Professori Juha Siltalan ajatuksia

Professori Juha Siltalalta ilmestyy pian kirja Pandemia – kiihdytysajon äkkijarrutus. Häntä on haastateltu useissa lehdissä kirjaan liittyen.

Siltala näkee nyky-Suomessa monia ongelmia, mutta myös keinoja vakauttaa tilannetta.

Hän on näreissään huoltovarmuuden vuosia kestäneestä monialaisesta alasajosta. Se on hänestä johtanut epävarmuuteen, joka etenee katastrofiksi, jos ajattelua ei muuteta. Ajatuksen julkisesta sektorista pelkkänä kustannuseränä hän nitistäisi. ”Se on turvatekijä, investointiveturi, viimekätinen rahoittaja ja huoltovarmuuden takaaja”, sanoo Siltala.

Kuolema on Siltalan mielestä tavallistunut. ”Ennen pandemiaa ja Ukrainan sotaa ei ajateltu, että ennenaikainen kuolema voi tulla omalle kohdalle.”

Mitä Siltala sitten palauttaisi?

Ensinnäkin julkisia palveluita, sillä julkisia investointeja tarvitaan paitsi tutkimukseen ja tuotekehitykseen myös talouskasvua edistämään. ”Yksityinen sektori ei ole Nokia-ihmeen jälkeen saanut aikaan sellaisia teknisiä läpimurtoja, jotka kertautuisivat tuotantona ja työllisyytenä.”

Siltala ei kuitenkaan vastusta yrittäjyyttä. Hänen uudessa kirjassaan on runsaasti esimerkkejä suomalaisista yrityksistä energiasiirtymän uranuurtajina.

Siltala turvaisi kunnalliset vesi- ja sähkölaitokset. Kun ne myydään yksityiselle, ohjehinta tulee markkinoiden kalleimmasta hinnasta. Pörssisähkö on ääriesimerkki markkinariippuvuudesta. Myös sähkön siirtohintojen roimassa nostossa markkinamekanismi toimii Siltalan mielestä väärin.

Siltala palauttaisi perheviljelmät. ”Jo keskiajalla keksityt kesannointi ja viljelykierto toimisivat nytkin. Oma karja antaisi kasvulantaa. Moni huoltovarmuusasia ratkeaisi jo näillä.” Maaseutu pysyisi asuttuna. Ilmaston lämpenemisen, maapallon suurten viljatuotantoalueiden kuivuuden ja kriisien seurauksina Suomi alkaa ollakin maailman parasta viljelyaluetta. Ruista ja kauraa voisi viljellä jopa vientiin. Ja puhdas vesi olisi Suomelle myyntivaltti. Ihmiset ovat nykyään äärimmäisen kiinnostuneita siitä, mitä syövät ja valmiita maksamaan puhtaudesta.

Siltalan mielestä kaivosoikeuksia ei pidä antaa ulkomaisille yhtiöille. ”Ne jättävät sotkun mutta vievät kaiken. Osaaminen ja nousevan akkuteollisuuden ainekset pitäisi pitää kotimaassa.” Näin työllistettäisiin suomalaisia ja Suomen nämäkin luonnonvarat käyttöön.

Yhteiskunnan levottomuus ja ihmisten keskinäisen arvostuksen rapistuminen huolestuttavat Siltalaa. ”Itseä korostetaan ja omasta statuksesta taistellaan jopa brutaalilla väkivallalla.”

Ruuhka-Suomessa levinnyt jengiväkivalta on Siltalasta uutta puukkojunkkariutta. Suomessa on 1800-luvun Etelä-Pohjanmaan tavoin paljon nuoria perheettömiä miehiä. Siltala ei kuitenkaan näe väkivaltaa maahanmuuttoon liittyvänä ongelmana. ”Helsingin Koskelassa koulupojan hengiltä rääkkääjät olivat kantasuomalaisia.” Myös tytöt voivat olla nykyään raakoja.

Nuorten painetta lisää nykyisten työmarkkinoiden vaativuus ja omien valintojen ratkaisevuus. Yhdestä erehdyksestä voi ajautua sivuraiteelle. Sosiaalinen media lisää vertailua, ahdistusta ja ulkonäköpaineita.

Vanhalle hokemalle ”On Suomi köyhä ja sellaiseksi jää” Siltala antaa huutia. Suomi on toimiva maa pienine tylyyksineenkin. Mutta yhden perusedellytyksen Siltala asettaa: ”Vähennetään vertailua ja kyttäilyä. Viiltävän arvostelun sijaan pitäisi nähdä toisemme arvostettavina ja tarpeellisina eikä vain karsittavina kuluerinä.”