Pestäänkö Suomen kautta venäläisrahaa?

Helsingin Sanomat tarjosi jälleen mielenkiintoista luettavaa aamukahvipöytään: ”Onko Suomessa syytä pelätä finanssikriisiä?” ”Käytettiinkö Nordeaa hyväksi jättimäisessä Venäjän rahanpesuoperaatiossa?” Eli summa summarum: Onko kaikki pankkisektorissa hyvin ja erityisesti mitä tuumii Finanssivalvonta kysyessään, estikö Nordea rahanpesua niin puutteellisesti, että se saattoi olla välikappale venäläisessä miljardien eurojen rahanpesuoperaatiossa?

Rahanpesun estäminen, EU:n määräykset ja oma lainsäädäntömme ovat sanoja, joita tavallinen pankkiasiakaskin kuulee monissa yhteyksissä pankkinsa kanssa asioidessaan; tärkeimpänä nettipankkitunnusten hankkiminen. Nehän eivät ole tärkeitä ainoastaan asioitaessa pankissa vaan myös tunnistauduttaessa vaikkapa Kelan ja Maisan sivustoille, joille tärkeät terveystiedot on tallennettu.

Hauska pikku kertomu lukijalle, rahanpesuun liittyvä tämäkin. Aikoinaan sain hankittua nettipankkitunnukseni varsin helposti, ohjeita noudattamalla. Kun SYPn Munkkiniemen konttori ennenvanhaan oli yhdessä vaimoni kanssa siellä asioidessamme suosittanut, että merkitsisimme kaikki tilimme yhteisiksi, niin silloin on kummankin helppo käyttää kummankin tileja. Näin tapahtui, ja minä sitten olen yhteinen kasöörskämme.

Mutta kun sitten vaimolle tuota ”terveysasiointia” varten ryhdyttiin nettipankkitunnuksia hankkimaan, jokin takaraivossa kehoitti meitä valmistautumaan huolella. Luin mm. tunnistautumiseen ja rahanpesuun liittyvän lain 2021/376 ja totesin, että tiukat vaatimukset koskevat satunnaisasiakkaita ja sellaisia joitten liiketoiminta on yli 10 000 euroa. ”Vanhojen” pitäisi siis selvitä hienosti, olemmehan molemmat olleet SYP/Merita/Nordean asiakkaita yli 70 vuotta! Ja vaimoni ”liikevaihto” eli rintamaveteraanieläke – pikkulottana muonitustehtävissä ”siellä jossakin” ansaittu – on vain muutama seteli.

Siispä vahvasti tunnistettu puhelu Nordeaan. Hetken päästä, rutiinikysymysten jälkeen, pankki kertoo ”tarvitsemme vaimon valokuvan.” Hyvä, se otettiin samassa silmänräpäyksessä ja lähetettiin sähköisesti Nordeaan. Hetken hiljaisuus: ”Tarvitsemme kuvan Kelakortista.” Sama homma, uusi valokuva ja se heti Nordealle. Kopiot kummastakin ovat tietokoneeni muistissa ja tuossa niitä äsken vilkaisin. Siihen se sitten jäikin. Kun kysyttiin, mitä vielä, langan Nordeapäässä vallitsi hiljaisuus.

Nyt – oikeammin kauan sitten – ne ovat soittaneet ja ehdottaneet, että antaisimme pojallemme valtakirjan asiointia varten. Kaikkea kehtaavatkin – tämähän kertoo vain, ettei lähes kolme neljännesvuosisataa asiakkaana olleelle löydy tietä nettipankkitunnusten saantiin. Ei ehdotetulla valtakirjalla Kelaan eikä Maisaan pääse. Onneksi meillä käyvät Helsingin kauupungin ystävälliset ja tietorikkaat hoitajat, jotka saavat yhteyden terveystietoihin.

Nyt sitten takaisin alkuun, Nordean puuhailuun venäläisen rahanpesun mahdollisen avustamisen kanssa. Jospa edellä kuvailtuja keinoja oppisivat käyttämään silloinkin, kun miljardiluokan summmista on kysymys, niin pankin maine pysyisi tahrattomana. Niitä nettipankkitunnuksia vaimoni odottaa edelleen, mutta ei sinne Nordeaan enää soiteta. Jatkaisi ruotsalaispankki vain simputusta, josta jo on saatu tarpeeksi.