Pätkikö eläkekeskustelijoitten muisti Ylessä?

Jos saa kiinnostustaan koskevan ohjelman Ylen ajankohtaislähetyksiin, voi olla varma suuresta katsojamäärästä ja sanoman perille menosta. Viimeksi eilen aiheena A-talkissa olivat eläkekysymykset, eläkkeitten riittävyys, tarve uudistuksiin, leikkauksiin jne jne. Ohjelmia valvovat vastaava päätoimittaja ja vastaava tuottaja, keskeisinä tehtävinään asiapitoisuudesta ja puolueettomuudesta huolehtiminen.

Miten eilen? Eläkepoliittista keskustelua kävivät ministeri, työeläkeyhtiön toimitusjohtaja, tutkija – mutta kuinka sen vanhan laulun teksti kuuluukaan? ”Vain yksi on joukosta poissa, Sven Tuuvaa siellä ei näy…” Ei näkynyt suoranaista eläkkeensaajien edustajaa kuten ei näy työeläkeyhtiöitten hallituksissakaan. Työntekijöitten edustajia niissä sen sijaan – sivumennen todeten – on pilvin pimein; Riku Aalto, Jarkko Eloranta, Matti Harjuniemi, Antti Palola, Pekka Piispanen … aakkoset tahtovat loppua. He käyvät palkkaneuvotteluja kun työehdoista sovitaan. Mutta koska on kuultu heidän puolustavan eläkkeelle siirtyneitten ex-jäsentensä etuja eläkepolitiikasta päätettäessä – ainakin positiivisiin tuloksiin päätyen? Esitetyn ohjelman vastaava päätoimittaja Ylessä: jäikö osallistujien tasapuolisuus valvomatta, keskustelun tärkein taustatekijä? Eläkkeensaajia kun on sentään puolitoista miljoonaa!

Työeläkeyhtiöitten hallitsemat pääomat – tai kuten sanoivat eläkevarallisuus – 240 miljardia euroa työeläkeyhtiöissä, 62 miljardia KEVAssa, antoivat toimitusjohtaja Murrolle aiheen keskustelun melkeinpä ainoaan lohduttavaan toteamukseen: kyllä työeläketurva vahvalla pohjalla on. Kun sitä aikanaan laadittiin, katsotiin, että eräänlaiseksi puskuriksi huonojen aikojen ja yllätysten varalta riittänee 60-65 miljardia. Nyt määrä on nelinkertainen ja varmasti riittää esim. osakekurssien heilahtuja silmälläpitäen. KEVAssa määrä on rajoitettu, työeläkeyhtiöitten osalta ei.

Pitäisikö suuria eläkkeitä leikata, pohdiskelivat. Varovaista hyminää, kyllä kai vaikka vaikeaa voi olla. Eivätkö muista automaattileikkuria, taitettua indeksiä, pätkikö muisti? Alunperin työeläkkeen piti olla jatkopalkkaa. Siksi sen määräksi vahvistettiin 60 prosenttia työeläkepalkasta ja kehityksen takaajaksi tuli palkkaindeksi. Mutta kuinka ollakaan? Poliittiset päättäjämme oivalsivat mukavan leikkauskeinon, eläkkeensaajien asemaan kohdistuvan: Otetaan käyttöön huonompi indeksi, nyt ns. taitettu indeksi, joka ei seuraakaan enää palkkakehitystä vaan laskennallisesti huonompaa. Ja näin eläkkeensaajan eläke pienenee sitä enemmän mitä kauemin on ollut eläkkeellä: Pisimmän eläkeiän saavuttaneilla eläke on noin 45 prosenttia 60 prosentin sijasta. Tästä eivät puhuneet, pätkikö muisti?

Häpesivät varmaan, sillä kaikkein eniten on leikattu vanhoilta veteraaneilta, sotakorvausten maksajilta, siirtoväen asuttajilta ja maan jälleenrakentajilta – näiltä sukupolvilta.  Vilkaistaanpa sitten ohimennen perustuslain 6 pykälän 2 momenttia. Ketään ei saa …iän….perusteella asettaa eri asemaan. Nyt on asetettu, perustuslakivaliokunnan näkemyksen perusteella. Toista kertaa eivät lausuntoa pyytäneetkään, ministerit. En ole huomannut asiaan pahemmin puuttuneen oikeuskanslerin enkä oikeusasiamiehenkään.

Automaattileikkausten lisäksi luotiin uusikin nimenomaan suurempien eläketulojen  aktiivinen toteuttaja, eläketulon lisävero, ”raippaveroksi” kutsuttu. Katselkaapa, hyväosaiset, verotuspäätöstänne, sieltä sekin löytyy, 5,85 prosenttia lätkäistynä jo muutoinkin progressiivisen eli  tuloja tasoittavan veron päälle! Piti olla verona tilapäinen, jos te keskustelijat muistatte, mutta pysyväksi näyttää sekin muuttuneen, jos huomaatte!

Eivät muistaneeet ottaa keskustelun kohteiksi, näitä Lipposen, Kataisen ym hallitusten ja poliitikkojen toimeenpanemia eläkeheikennyksiä. Eikä keskusteltu niitten lopettamisestakaan, paluusta normaaliin. Tuli vaan sitä tuttua   mutta kun, mutku, mutkumutku mutku. Sen sijaan kyllä esitettiin ajatuksia siitä, kuinka nykypolvet syövät uusien eläketurvaa, kuinka ikärakenne on huolestuttava eläkepääoman kasvua ajatellen, kuinka maahan tulisi saada lisää vierastyövoimaa, maahanmuuttajia jne. Mistä lisää ns. hyviä veronmaksajia, joilta hyvät verotettavat tulot ja näistä verot valtiolle auttaisivat köyhimpien eläkeläisten asemaa parantamaan. Petteri Orpo, Kokoomuksen puheenjohtaja, on saanut paikan KEVAn hallituksen puheenjohtajana. Mielenkiinnolla äänestäjäjoukko seuraa, keenen joukkoon hän asettuu!

Ei keskusteltu eläkejärjestelmämme rakenteestakaan. Tarvitaanko useita yhtiöitä, moninkertaista hallinnollista kulurakennetta – miksi yksi ei riitä? Eihän lukuisten toimijoitten välille voi syntyä todellista kilpailuakaan, koska ala on vahvasti lainsäädännöllä lukkoon lyöty. Miksi Finanssivalvonta ei näytä kiinnittävän huomiota työeläkeyhtiöitten ja KEVAn erilaisiin sijoitustuottoihin? Kuinka on mahdollista, että valtion lainansaannin ja luottokelpoiisuuden vakkudeksi toivotaan työeläkeyhtiöitten sijoittavan rahojaan valtion nykyisin nolla- tai miinustuottoisiin velkapapereihin – miksi eläkepolvien tulee olla takaajina nykypolvien holtittomalle  velansaannille? Jos eläkekeusteluja joskus jatketaan, tässä kaikessa aiheita joita ei silloin saisi unohtaa. Jos eivät vastuulliset päätoimittajat ja tuottajat muista, herra se on herrallakin – tai nykymuotoisesti henkilö henkilöllä. Ylellä hallintoneuvosto, hallitus ja ohjelmaneuvostot! Herätys, hephep!

+18
raimoilaskivi

Ylipormestari Raimo Ilaskivi (s. 1928) on tehnyt pitkän uran kansainvälisenä ja kansallisena vaikuttajana. Valmistuttuaan hän toimi 1950-1970-luvuilla erilaisissa pankkimaailman johtotehtävissä, mm. Suomen Pankkiyhdistyksen, Suomen Teollisuuspankki Oy:n ja Helsingin Arvopaperipörssin toimitusjohtajana. Ilaskivi on ollut kansanedustajana sekä ryhmän puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja vv.1962-75, Euroopan parlamentin jäsen 1996–1999, Helsingin kaupunginjohtaja 1979–1991 ja kokoomuksen presidenttiehdokas vuonna 1994. Monien virkojen, toimien ja luottamustehtävien ohella Ilaskivellä on ollut useita eri suuryritysten hallitusten tai hallintoneuvostojen jäsenyyksiä.
Ilaskivi väitteli tohtoriksi vuonna 1958. Väitöskirjan aiheena oli Valtiontalouden automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa ja seuraava tieteellinen taos käsitteli Suomen Pankin rahapolitiikkaa. Hän toimi myös kansantaloustieteen dosenttina Helsingin Yliopistossa kahdenkymmenen vuoden ajan. Eläkkeelle siirryttyään han on ollut kansainvälisen, Afrikan Paavin ja Alexandrian patriarkan suojeleman Konstantinus Suuren Ritarikunnan (Ordo Sancti Constantini Magni) kansleri ja viimeksi varasuurmestari-

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu