Juutalaistaustainen SS-mies Seinäjoelta

Suur-Suomi- ja heimoaatteen sekä kommunismin vastustamisen innoittamana käydyt heimosodat 1918-1922 Suomen itärajan takana Itä-Karjalassa, Aunuksessa, Vienassa ja Virossa tempaisivat myös Seinäjoen koulunuorison 1920-luvun lopulla mukaan aatteelliseen taisteluun.

Uskon vahvistusta heille antoi ennen muuta Akateeminen Karjala-Seura, AKS. Kyseessä oli kansallismielinen valtakunnallinen opiskelijajärjestö.

Toivo Vaaramo (Warzabu) syntyi 30.9.1920. Hänen isänsä oli Suomen juutalainen Konstantin Warzabu. Tämän isoisä oli Josef Warzabu, joka oli saapunut Suomeen noin 1827 Daugavpilsistä Latviasta.

Vaaramo oli Seinäjoen Yhteislyseon kasvatti. 1930-luvun poliittisen aktivismin vuosina oppilaat kuuluivat paikalliseen Karjala-seuraan, jonka kerhotiloissa haettiin vaikutteita lapuanliikkeen Lakeuden Sanasta ja IKL:n Lakeuden Suunta -lehdistä. Näissä antisemitismillä oli näkyvä rooli. Mikä sai juutalaisen isän pojan myöhemmin hakeutumaan natsi-Saksan SS-joukkoihin?

”Hakkapeliittain päivänä” 6.11.1935 joukko Seinäjoen Yhteislyseon Karjala-seuran oppilaita lähti osoittamaan mieltä Seinäjoen ruotsinkieliselle kansakoululle. Mielenosoitukseen osallistui 36 yhteislyseon karjalaseuralaista, jotka laittoivat omakätiset nimikirjoituksensa seuran päivystäjänkirjaan. Näiden 36:n joukossa oli myös tuleva SS-mies Toivo Vaaramo. Edellisenä vuonna hän oli ollut mukana kuuntelemassa koulun uskonnonopettajan Reino Ala-Kuljun kiihkeää julistusta Karjalasta ja Suur-Suomesta. Ala-Kulju oli puheessaan haastanut koululaisyleisönsä: olivatko he vakaumuksellisia Suur-Suomen miehiä vai oliko heidän aatteensa vain palopuheita pitäneiden miesten fraasien toistelua? Ala-Kulju halusi kasvattaa koulupojista tekojen, ei pelkkien sanojen miehiä. Mitä oli silloin mahtanut 14-vuotiaan mielessä liikkua, kun arvovaltainen ja karismaattinen puhuja haastoi Vaaramon kuulumaan 7 000 valitun Suur-Suomen luojan kunniakkaaseen joukkoon? Vuodessa poika oli varttunut ja hän oli valmis tekoihin. Siitä todisti uhmakas marssi ruotsinkieliselle kansakoululle. Vaikka laulu tukahdutettiin ja kulkue hajotettiin, puristui käsi nyrkkiin ja kolminkertainen eläköön-huuto kajahti nuorukaisen kiihkeällä vakaumuksella.

Reino Ala-Kulju oli paitsi Seinäjoen Yhteiskoulun uskonnon ja filosofian alkeiden vanhempi lehtori myös IKL:n kansanedustaja. Seinäjoen Yhteislyseon Karjala-seura oli perustettu 28.11.1928. Paikalla olivat koolle kutsuja Reino Ala-Kulju sekä 21 oppilasta. Seuralla oli oma ”kämpäksi” kutsuttu kerhohuone Vapaudentien ja Jaakkolankadun kulmassa. Siellä pojat kokoontuivat iltaisin ja heidän keskuudestaan valittu päivystäjä ylläpiti järjestystä. Päivystäjä kirjoitti myös tärkeiden päivien, erityisesti heimopäivän tiimoilta kannustavia ja isänmaallista henkeä rakentavia ajatuksia erityiseen päivystäjänkirjaan. Kämpälle tuotiin isänmaallisia lehtiä ja kirjallisuutta luettavaksi. Toivo Vaaramo pystyi siellä syventymään lapuanliikkeen Lakeuden Sana ja IKL:n Lakeuden Suunta -lehtien tuoreimpiin numeroihin ja vuosikertoihin.

Karjala-seuran itseoikeutettu auktoriteetti Reino Ala-Kulju kuului Lakeuden Sanan toimituskuntaan ja toimi Lakeuden Suunnan päätoimittajana. Molemmat lehdet julkaisivat säännöllisesti räikeän antisemitistisiä artikkeleita. Ilmielävä juutalainen ei ollut yleinen näky 1930-luvun Pohjanmaalla, mutta lapuanliikkeen ja IKL:n paikallislehdet tarttuivat hanakasti juutalaiskysymykseen.

Vaaramolle tämä tuotti varmasti päänvaivaa ja ristiriitaisia tunteita, olihan hänen isänsä juutalainen. Toivo Vaaramolle ei voinut jäädä epäselväksi, että hänen taustansa oli rasite, ellei suorastaan tahra hänen maineelleen Seinäjoen Yhteislyseon isänmaallisen nuorison piirissä. Kämpällä lehtiä lukiessaan Vaaramo saattoi huomata Lakeuden Sanan ilmoituksesta 15.9.1933, että IKL:n toimistosta Helsingistä pystyi tilaamaan Siionin viisaitten pöytäkirjat, joista ilmoituksen mukaan selviäisi juutalaisten suunnitelma kristittyjen sivistyskansojen tuhoamiseksi ja juutalaisten maailmanvallan saavuttamiseksi. 11.8.1933 Lakeuden Sana juhli etusivullaan juutalaisten sulkemista keskitysleireille Saksassa. 27 antisemitistisin piirtein tyyliteltyä pienoismuotokuvaa ympäröi tekstiä, joka oli otsikoitu sanalla ”Kukistuneita”. Artikkeleissa kehotettiin katsomaan kuvien naamoja luonteenomaisine piirteineen. Nyt ne olivat kadonneet vallasta ja kirjoittajan mukaan humaani kulttuuriliberalismi kaikkialla maailmassa ”itkeä vollottaa, kun nämä seemiläispomot on viety vähäksi aikaa lepäämään keskitysleireille. Lukijani, itkettääkö sinua?” Alle oli vielä laitettu maailmanhistorian suurmiesten lausuntoja, joissa merkkimiehet Tacituksesta Napoleoniin ja Voltairesta Goetheen joukolla tuomitsivat juutalaiset antisemitismin klassisten iskusanojen hengessä.

Seinäjoen Yhteislyseon Karjala-seuran jäseniltä edellytettiin suojeluskuntaan kuulumista. Niinpä myös Toivo Vaaramo oli aktiivinen paikallisessa suojeluskunnassa. Vaaramon koulutie jatkui tasan keskikoulun verran. Nuorukainen hakeutui metsätyöharjoittelijaksi. Osa Vaaramon koulutovereista ja vuoden 1935 Svenska dagenin mielenosoittajista jatkoi yliopistoon ja AKS:n piiriin. Vaaramo saattoi jäädä miettimään, miten hän vanhana karjalaseuralaisena voisi pyrkiä kohti tavoitettaan, Suur-Suomen valittuihin sotureihin lukeutumista. Kevään 1941 SS-värväys näytti tarjoavan tähän oivallisen mahdollisuuden. Täysi-ikäisyydestä uupui vielä muutama kuukausi, joten Vaaramo tarvitsi mukaansa todistuksen huoltajan suostumuksesta. Toivo Vaaramon isä Konstantin Warzabu oli kuollut vuonna 1932. Äiti Hilma Warzabu allekirjoitti tarvittavan paperin Seinäjoella 19.5.1941 antaen suostumuksensa pojan ”opiskelemaan lähtöään varten”.

Vaaramo merkitsi palvelussitoumukseensa puoluekannaksi IKL:n. Tämä oli hyvin linjassa sen kanssa, että Vaaramo oli ollut koulussa IKL:n vaikutukselle alttiina. Uskonnonopettaja ja IKL:n kansanedustaja Reino Ala-Kulju ei säästellyt koulussa pitämissään puheissa retoriikkaa. Hänen puheensa olivat täysipainoista aatteellista julistusta, jossa IKL, heimoaate ja Suur-Suomi hallitsivat sisältöä. Toivo Vaaramo sai selkeästi Ala-Kuljun julistuksesta aatteellisen kipinän. SS-aseveljet ry:n jäsenkorttiin hän kirjasi aatteellisen järjestötoiminnan kohdalle olleensa jäsen Sinimustissa ja Karjala-seurassa. Vaaramon tausta oli kuitenkin ristiriitainen. Juutalainen isä oli jo kuollut, kun Toivo Vaaramo allekirjoitti palvelussitoumuksensa. Sukunimen Toivo oli suomentanut Warzabusta Vaaramoksi. Aatteellisessa innossaan Toivo Vaaramo vaikutti ottavan etäisyyttä isäänsä – mutta pystyikö juutalaisuutta häivyttämään Seinäjoen Yhteislyseon Karjala-seuran eli SYKS:in jäsenyydellä, IKL-hengellä tai edes SS-joukkoihin värväytymällä? Palvelussitoumuksessaan Vaaramo merkitsi syntyperänsä arjalaiseksi. Hän saattoi huijata SS:n rotuspesialisteja lääkärintarkastuksessa, mutta viivatessaan yli ”ei-arjalaisen” Vaaramo tiesi itse mitä teki. André Swanström kirjoittaa kirjassaan Hakaristin ritarit: ”SS-palveluksensa aikana Vaaramo pelkäsi taustansa paljastuvan, mutta niin tarkka kuin järjestön rodullisen seulan oletettiin olevan, ei Vaaramon tausta missään vaiheessa tullut ilmi. Heikko taustakartoitus saattoi johtua siitä, että suomalaisia pidettiin lähtökohtaisestikin rodullisesti alempiarvoisena aineksena ja että tämän takia ”germaanisuuden” todentaminen ei saksalaisten kannalta ollut mielekästä. Vaaramo eteni SS-upseeriksi, eikä hänen syntyperäänsä selvitetty tässäkään vaiheessa, vaikka viralliset kriteerit olivat vielä tiukemmat kuin miehistön kohdalla. Saksalaiset olivat kyllä tietoisia suomalaisten vapaaehtoisten ”rodullisista” ominaisuuksista. Heidän laskelmiensa mukaan 63,4 prosenttia vapaaehtoisista edusti pohjoista rotua tai pohjoisiksi luettavia sekarotuisia (Mischling).”

SS-joukoissa Vaaramo eteni SS-Obersturmführeriksi eli suomalaista luutnanttia vastaavaan arvoon. Sotilasura ei tuottanut pelkkää tyydytystä, vaan polulle mahtui muun muassa mojovat suomalaispataljoonan saksalaiselta komentajalta Hans Collanilta saadut julkiset haukut Mokryij Jelantshikissa 26.7.1942 heikosti toteutetun aseharjoituksen jälkeen. Collani kehotti Vaaramoa painumaan kotiin (”Scheren sie nach Hause!”), minkä jälkeen Vaaramo luikki tiehensä. Vaaramo haavoittui 29.9.1942 Malgobekissa kiväärin luodista oikeaan ohimoon ja 10.10.1942 kranaatin sirusta kyynärvarteen ja vasempaan nilkkaan. 12.4.1943 hän haavoittui Izjumissa (Ukrainassa) miinan siruista oikeaan lapaan ja kyynärvarteen.

Kotiutumisen jälkeen Vaaramo palveli Suomessa rintamalla. Kokiko hän  saavuttaneensa Reino Ala-Kuljun kymmentä vuotta aiemmin puheessaan maalaileman aseman 7 000 Jumalan valitseman Suur-Suomen soturin joukossa vai oliko hän jo väsynyt ja SS-vapaaehtoisuuteensa pettynyt soturi? Vaaramo haavoittui kranaatin sirusta vatsaan 28.6.1944 Ventelässä Viipurin maalaiskunnassa ja kuoli lopulta haavoittumisen seurauksena sotasairaalassa 12.11.1944. Vaaramo on siunattu ja haudattu Seinäjoen sankarihautaan.

 

+2
Rauno Seppänen
Sitoutumaton Kuopio

Eläkeläinen. Kyselijä. Ihmettelijä. Epäilijä. Oman tien kulkija. "Hyvä oli lesti, mutta ihminen siitä vain tuli."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu