johtotehtävissä, mm. Suomen Pankkiyhdistyksen, Suomen Teollisuuspankki Oy:n ja Helsingin Arvopaperipörssin toimitusjohtajana. Ilaskivi on ollut kansanedustajana sekä ryhmän puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja vv.1962-75, Euroopan parlamentin jäsen 1996–1999, Helsingin kaupunginjohtaja 1979–1991 ja kokoomuksen presidenttiehdokas vuonna 1994. Ilaskivellä on ollut useita eri suuryritysten hallitusten tai hallintoneuvostojen jäsenyyksiä.
Ilaskivi väitteli tohtoriksi vuonna 1958. Väitöskirjan aiheena oli Valtiontalouden automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa ja seuraava tieteellinen teos käsitteli Suomen Pankin rahapolitiikkaa. Hän toimi kansantaloustieteen dosenttina Helsingin Yliopistossa kahdenkymmenen vuoden ajan. Eläkkeelle siirryttyään han on ollut kansainvälisen, Afrikan Paavin ja Alexandrian patriarkan suojeleman Konstantinus Suuren Ritarikunnan (Ordo Sancti Constantini Magni) kansleri ja viimeksi varasuurmestari vuoteen 2022 saakka.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu