Selkäranka suoraksi ja seli-selit romukoppaan!

Ensiksi muutama numero ja sitten niitten kimppuun.
– Maassa on 253 900 työtöntä työnhakijaa.
– Suomeen saapui viime vuonna ulkomailta 50 000 maahanmuuttajaa.

Mittavasta työttömyydestä huolimatta kuoro, joka vaatimalla vaatii entistä enemmän ”työperäisiä” maahanmuuttajia, saa jäseniä lisää; saa poliitikoista, SAK:sta, EK:sta ja melkein mistä vaan. Miksi ei haluta työllistää ensin noita työttömiä omia kansalaisia? Asuvatko siellä, missä ei ole työpaikkoja? Eikö heidän tulisi muuttaa työpaikkojen tuntumaan sen sijaan että kaiken maailman erilaiset sosiaalietuudet mahdollistavat pysymisen siellä muualla. Vai eikö koulutus vastaa työn vaatimuksia, vaikka kuulumme korkean koulutuksen huippumaihin? Miksi ei uudelleenkouluteta – osaavathan sentään suomen kielen, jonka nuo muualta tulevat tai houkuteltavat joutuvat ensin oppimaan – jos halua on. Siinä peruskysymykset.

Ja sitten eteenpäin. Suomi ja suomalaiset elävät erilaisten tukien varassa, ja niitä riittää. On toimeentulotuki, asumistuki, työttömyystuki, tukea tuen päälle. Kuka maksaa? Veronmaksajapa tietenkin. Suomen veroaste on 42,8 prosenttia, yläpuolella EU:n keskitason. Yrittämistä ja työnteon halua haittaa nimenomaan tuloveron jyrkkä progressio. Mitä ahkerampi olet, mitä enemmän tienaat, sitä korkeampi on lisäansioista maksettava ns marginaaliveo. Ns ”hyvätuloisilla” helposti jo 50 prosentin tienoilla.

Miksi näin? Meidät suomalaiset – ja perässä maahanmuuttajat – on suorastaan totutettu vaatimaan. Ja todellisen avun tarvitsijoiden kantapäillä seuraa siksi yhä useampi, jonka motiivina on, että kun tuo saa, pitää minunkin saada. Helposti halutaan elää yli omien edellytysten. Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Ja kuinka moni vuokranantaja onkaan kuullut saman vastauksen kun kysyy vuokranmaksukyvystä: Sossu maksaa. Näin sitten saadaan isompi taikka muuten kalliimpi asunto kuin mihin omat ansiot riittäisivät.

Nuo päättäjämme haluavat luoda maastamme hyvinvointivaltion – kosketeltuihin keinoihin turvautuen. Mutta mitä on saatu? Viimeisen puolentoistakymmenen vuoden aikana reaalinen elintaso on pysytellyt kutakuinkin paikallaan. Ei ole hyvinvointivaltiota, on tukien varaan vähitellen rakennettu hhuoltovaltio, jossa päättäjät nyt pähkäilevät, mikä neuvoksi kun velkaa on nollakorkoihin tuudittautuen otettu vailla pohdintaa maksukyvystä? Ja mitä nyt, kun nousevat korot vievät yhä suuremman osan niistä verotuotoista, joitten oikea käyttöpaikka olisi tosi tarpeessa olevista, köyhistä huolehtiminen. Tuhannen taalan kysymys onkin, kuuluvatko näihin ne maahanpyrkijälaumat, joitten tuloa eri ryhmät eri tavoin puolustavat.

Kuuntelin äsken mieleeni palanneen viimeisen, vuoden 1991 uudenvuoden puheeni kaupunginjohtajana Senaatintorilla, radion ja television välityksellä aikanaan koko Suomeen lähetetyn.. https://areena.yle.fi/1-50206913 Siinä pohdiskelin mm juuri maahanmuuttoa, yhä ajankohtaisemmaksi tullutta teemaa. ”Meidän tulee pitää huolta poliittisen vainon kohteiksi joutuneista, korostin, mutta asetettava omaan arvoonsa ne, ns elintasopakolaiset, jota pyrkivät tänne liikemiesten järjestämin kuljetuksin” – aivan kuten ne, joita näinä aikoina rahastavien bisnishenkilöitten toimesta jätetään Välimerelle pelastajia odottamaan. ”Emme täten saa kansakuntana joutua hyväksikäytettyjen hyväntahtoisten hölmöjen asemaan,” painotin ehkä liian nasevasti. Emme me koko maailman sosiaalitoimistoksi saa joutua Nämä yli kolmen vuosikymmenen takaiset sanat lähettäisin mielelläni maahanmuuttokysymyksen pohdintaan juuttuneille hallitusneuvottelijoillemmekin.

Eli summa summarum: On aika ryhdistäytyä. Niillä, jotka ovat turvanneet Suomen itsenäisyyden, asuttaneet siirtoväen, maksaneet sotakorvaukset ja työvuosinaan rakentaneet maata lapsilleen ja lastenlapsilleen, on oltava etuoikeus myös julkisia varoja käytettäessä. Nämäkin ajatukset kolmenkymmenen vuoden takaa. Selkäranka suoraksi ja seli-selit romukoppaan!