KGB:n valitsema Venäjän kirkon johto

Heti lokakuun 1917 vallankumouksen jälkeen kommunistipuolue alkoi Leninin johtamana ajaa alas Venäjän ortodoksista kirkkoa. Vuonna 1943 Stalin kuitenkin tarvitsi imperialistista ”bysanttilaista” kirkkoa lujittamaan kansan sotamoraalia natsi-Saksaa vastaan. Stalin ja metropoliitta Sergei tapasivat toisensa salaa. Stalin apunaan NKVD:n johtaja Berija tekivät ortodoksikirkosta käytännössä NKVD:n haaraosaston.

NKVD:n seuraaja KGB jatkoi kirkon pitämistä lujassa otteessaan. Ilman KGB:n suostumusta ei voinut päästä piispaksi. Kukaan ei mennyt edustamaan kirkkoa ulkomaille ilman KGB:n lupaa. Niinpä kirkon edustajat ajoivat ekumeenisissa kokouksissa Neuvostoliiton ulkopoliittisia etuja.

Osa kirkon piispoista ei saanut asemaansa vain KGB:n suostumuksella, vaan he ovat toimineet siellä nimenomaan KGB:n agentteina, upseereina. Moskovan nykyinen patriarkka Kirill ja hänen edeltäjänsä Aleksei II ovat olleet KGB:n agentteja. He ovat työskennelleet aktiivisesti KGB:lle siinä missä Putinkin.

Tutkija Edward E. Roslofin mukaan ongelma Venäjän kirkossa on siinä, että sen johto on KGB:n valitsema.

Venäjä ja sen tiedustelupalvelut – FSB Venäjän sisäisesti, SVR ulkomailla ja GRU sotilastiedustelun osalta – ovat jatkaneet Neuvostoliiton KGB:n subversiivista vakoilu-, soluttautumis- ja vaikuttamistyötä lännessä. FSB:n ote Venäjän ortodoksiseen kirkkoon ja sen johtoon on vahva. Sekä Venäjän ortodoksisen kirkon että Venäjän FSB-vetoisen poliittisen johdon keskuudessa uskotaan Venäjän ainutlaatuisuuden ideaan ja siihen, että olemukseltaan ulkomaisperäiset ajatukset ja instituutiot tulee torjua.

Kirill eli Vladimir Mihailovitsh Gundjajev syntyi ja kasvoi Putinin tavoin Leningradissa. Putinin puolestaan kastoi Kirillin isä, pastori Mihail Gundjajev.

Kirill valmistui vuonna 1970 Leningradin hengellisestä akatemiasta. Kirkko nimitti hänet jo seuraavana vuonna Venäjän ortodoksikirkon edustajaksi Kirkkojen maailmanneuvostoon, jonka keskuskomitean ja toimeenpanevan komitean jäsenenä hän toimi pitkään. Vuonna 1989 hänet nostettiin Moskovan patriarkaatin ulkomaansuhteiden johtajaksi. Vuonna 1993 hän sai Loviisan rauhanpalkinnon. Vuonna 2006 tämä ”rauhan mies” kritisoi länttä ihmisoikeuksista, jotka hänen mukaansa pakottavat yhteiskunnat  hyväksymään uhkapelin, eutanasian ja homoseksuaalisuuden.

Varhaisimmat maininnat Kirillin yhteydestä KGB:hen löytyvät KGB:n arkistoista helmikuulta 1972, jolloin Kirill oli vasta 25-vuotias ja hänestä käytettiin peitenimeä ”Mihailov”.

Enin osa KGB:n ”Mihailoville” antamista tehtävistä näyttää liittyneen hänen toimintaansa kansainvälisissä tehtävissä. Kirkkojen maailmanneuvostossa hänen piti edistää Neuvostoliitolle suotuisien henkilöiden pääsyä tärkeisiin virkoihin ja saada järjestö muotoilemaan Neuvostoliitolle sopivia julkilausumia.

On todennäköistä, että Kirillin suhde myös KGB:n seuraajaan FSB:hen on läheinen. Kun Kirill siunasi Moskovassa FSB:n akatemiaa vastapäätä rakennetun ortodoksikirkon peruskiven 2012, hän kiitti FSB-johtaja Aleksandr Bortnikovia patriarkaatin saamasta tuesta ja siitä, että kirkko rakennetaan ”akatemian johdon ja opiskelijoiden” aloitteesta. Bortnikov kuuluu Ukrainan ”sotilaallisen erikoisoperaation” suunnitelleeseen Putinin ydinjoukkoon. Samana vuonna 2012 Kirill sanoi myös, että Putinin aikakausi on Jumalan ihme.

Venäjän kirkossa oli kommunismiaikana ja on nykyäänkin myös pappeja ja maallikoita, jotka pyrkivät aitoon hengellisyyteen ja yrittävät elvyttää kirkkoa alhaalta päin. Niin kauan kuin he eivät sekaannu politiikkaan, vaan järjestävät vain ristisaattoja ja puhtaasti uskonnollisia tilaisuuksia, he saavat toimia. Mutta jos he tulevat liian äänekkäiksi, heidät nujerretaan.

Putinia ja Kirilliä yhdistää KGB:n veljeyden siteen lisäksi myös oppi venäläisestä maailmasta, Russkij miristä. Sen poliittinen keskus on Moskova ja henkinen päämaja Ukrainan pääkaupunki Kiova, ortodoksisen Venäjän valtakunnan alkukoti. Kokonaisuutta johtavat yhdessä vahva poliittinen hallitsija ja häntä tukeva kirkon päämies.

Kirill asettui 6. maaliskuuta sovintosunnuntain saarnassaan tukemaan vankasti Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa. Kirkon päämies julisti, että ihmiskunnan on valittava, asettuuko se Jumalan puolelle vai häntä vastaan. Ukrainan johtoa Kirill kutsui vihamielisiksi pahan voimiksi. Venäjän miehittämässä Itä-Ukrainassa asuvat hyvät ja oikeauskoiset kristityt, muualla Ukrainassa vallitsee harhaoppisuus.

Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo on sanonut Kirillin tekevän Putinin valheista johtamansa kirkon opinkappaleita. Leon mielestä Kirillin saarna oli ”surullinen pohjanoteeraus ja tietoista harhaanjohtamista”. Kun tiedot Venäjän surmaamista siviileistä Butshassa paljastuivat, arkkipiispa Leo vetosi Kirilliin: ”Kristuksen tähden, tuomitkaa tämä pahuus!”

Kirillillä olisi mahdollisuus vaikuttaa sodan päättämiseen tai viedä siltä moraalinen oikeutus, mutta hän seisoo Putinin rinnalla siunaamassa ”erikoisoperaatiota”.

Teologian tohtori Kari Kuula kirjoitti Savon Sanomien kolumnissaan 21.3.2022 mm. näin: ”Putin on pettänyt maansa ja Kirill sen uskon. Näin esittää myös muu ortodoksinen maailma monin paheksuvin julkilausumin ja vetoomuksin. Vakavasti harhaoppinen Moskovan patriarkka kumoaa kirkkonsa olemuksen. Hänessä ei puhu Pyhä Henki vaan sen vastakohta. – – Hallintoa myötäilevä neuvostohenki ei kuitenkaan ole vallannut koko Venäjän ortodoksista kirkkoa. Sakasteissa taatusti kuohuu, vaikka moni ei uskallakaan tulla kaapista ulos. Mutta pitäisi tulla. – – Suomen ortodoksisen kirkon sivuilta löytyy kansainvälinen satojen teologien vahva julkilausuma Kirillin harhaoppia vastaan. Siinä todetaan näin: ”moitimme niitä, jotka rukoilevat rauhaa, vaikka samalla eivät aktiivisesti tee rauhaa joko pelosta  tai uskon puutteesta”. Tämä kritiikki kohdistuu ”korkeimmasta patriarkasta nöyrimpään maallikkoon saakka”.

Taidatkos tuon enää selkeämmin sanoa?