Suomen NATO-hakemuksen vasta-argumentit kootusti kumottuna

Päätin kirjoittaa tämän blogin, koska toistuvasti NATO-kriittisten kirjoittajien mielestä heidän perusteluihinsa ei asiallisesti vastata. Lisäksi pariin otteeseen oma vastaus on bittiavaruuteen hävinnyt blogien hävittyä, joten kokoan omat ajatukseni NATO:n suhteen tähän.

Disclaimer: oma arvioni ennen Ukrainan sotaa oli vahvasti se, että ei Putin voi olla niin häiriintynyt, että täysimittaisen sodan aloittaisi Ukrainassa, joten se omista ennustajan lahjoistani.

Mutta aloitetaan henkilökohtaisesta suosikista, tai oikeastaan suosikkiparista:

’Venäjällä ei ole mitään syytä puolueettomaan Suomeen hyökätä.’ ja yleensä samassa kirjoituksessa saadaan lukea seuraavan muotoinen väittämä: ’Nato-suomi olisi sijaintinsa takia Venäjän ykköskohde ja joutuisi sodan syttyessä massiivisen hyökkäyksen ja ydinaseiden kohteeksi’.

Eli näiden perusteella Venäjällä ei ole intressiä Suomeen hyökätä, mutta kuin taikaiskusta NATO:n myötä Suomi on suuri uhka Venäjälle. Tämän suhteen ainoa selvä fakta historiasta on vuoden 1939 syksy, jolloin Neuvostoliitto osoitti, että kiinnostus Suomen alueeseen on kova ja puolueettomuus ei tässä hirveästi suojaa antanut eli suurvalta päätti ottaa minkä halusi. Nykyisen käytöksen perusteella Venäjältä ei ole lupa odottaa  yhtään sen enempää kunnioitusta liittoutumatonta naapuria kohtaan. Varmaa tietoa tulevaisuuden suhteen ei kenelläkään voi olla, mutta oletetussa konfliktitilanteessa, jossa suursota euroopassa uhkaa, Venäjä todennäköisesti varmistaisi puolueettoman Suomen suunnan hyökkäämällä ennen suoraa sotaa NATO:n kanssa.

’EU antaa jo Suomelle riittävät turvatakuut’

EU ei todellakaan ole organisaatio, joka millään muotoa pystyisi minkään valtion turvallisuutta takaamaan. Päätellen aikaisemmista kriiseistä, voi vain todeta EU:n olevan huono organisaatio kriisitilanteissa, päätöksenteko takkuaa ja yksittäisten jäsenmaiden kyky hankaloittaa prosessia ei sotilaallisen konfliktin sattuessa ole ainakaan lupaava asia. Lisäksi EU:lla ei ole minkäänlaista merkittävää sotilaallista valmiutta. Koska suurin osa EU-maista on jo NATO:n jäseniä, olisi EU-maiden puolustus helpoiten toteutettavissa, mikäli loputkin EU-maat olisivat NATO:n jäseniä, jolloin turvatakuut tulisivat jo valmiin ja toimivan organisaation kautta.

On myös erikoista, että annetaan ymmärtää EU:n toimivan myös puolustusliiton tavoin, mutta samalla pidetään Suomea EU:n jäsenenä edelleen puolueettomana maana.

’Sotilasliitto Ruotsin kanssa olisi parempi vaihtoehto kuin NATO’

Ruotsin kanssa liittoutuminen on tietysti parempi kuin ei mitään, mutta tosiasia on, että edes Ruotsin kanssa muodostettu sotilasliitto ei riittävää pelotetta muodosta. Lisäksi epäilen suuresti, että Ruotsi tälläiseen liittoon suostuisi.

’Suomi on jo NATO:n läheinen kumppani, varmasti apua tulisi jo nyt’

Harvemmin esitetty väite, mutta tähänkin on törmätty. Vastaus on selvä ja sen on NATO:n pääsihteeri selvästi Suomessakin todennut: 5. artikla koskee vain jäsenvaltioita eli kumppanuus ei anna mitään konkreettista suojaa.

’Suomella on hyvä ja vahva oma puolustus’

Suomi omaa kokoisekseen maaksi melko hyvät puolustusvoimat, mutta vaikka Venäjän armeija on Ukrainassa kontannut huolella ja menettänyt huomattavan määrän siitä maineesta, mitä puna-armeijalla vielä oli, tulisi sotilaallisessa yhteenotossa Venäjän kanssa ennemmin tai myöhemmin Suomelle noutaja, kuten kävi toisen maailmansodan aikaan. Lisäksi Ukrainan sodan myötä Venäjä tulee oppimaan omista virheistään ja kymmenen vuoden päästä tilanne voi olla tässä suhteessa täysin erilainen.

’Ei NATO-maat tule sodan tullessa lähettämään Suomeen sotilaita kuolemaan’ etc…

Tämä kohta oikeastaan linkittyy myös edelliseen melko vahvasti. Kyllä Suomessa sotilaita riittää, mutta ongelma on nykyisen sodankäynnin vaatima korkea (ja kallis) tekniikka eikä Suomen ole yksinkertaisesti mahdollista pitää yllä sellaista armeijaa, joka sodan tullen pystyisi sekä merellä, maalla ja ilmassa toimimaan sillä huipputasolla mitä vaadittaisiin. NATO takaisi konfliktissa Venäjän kanssa hyvin todennäköisesti ilmaherruuden (NATO:n ilmavoimat ovat täysin ylivoimaiset Venäjään verrattuna) sekä ylivoiman merellä sillä tasolla, ettei Venäjä pystyisi Itämeren alueella toimimaan tehokkaasti. Nämä ovat asioita joilla on valtava merkitys sodankäynnissä ja huoltovarmuuden takaamisessa, eikä Suomella yksin toimiessa olisi näihin mitään mahdollisuutta.

Lisäksi NATO:n tiedusteluorganisaatio sisältää täyden arsenaalin satelliitteja, ilmavalvontakoneita sekä signaalitiedustelua. Nämäkin ovat asioita, joita Suomi yksinään ei pysty saavuttamaan. Todennäköisesti sota myös siirtyisi avaruuden puolelle osapuolten pyrkiessä vastapuolen satelliitteja tuhoamaan, tässä kisassa Suomi yksinään ei taida hirveästi pärjätä.

Loppukaneettina tähän voi todeta vielä sen, että jos NATO Suomen pettäisi, ei tilanne edelleenkään olisi sen huonompi, kuin jos olisimme olleet liittoutumattomia.

’Hyvät suhteet Venäjään takaavat parhaiten rauhan säilymisen maiden välillä’

Tavallaan tämä väite pitää kyllä paikkansa, mutta onko todella järkevää politiikkaa jäädä Venäjän etupiiriin eli onko todella niin, että haluamme kuulua samaan porukkaan kuin Valko-venäjä ja Venäjä. Venäjän avoin hyökkäys Ukrainaan, kaupunkien pommittaminen, siviilien terrorisointi ja häikäilemätön voimapolitiikka osoittaa hyvin millä tasolla itänaapuri toimii. Mielestäni nyt viimeistään pitää tämän valtion etupiiristä lähteä ovet paukkuen, kiittää menneistä vuosista ja todeta että me ei vain sovita oikein yhteen.

’NATO:n myötä Suomi joutuu mukaan USA:n sotiin’

USA on toki ahkerasti heiluttanut sapelia eri puolilla maailmaa, mutta ei NATO ole näihin juurikaan sotkeutunut, koska kyseessä on puolustusliitto eikä artikla 5. ole näissä karkeloissa aktivoitunut. Toki NATO on Kosovon ja Jugoslavian sotiin puuttunut organisaationa, mutta näissä molemmissa tapauksissa interventioille oli laaja kansainvälinen hyväksyntä, eikä yhtään NATO-maata pakotettu karkeloihin osallistumaan vasten tahtoaan. 9/11 iskujen jälkeen 5. artikla tuli käyttöön, mutta tätä seuranneeseen operaatioon Afghanistanissa Suomi päätti sotkeutua, vaikka ei ollut edes NATO:n jäsen.

’Suomen NATO-jäsenyys horjuttaisi Euroopan turvallisuutta’

Kyllä Venäjän toimet horjuttivat Euroopan turvallisuutta perusteellisesti ja tilanteen muuttuessa siihen pitää reagoida. Paras reaktio Suomen kohdalla on NATO-jäsenyys ja tätä kautta sementoida länsimaiden yhteinen rintama tynkä-Neuvostoliiton tulevia agressioita vastaan.

Venäjän armeijan osoittaman suorituskyvyn perusteella en usko että edes Venäjälle tulee riittävän hullua diktaattoria aloittamaan agressioita NATO-maita kohtaan.

’Suomen kauppasuhteet Venäjän kanssa menevät pilalle’

Ne ovat jo menneet, ei Suomi tule EU:n pakotteista lipeämään (eikä pidäkään). Mielestäni Venäjän ja vastaavien roistovaltioiden kanssa ei kauppasuhteita tule ylläpitää ja mitä nopeammin riippuvuudesta Venäjän energiaan ja raaka-aineisiin päästään sen parempi. Ja Ukrainan sodan jälkeen tuskin Venäjä tulee  vuosikymmeniin olemaan houkutteleva investointikohde.

’Tulevaisuudesta ei tiedä, mitä jos USA lähtee NATO:sta lätkimään?’

Tulevaisuudesta ei tiedä, mutta NATO ilman Yhdysvaltojakin on parempi kuin Suomi yksinään. Lisäksi NATO on USA:n kannalta hyödyllinen puolustusliitto ja auttaa takaamaan rauhan Euroopan alueella. Toisaalta pitää myös muistaa, että NATO ei ole vankila ja jos tulevaisuus osoittaa, ettei Suomi jäsenyydestä hyödy, mikään ei estä meitä poistumasta NATO:sta.

Muokkaus: Heti viereisessä blogissa tuli yksi usein toistettu väite vastaan: ’Tästähän on kyse Suomen Nato-jäsenyydessä. Se heikentää vakavasti Venäjän turvallisuutta.’

Tämä väite on täysin päätön. Kuinka kuuluminen puolustusliittoon, jonka toiminta perustuu 5. artiklan mukaiseen avunantoon, kun jäsenmaa joutuu hyökkäyksen kohteeksi, voi millään logiikalla vaarantaa minkään maan turvallisuutta? Ellei sitten Venäjän ’turvallisuudella’ tarkoiteta oikeutta kiristää, pelotella ja uhata sekä tarvittaessa miehittää muita valtioita.

Enempiä argumentteja ei juuri tule mieleen, mutta kommenteihin voi pistää ja pyrin niihin vastaamaan.