Unohtuiko Sanna Marinilta tärkein?

Valinnat on tehty ja linja julistettu. Pääministeri on aivan oikeutetusti ottanut paikkansa SDP:n puheenjohtajana. Linjapuhekin on sitten pidetty monine yksityiskohtineen mutta myös SDP:lle keskeisten  tavoitteitten lukkoonlyömisineen. Työaikaa on lyhennettävä ilman että ansiotaso siitä alenee. Ja täsmennettynä: 8 tunnin työpäivästä  on siirryttävä 6 tunnin työpäivään, josta pitää saaada sama totaaliansio kuin kuusipäiväisestäkin.

Tämä siis puheenjohtaja Marinin tavoitteesta. Paitsi että pääministeri Marinin  hallitus aikoo tätä pohtia ja varmaankin asettaa työryhmiä asiaa selvittämään, niin mukaan aiotaan ottaa myös työntekijäpuoli. Ihan hyvä, mutta mihin työantajat unohdettiin? Hallitus on usein korostanut, ettei se sotkeudu työmarkkinoihin ja näillä puolestaan toivottu, että sopimukset voitaisiin tehdä työmarkkinaosapuolten kesken.

Nyt on kyse kaikkein suurimmasta työaikoja koskevasta uudistusehdotukssta vuosiin. Sopimukseen vaaditaan aina kaksi osapuolta, ja sitä ei puoluejohtaja Marin näytä nyt ottaneen huomoon. Aikooko pääministri Marinin hallitus siis ajaa uudistuksen läpi diktatoorisin ottein, sillä toki perustuslakiin määräenemmistöin  turvautuen sellainenkin teoriassa olisi mahdollista – ei tosin käytännössä. Siksi hallituksen pohdintojen vieminen käytäntöön edellyttää myös kahdenkeskeisiä työmarkkinaosapuolten neuvotteluja. Miksi niitä ei toteuteta jo alusta alkaen, ei vaan työntekijäspuolet vaan myös työnantajat valmisteluihin mukaan ottaen? Se mitä poliitikko Marin edellisessä puoluekokouksessa asiasta korosti, saattoi olla pisteidenkeruuta. Nyt on sen sijaan kyseessä pääministeri/puoluejohtajan kannanotto. Unohtuiko Marinilta tärkrin? Unohtiko hän kaksoisroolinsa asettamat toiveet ja velvoitteet?

Ja vielä: Suuresta teollisuuden vallankumaouksessta alkaen, jolloin kehruujennyt korvasivat ihmistyön, työajan lyhenteminen on kuulunut milloin mihinkin agendaan. Mutta kohtuus kaikessa. Se mitä voitaisiin astettain ja yhteisymmärryksessä saavuttaa, voi hyvinkin sortua kohtuuttomien toiveiden ja yksipuolisen toimintastrategian alle. Think!

raimoilaskivi

Ylipormestari Raimo Ilaskivi (s. 1928) on tehnyt pitkän uran kansainvälisenä ja kansallisena vaikuttajana. Valmistuttuaan hän toimi 1950-1970-luvuilla erilaisissa pankkimaailman johtotehtävissä, mm. Suomen Pankkiyhdistyksen, Suomen Teollisuuspankki Oy:n ja Helsingin Arvopaperipörssin toimitusjohtajana. Ilaskivi on ollut kansanedustajana sekä ryhmän puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja vv.1962-75, Euroopan parlamentin jäsen 1996–1999, Helsingin kaupunginjohtaja 1979–1991 ja kokoomuksen presidenttiehdokas vuonna 1994. Monien virkojen, toimien ja luottamustehtävien ohella Ilaskivellä on ollut useita eri suuryritysten hallitusten tai hallintoneuvostojen jäsenyyksiä. Ilaskivi väitteli tohtoriksi vuonna 1958. Väitöskirjan aiheena oli Valtiontalouden automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa ja seuraava tieteellinen taos käsitteli Suomen Pankin rahapolitiikkaa. Hän toimi myös kansantaloustieteen dosenttina Helsingin Yliopistossa kahdenkymmenen vuoden ajan. Eläkkeelle siirryttyään han on ollut kansainvälisen, Afrikan Paavin ja Alexandrian patriarkan suojeleman Konstantinus Suuren Ritarikunnan (Ordo Sancti Constantini Magni) kansleri ja viimeksi varasuurmestari-

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu