Saavutettu etu on toisen ansaitsema

Puhuvat ja menevät ”poliittiseen lakkoon.” Näin puolustavat muka saavutettuja etujaan. Palkka on ansaittu etu, ja sen puolesta sopiikin lakkoilla kun aihetta ja varaa on. Mutta entä saavutettu etu? Tänä vuonna se voi olla saavutettu, jos toisen tuloista otetaan riittävästä hänen ansaitsemiaan toiselle siirrettäväksi tai jo ne saavuukset rahoitetaan velkaa ottamalla. Kertaluonteista kumpikin eikä välttämättä pysyvää. Suhdanteet vaihtelevat ja saattavat vähentää veronmaksajien sekä verotulojen määrää – mistäs silloin otat? Taikka rahoitusmarkkinoitten ehdot voivat kiristyä niin, että rahan saatavuus heikkenee taikka hinta nousee kohtuuttoman korkeaksi. Ei ole kestävää rahoituspohjaa ”saavutuksille” silloinkaan puhumattakaantilanteesta, jossa kansainväliset luottoluokittajat puuttuvat peliin.

Katselin ammattiyhdistysjohtajien, näitten lakkokenraalien CV:itä. On tutkintoja kansantaloustieteessä, hallinto-opissa jne, kokemusta niin alalta jos toiseltakin. Tietopohjaa pitäisi riittää kosketeltujen tosiasioitten ymmärtämiseen – mutta miten lienee halun laita kun seuraa ”lakkokeskusteluja”? Juridiikkaa on opiskeltu vähemmän, siksi kai tämä poliittinen-sana lakon eteen. Mutta lakkohan on työntekijäpuolen taistelu työnantajaa vastaan. Tämä nkyinen poliittiseksi lakoksi nimetty, työntekijäpuolen taisto maan hallitusta vastaan, täyttää pikemminkin kapinan tunnusmerkit. Ennen vanhaan merillä kapinaan noususta laivan kapteenia vastaan seurauksena oli kapinoitsijan heitto syvyyksiin haitten ruoaksi yli reelingin, laivan laidan.

Jos nyt joku paheksuu käyttämääni kapina-sanaa, tarjoan toistakin vaihtoehtoa: Taistelu saavutettuja kansalaisetuja vastaan. Niitä, jotka halutaan maksaa toisilta verottamalla taikka lainanottoa lisäämällä. Mutta missä rajat, paljonko naapuri on valmis luovuttamaan ansioistaan sinulle omien elinmahdollisuuksiensa kustannuksella? Ja paljonko kehtaisit vaatia, jos hän tällaista sinulta suoraan kysyisi? Siksi ”poliittinen lakkoilija” mielellään kätkeytyykin massojen joukkoon, kaiken maailman ivakylttejä kantaen, kuten Senaatintorilla nähtiin.

Opposition oikeutena on hyökätä hallituksen kimppuun, ei ay-johtajien organioimien kansanjoukkojen, näiden kapinallisten. Siksi meillä joka neljäs vuosi – ja tarvittaessa useamminkin – pidetään eduskuntavaalit. Nämä ovat takana nytkin, takana perinteinen hallitus-ja oppositiopuolueitten ynnä hallituksen vastainen asetelma. Sille foorumille nämä poliittiset lakotkin kuuluvat ratkaistaviksi, sillä eduskunta saavuteista eduista sekä niitten kohtalosta päättää. Ellei tätä ymmärretä, otetaan ja sallitaan vakava askel demokraattisen kansanvaltamme romuuttamiseen johtavalla tiellä. Sillä toiselle annettavasta ”saavutetusta”, tuki-tuki-tukipolitiikan aikaansaannoksista voi vain eduskunta päättää, ei ay-liike.