Suomiko Naton heikoin lenkki?

Päätökset on tehtävä silloin, kun niitä tarvitaan. Ei viivyttelyjä, ei pöydällepanoja, tarvitaan toimia tiedustelun ja vastapuolen oikean analysoinnin perusteella. Kyllä se silloin siitä, eikä pääse vastapuoli nauramaan ja pilkkaamaan, kuten ehti IS jo kertoa. Mutta entä meillä? ”Aika kuluu aatellessa, päivä päätä käännellessä.” Kuinka ne vanhankansan sanonnat taas sopivatkaan tähän päivään.

Uusi tilanne itärajoilla ei tullut edes yllätyksenä. Tiedustelu kehoitti seuraamaan ja valmistautumaan. Vuosien takaiset vastaavat tapahtumat Lapissa Venäjän rajalla taikka Haaparannassa länsinaapurin sallimina olivat esimerkkejä siitä, kuinka toimivat niin viholliset kuin ystävätkin. Ja olosuhteitten suuri, kannaltamme positiivinen muutos on jo takana vaikka kovin lähellä. Liittyminen Natoon sekä DCA-sopimus USA:n kanssa, maamme vahvuutta itään päin korostava. Silti hallituksen sekä eritoten Perussuomalaisministereitten käytös kertoi ikäänkuin paluusta vanhaan suomettumisaikaan. Jos toimimme ripeästi, niin mitäköhän Venäjä sanoo? Näinhän sitä ounasteltiin aina YYA_sopimusvuosinakin. Nyt on päinvastoin kysyttävä, mitä sanoo Länsi? Mitä tuumaillaan Naton päämajassa – saatetaanko siellä jopa kysyä, onko Suomi Naton heikoin lenkki?

Tämän keskiviikon kokouksensa hallitus siis perui, vaikka ”turvapaikanhakijoiksi” väärin kutsuttujen määrä on selvässä kasvussa. Onneksi rajojen sulkemisesta saatiin sentään rajallinen päätös. Kysyttiin kansainvälisten sopimusten sallimisia tai kieltoja tapauksessamme samalla unohtaen, että maahanpyrkijöille Venäjä on turvallinen maa.

Moni olisi toivonut kysyttävän jotakin muuta: Kuinka moni tulijoista on venäläispuolen tarkkaan valitsema? Kuinka monelle on annettu itänaapurin Suomessa omistamien kiinteistöjen, hallien ja asuintalojen osotteita, joihin etsiytyä katselemaan, löytyisikö niistä vihreitä vaatteita vihreille miehille, sabotointivälineitä vaikkapa juomavesien pilaamiseen Silja Serenaden tapaan, modernia tiedonvälitysteknologiaa maahantulijoitten joukossa piilevien vakoilijoitten käyttöön.

Anteeksi nyt sitten, jos joku katsoo seuraavan edustavan jopa ikärasismia. Kovin on hallitus nuori ja kokematon. Näin ainakin kun vertaa nykypolven ministereitten valokuvia vanhan ajan hallitusten varttuneitten jäsenten kuvagallerioihin. Kokemusta eivät anna muut kuin vuodet. Ja kovin monella on vuosia vielä kovin vähän, kokemuksesta kokemuksesta nyt on puute.

Vankka tahto voi osan kokemuksista korvata, sen vuosien tuomankin. Nyt sitten äänestäjät mitä suurimmalla mielenkiinnolla seuraavat, miten hallitus testeistään selviytyy. Viivyttely on selviytymisen pahin vihollinen. Onneksi päätöksenteolle on myös vahva tuki, Tasavallan Presidentti Sauli Niinistön Saksasta lähettämä: ”Vain omat selkeät toimenpiteemme voivat ongelman ratkaista. Ei tuo itsestään lopu.”

raimoilaskivi
Kokoomus Helsinki

Ylipormestari, dosentti emeritus Raimo Ilaskivi (s. 1928) on tehnyt pitkän uran kansainvälisenä ja kansallisena vaikuttajana. Valmistuttuaan hän toimi 1950-1970-luvuilla erilaisissa pankkimaailman johtotehtävissä, mm. Suomen Pankkiyhdistyksen, Suomen Teollisuuspankki Oy:n (nyk. Nordean kiinnitysluottopankki) ja Helsingin Arvopaperipörssin toimitusjohtajana. Ilaskivi on ollut kansanedustajana sekä ryhmän puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja vv.1962-75, Euroopan parlamentin jäsen 1996–1999, Helsingin kaupunginjohtaja 1979–1991 ja kokoomuksen presidenttiehdokas vuonna 1994.
Ilaskivi väitteli tohtoriksi vuonna 1958. Aiheena oli Valtiontalouden automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa. Seuraava tieteellinen ns dosenttipätevyysteos käsitteli Suomen Pankin rahapolitiikkaa. Hän toimikin kansantaloustieteen dosenttina Helsingin Yliopistossa kahdenkymmenen vuoden ajan. Eläkkeelle siirryttyään han on ollut kansainvälisen, ekumeenisen, Afrikan Paavin ja Alexandrian patriarkan suojeleman Konstantinus Suuren Ritarikunnan (Ordo Sancti Constantini Magni) kansleri ja viimeksi varasuurmestari vuoteen 2022 saakka.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu