Pullamössösukupolvi!

Hieman sitä aikanaan vieroksuin, kun vuorineuvos Martin Saarikangas tämän nimityksen lanseerasi. Puhui niistä suomalaisista nuorista, joille työnteko ei maista ja jotka vaan haluavat saada nauttia kaikista niistä erilaisista palveluista, joita  menneet polvet ovat maahamme rakentaneet.

Tänä päivänä maassa on runsaat 200 000 työtöntä, valtava työvoimaresrevi siis. Mutta päivän uutinen oli, että vihdoinkin maahan sadaan tuoda kymmenkuntatuhatta työntekijää maatalouden tarpeisiin ulkomailta, niin EU:n piiristä kuin muualtakin,  ja että turvapaikanhakijoille luodaan edellytykset työllistyä mm. maataloustöihin kesken hakuprosenssinsa. Mitä muuta – kaikkea en huomannut kerrotun. Se on tuotu julki, että nämä muualta tulevat osaavat vaikkapa poimia mansikoita, etteivät ne mätäne, ja toimia jopa työnjohtajina maatiloillamme. Kahdeen viikon karanteenilla – ilmaisella kesälomalla kauniilla maatiloillamme –  heidän terveydentilansa koronan osalta varmistetaan, miten muitten mahdollisten sairauksian osalta, siitä ei kerrottu.

Irvikuvalta se todella tuntuu, kahdensadantuhannen suomalaisen työttömän  piiristä ei edes noita kymmentätuhatta maataloustöihin halukasta tai soveliasta löydy. Miksi? Turha kertoa, ettei mansikoita osaisi kaupunkilainen poimia, vaikka se raskaalta tuntuiskin. Ettei oppisi heinänkorjuuseen, koneitten apupoikina tai tyttöinä toimimaan. Siksi tuo muistikuva pullamössösukupolvesta – nyt laajemmaksi viriteltynä. Vai löytyisikö selityksiä muualta, sen hyvinvointiyhteiskunnan rakenteista, jossa nyt elämme? Olisiko niin, että kun työ ei kelpaa, niin ei sitten. Eikö tuosta kotimaisten työttömien parinsadantuhannen massasta todellakaan löydy edes 5-10 prosenttia, jotka saataisiin maatalouden työvoimapulaa helpottaamaan? Eli ovatko kriteerit niin helppoja, että kun tarjottava työ tällä saralla ei kelpaa, työttömyyskorvaukset vaan jatkuvat. ”Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.”

Puhutaan kaikkien aikojen edessä olevasta lamasta. Kysellään, kuinka kauan se jatkuu. Valtiovarainministeri valittelee lainanottotarpeen räjähdyksenomaista kasvuo 15-20 miljardilla. Eivät nämä faktat sovi ollenkaan yhteen sen tilanteen kanssa, jota työn osalta nyt jatketaan. Ei meillä olisi varaa yhdenkään suomalaisen  ihmisen pitoon kortistoissa samanaikaisesti kun työvoimaa tuodaan ulkomailta taikka työllistetään vaille päätöstä olevia turvapaikanhakijoita, osittain nimenomaan  työn perässä maahan saapuneita.

Muistuvat mieleen sotavuosien ja sodan jälkeiset ajat. Työvoimasta  ole huutava pula. Oli maksettava sotakorvaukset, jälleenrakennettava maa, asutettava siirtoväki. Miehet ja naiset tekivät uskomattomiaa suorituksia. Nuorille, muistaakseni 16-18 vuotiaille, ennen sotapoluille joutuneille, asetettiin  työvelvollisuus. Kun posti määräyksen toi, korjattiin heinää, nostettiin perunaa, hakattiin halkoja vaikkei aiempaa kokemusta ollutkaan. Mutta kun kyse oli selviytymisestä, muu ei auttanut. Jääkö nykyinen pullamössösukupolvi nyt jälkeen, ilman että sille asetetaan sama haaste: Maa on pelastettava jotta jälkipolville jää vaikka ruhjottu niin kuitenkin elinkelpoinen Suomi. Ei sitä työtä vieroksuen ja ulkomaisiin työhalukkaisiin turvautuen  säilytetä.

raimoilaskivi

Ylipormestari Raimo Ilaskivi (s. 1928) on tehnyt pitkän uran kansainvälisenä ja kansallisena vaikuttajana. Valmistuttuaan hän toimi 1950-1970-luvuilla erilaisissa pankkimaailman johtotehtävissä, mm. Suomen Pankkiyhdistyksen, Suomen Teollisuuspankki Oy:n ja Helsingin Arvopaperipörssin toimitusjohtajana. Ilaskivi on ollut kansanedustajana sekä ryhmän puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja vv.1962-75, Euroopan parlamentin jäsen 1996–1999, Helsingin kaupunginjohtaja 1979–1991 ja kokoomuksen presidenttiehdokas vuonna 1994. Monien virkojen, toimien ja luottamustehtävien ohella Ilaskivellä on ollut useita eri suuryritysten hallitusten tai hallintoneuvostojen jäsenyyksiä. Ilaskivi väitteli tohtoriksi vuonna 1958. Väitöskirjan aiheena oli Valtiontalouden automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa ja seuraava tieteellinen taos käsitteli Suomen Pankin rahapolitiikkaa. Hän toimi myös kansantaloustieteen dosenttina Helsingin Yliopistossa kahdenkymmenen vuoden ajan. Eläkkeelle siirryttyään han on ollut kansainvälisen, Afrikan Paavin ja Alexandrian patriarkan suojeleman Konstantinus Suuren Ritarikunnan (Ordo Sancti Constantini Magni) kansleri ja viimeksi varasuurmestari-

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu