Joukossa julmuus tiivistyy

Ukrainassa paljastuneet Venäjän armeijan tekemät julmuudet ja raakuudet ovat järkyttäneet ihmisiä ympäri maailmaa. Ylilääkäri Hannu Lauerman mukaan taustalla vaikuttaa ilmiö nimeltä joukkoregressio. ”Kansankielellä se tarkoittaa sitä, että joukossa julmuus tiivistyy. Tilanne eskaloituu helposti, kun yksi tekee jotain julmaa ja toiset laittavat paremmaksi. Esimerkki siis tarttuu ja kokemus vastuusta väistyy, kun toimitaan porukalla.”

Toisen maailmansodan jälkeen pohdittiin paljon sitä, kuinka sivistyskansaksikin kutsutut saksalaiset saattoivat päätyä tavattoman julmiin joukkomurhiin. Lauerman mukaan tilanteeseen päädyttiin nimenomaan siksi, koska kokemus vastuusta väistyi aina yhden pykälän ylemmäs. ”Näin hirmutekoihin osaa ottaneet pystyivät aina vetoamaan siihen, että he tekivät vain mitä käskettiin.” Joukkomurhiin syyllistyneet ideologisesti täysin valikoimattomat reservipoliisipataljoonat sosiaalistuivat julmuuksien tekemiseen ja tottuivat näin teloituksiin. (Tästä on kirjakin: Christopher R. Browningin  Aivan tavallisia rivimiehiä – 101. reservipataljoona ja ”lopullinen ratkaisu” Puolassa.) ”Osa saattoi myös selittää itselleen, ettei oikeasti tehnytkään mitään, koska ampui teloituksissa tarkoituksella ohi.”

Karl Jaspers on käsitellessään saksalaisten syyllisyyttä toiseen maailmansotaan ja holokaustiin jakanut syyllisyyden neljään perustyyppiin, joista yksi on metafyysinen syyllisyys. Sen pohjana on ihmisten välinen solidaarisuus yksinomaan sen vuoksi, että he ovat ihmisiä, jokin sellainen, mikä esimerkiksi kansallissosialistisessa Saksassa mureni dramaattisesti. Ihminen voi olla syyllinen pelkästään olemalla paikalla, sivustakatsojana, vaikkei häntä asetettaisi juridiseen, poliittiseen tai edes moraalisen vastuuseen. Professori Sami Pihlströmin mukaan vakaviin rikoksiin, kansanmurhaankin, syyllistyneitä on kunnioitettava ihmisinä.  Tämä vaatimus on hänen mukaansa osa yhteistä ihmisyyttämme: jopa kaikkein kunniattomimmat lähimmäisimmme, kuten keskitysleirien vartijat ja teloittajat, ovat ihmisiä, joilla on oma arvokkuutensa – paitsi lain suomat perusoikeudet myös moraalinen ihmisarvo.

Joukkoregression syntymistä edistää vihollisten demonisoiminen esimerkiksi propagandan ja valheiden avulla. Sen sytykkeinä toimivat myös äärimmäinen stressi ja sodissa luultua useammin tarjolla oleva päihtymystila. ”Lisäksi ihmiset menevät perässä, jos jonkinlainen mielipidejohtaja panee tuulemaan. Jos mielipidejohtaja on hyvin piittaamaton, raaka, psykopaattinen persoona, saattaa ihminen päätyä tällaisiin julmuuksiin häntä seuraamalla, varsinkin jos kaikki muutkin ympärillä toimivat samoin. Yksittäisen rivisotilaan on vaikea keskeyttää raakuuksia, varsinkin jos päällystökin sallii sen”, Lauerma toteaa.

Lauerman mukaan vastuu sotajoukkojen tekemistä sotarikoksista kuuluu ensisijaisesti johdolle, vaikka myös käskyjä noudattaneita rivimiehiä on tuomittu. Autoritaariset valtiot, kuten Venäjä, pyrkivät kuitenkin usein kiistämään joukkojensa tekemät rikokset.

Lauermasta on hyvä kuitenkin muistaa myös se, että sotien jälkeisissä oikeudenkäynneissä jaetaan ”voittajien oikeutta”. ”Eli häviäjät tuomitaan ja voittajien tekemistä sotarikoksista vaietaan.”

Lauerman mukaan maailmanhistoria on täynnä julmuuteen johtaneita joukkoregressiotapauksia. ”Tämä on epämiellyttävä muistutus siitä, että ihmisessä on valmius tällaiseen julmuuteen sivistyksen pinnallisen kuoren alla. Toisilla tätä valmiutta on vain enemmän, toisilla vähemmän.”

”Olisikin mielenkiintoista yrittää selvittää, mikä erityispiirre on sellaisissa ihmisissä, jotka eivät tällaisiin tekoihin taivu edes sodan kaltaisissa äärioloissa”, Lauerma pohtii. Tämä on minustakin kiintoisa pohdiskelun aihe.

+4
Rauno Seppänen
Sitoutumaton Kuopio

Eläkeläinen. Kyselijä. Ihmettelijä. Epäilijä. Oman tien kulkija. "Hyvä oli lesti, mutta ihminen siitä vain tuli."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu