”Poliittinen lakko” – vaiko kapina?

Tehdään ensin käsitteet selviksi. Mikä on lakko? Se on työntekijöiden järjestöjensä kanssa yhdessä järjestämä työstä pidättäytyminen, jonka tarkoituksena on yhdessä edistää työehtospimusneuvotteluja. Entä sitten kapina? Moniselitteinen käsite, mutta yleensä se tarkoittaa pyrkimystä hallituksen kaatamiseen tai jopa vallankaappaukseen ja yhteiskuntajärjestykseen vaikuttamiseen. Kumpi sitten on toimi, jota kutsuvat ”poliittiseksi lakoksi”? Lakko, joka kuuluu perusoikeuksiin, se ei ole, koska vastakkain eivät ole työntekijät ja työnantajat vaan työntekijäjärjestöt ja valtiovalta, parlamentarisilla valitun eduskunnan muodostama hallitus johon tahdotaan vaikuttaa. Täyttääkö kapinan tunnusmerkit?

Miksi ei puhuta oikeilla nimillä, miksi esillä muka ”poliittinen lakko”? Siksikö, että kapina-nimitys johtaisi suoraan kysymään, onko meneillään siis suoranainen rikos, josta joutuu juridiseen vastuuseen? Ja jos on, pitäisikö nimityksen olla ”rikos kansakuntaa kohtaan”? Sillä sellaisen tunnusmerkit nyt täyttyvät alkaen jopa kansakunnan turvallisuudesta, kun toimien kohteena on puolustusvälineteollisuus; perustuslaissa taattu vapaa liikkuminen kun sitä rajoitetaan Finnairiin kohdistuvin päätöksin, puhumattakaan elinehtona oleva ruuan saanti suljettaessa iso joukko ruokakauppoja. Nälänhätäänkö periaatteessa huonosti varustautunut joutuisi? Kaikkiin tähdätään hallituksen päätäntävaltaan puuttuminen mielessä, pakottaa neuvotteluihin, mihin AY-liikkeellä ei ole mitään itsestään selvää ja vain sen tahdosta riippuvaa oikeutta.

Tällainen tavallisia suomalaisia häiritsevä ja heidän perusoikeuksiinsa puuttuvien ”poliittisten lakkojen” eli kapinanko hallinta on nopeasti otettava parlamentaarisesti pohdittavaksi. Vaikka kuinka kannattaisi lakko-oikeutta kuten minäkin, täytyy kysyä, missä on oikeuksien ja väärinkäytösten raja – milloin lakko ja milloin rikos kansakuntaa kohtaan, joka edellyttää juridisia toimia?

Olisiko hallituksenjo korkea aika antaa asiassa eduskunnalle vähintääkin tiedonanto, joka voidaan käsitellä valiokunnassa ja josta keskustellaan myös eduskunnan täysistunnossa luottamuslauseäänestyksineen. Toinen vaihtoehto on hallituksen suoranainen lakiesitys. Toimia edellyttävät nyt miljoonien suomalaisten etu sekä rajojen asettaminen niitä rikkoville ja yhä enemmän valtaa hamuaville lakkokenraaleille.

raimoilaskivi
Kokoomus Helsinki

Ylipormestari, dosentti emeritus Raimo Ilaskivi (s. 1928) on tehnyt pitkän uran kansainvälisenä ja kansallisena vaikuttajana. Valmistuttuaan hän toimi 1950-1970-luvuilla erilaisissa pankkimaailman johtotehtävissä, mm. Suomen Pankkiyhdistyksen, Suomen Teollisuuspankki Oy:n (nyk. Nordean kiinnitysluottopankki) ja Helsingin Arvopaperipörssin toimitusjohtajana. Ilaskivi on ollut kansanedustajana sekä ryhmän puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja vv.1962-75, Euroopan parlamentin jäsen 1996–1999, Helsingin kaupunginjohtaja 1979–1991 ja kokoomuksen presidenttiehdokas vuonna 1994.
Ilaskivi väitteli tohtoriksi vuonna 1958. Aiheena oli Valtiontalouden automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa. Seuraava tieteellinen ns dosenttipätevyysteos käsitteli Suomen Pankin rahapolitiikkaa. Hän toimikin kansantaloustieteen dosenttina Helsingin Yliopistossa kahdenkymmenen vuoden ajan. Eläkkeelle siirryttyään han on ollut kansainvälisen, ekumeenisen, Afrikan Paavin ja Alexandrian patriarkan suojeleman Konstantinus Suuren Ritarikunnan (Ordo Sancti Constantini Magni) kansleri ja viimeksi varasuurmestari vuoteen 2022 saakka.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu