Vanha perustuslaki – virkamieshallitus! Tässä vaihtoehdot.

Kevään tarmokkuuden jälkeen nykymeno Sanna Marinin hallituksessa alkaa päivä päivältä herättää enemmän ja enemmän huolta ja ihmetystä. Ennen niin positiivisesti suhtautunut mediakin on herännyt. Otsikot kertovat pääministerin saamattomuudesta välikysymyskeskustelun puitteissa – vai onko se ylimielisyyttä – ministereitten keskinäisistä ristiriidoisa, hallituksen toimintakyvyttömyydestä työttömyystilanteen hoidossa jne. Nyt kun maassa vallitsee taloudellinen hätätila, kun koronakriisi vaikeutuu aste asteelta, vahvoja toimenpiteitä saadaan odottaa. Mutta hallitus istuu, paremmasta ei toivoa.

Näin muutamasta oleellisesta syystä. Keskeisenä niistä on kysymys hallituksen hajoittamisesta ja uusien vaalien toimeenpanosta sekä myös virkamieshallituksen kutsumisesta lukkiutuneita asetelmia ratkomaan. Edellisen, ns. vanhan perustuslain mukaan se olisi ollut mahdollista, presidentillä olisi tähän kaikkeen ollut toimivaltaa. Uusi, nyt voimassaoleva perustuslaki on sen sijaan riisunut presidentiltä kaikki tähän liittyvät valtuudet. Haluttiin korostaa demokratiaa mutta unohdettiin, että hätätilan vallitessa on oltava olemassa myös hätäratkaisujen mahdollisuus. Nyt ylin demokraattinen päätöksentekoelin on tämän mahdollisuuden itseltään poistanut ja seuraukset näkyvät. Suomi on alkanut ajelehtia kuin lastu laineilla.

Virhe on tehty ja nyt seurauksista kärsitään. Mietittäväksi jää, saataisiinko  perustuslain korjaaminen näiltä osin saada harkittavaksi jossakin tulevassa vaiheessa, jossa tilanne on tyyntynyt. Suuria toiveita ei tähän kuitenkaan tule asettaa muistettaessa, kuinka monimutkaista menettelyä tällöin tarvitaan. Ja se puolestaan vaatisi nykyisen pääministerin itsevaltiusajattelun omakohtaista, maan edun mukaista harkintaa.

Toinenkin mahdollisuus tietenkin – periaatteessa – on, ja se on kaikkien puolueitten enemmistöhallitus. Sen muodostaminen puolestaan on riittävän suuren, itsenäisesti ja maan etua ajattelevien kansanedustajien liittyminen yhteen, ja avointen neuvottelujen käyminen näitten kesken kun ensin nykyhallitukselle on saman enemmistön toimesta annettu epäluottamuslause. Eli toiminta tavalla, johon usein olen viitannut entisen virkamieshallituksen pääministerin Rainer von Fieandtin lausumaan: Toisenlaisissa olosuhteissa on noudatettava toisenlaista politiikkaa kuin toisenlaisissa.

Päivät kuluvat, vaikeudet kasvavat ja huolet lisääntyvät. Mistä tällainen isänmaallisten ja vastuuntuntoisten kansanedustajien ryhmä olisi löydettävissä, mistä sen koollekutsuja?

raimoilaskivi

Ylipormestari Raimo Ilaskivi (s. 1928) on tehnyt pitkän uran kansainvälisenä ja kansallisena vaikuttajana. Valmistuttuaan hän toimi 1950-1970-luvuilla erilaisissa pankkimaailman johtotehtävissä, mm. Suomen Pankkiyhdistyksen, Suomen Teollisuuspankki Oy:n ja Helsingin Arvopaperipörssin toimitusjohtajana. Ilaskivi on ollut kansanedustajana sekä ryhmän puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja vv.1962-75, Euroopan parlamentin jäsen 1996–1999, Helsingin kaupunginjohtaja 1979–1991 ja kokoomuksen presidenttiehdokas vuonna 1994. Monien virkojen, toimien ja luottamustehtävien ohella Ilaskivellä on ollut useita eri suuryritysten hallitusten tai hallintoneuvostojen jäsenyyksiä. Ilaskivi väitteli tohtoriksi vuonna 1958. Väitöskirjan aiheena oli Valtiontalouden automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa ja seuraava tieteellinen taos käsitteli Suomen Pankin rahapolitiikkaa. Hän toimi myös kansantaloustieteen dosenttina Helsingin Yliopistossa kahdenkymmenen vuoden ajan. Eläkkeelle siirryttyään han on ollut kansainvälisen, Afrikan Paavin ja Alexandrian patriarkan suojeleman Konstantinus Suuren Ritarikunnan (Ordo Sancti Constantini Magni) kansleri ja viimeksi varasuurmestari-

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu