Putinin puheet ”kansanmurhasta” ja ”denatsifioinnista” (Timothy Snyderin mukaan)
Timothy Snyder on pohtinut kirjoituksessaan (26.2.2022), miksi Putin syytti Venäjän hyökätessä Ukrainaan Ukrainan hallitusta ”kansanmurhasta” ja lupasi ”denatsifioida” Ukrainan. Tämä liittyi erittäin todennäköisesti siihen, että Putin suunnitteli johtavien ukrainalaispoliitikkojen ja yhteiskunnan edustajien vangitsemista, näytösoikeudenkäyntien toteuttamista ja syyttömien ihmisten teloittamista.
Snyderin mukaan neuvostoliittolaisessa kielenkäytössä natsi oli pahin vihollinen, ja milteipä kuka tahansa voitiin kuvata sellaiseksi. Hän arvelee, että ehkä Putin halusi herättää henkiin trauman toisesta maailmansodasta ja kuvailla Venäjän uhriksi. Mutta se ei tunnu kuitenkaan Snyderista aivan oikealta tulkinnalta. Kun Venäjän tunkeutuminen Ukrainaan alkoi, sitä ei edeltänyt propagandan voimistaminen. Tämä johtui mitä ilmeisimmin siitä, että operaation ajateltiin edistyvän niin nopeasti, ettei mikään varsinainen motivointi ollut tarpeellista.
On myös niin, että kun Putin käyttää sanoja ”kansanmurha” ja ”denatsifiointi”, nämä sanat saavat ihmiset unohtamaan täysin kaikki Putinin omat fasistiset metodit. Hän hyödyntää vanhoja myyttejä viattomuudesta oikeuttaakseen tyranniuden. Hänen mieltymyksensä harkittuun väkivaltaan lain ja oikeuden sijasta vie ajatukset kolmekymmentäluvun fantasioihin. Hitlerin puhe tihutöistä saksalaisia kohtaan rajan toisella puolella oli hänen propagandavalekaapunsa, kun hän murskasi Tshekkoslovakian ja Puolan. Putinin väitteet siitä, että naapurimaa on luotu kansainvälisen järjestyksen toimesta laittomalla tavalla näyttävät siltä kuin ne olisi jäljennetty Hitlerin puheista koskien kahta edellä mainittua maata 1938 ja 1939.
Putin kuvailee Ukrainan politiikkaa vailla minkäänlaista tosipohjaa. Ukrainan viranomaiset eivät ole panneet toimeen venäjänkielisten kansalaisten kansanmurhaa eivätkä mitään mikä likipitäenkään oikeuttaisi käyttämään tuota termiä. Putin ei ole näyttänyt mitään todisteita, jotka tukisivat hänen perusteettomia väitteitään tai edes esittänyt mitään selvää ajatusta, mitä hän tarkoittaa. Ukraina on kaksikielinen maa, jossa on harvinaisen korkea kielellinen suvaitsevuus. Venäjänkieliset ukrainalaiset ovat joka suhteessa vapaampia kuin venäjänkieliset Venäjällä.
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on juutalainen ja on maltillinen poliitikko. Hänen isoisänsä taisteli puna-armeijassa saksalaisia vastaan; hänen isoisänsä perhe murhattiin holokaustissa. Zelenskyi valittiin presidentiksi monikulttuurisessa yhteiskunnassa ja sai yli seitsemänkymmentä prosenttia äänistä. Äärioikeisto saa häviävän pienen osuuden ukrainalaisten äänistä eikä sillä ole sijaa maan johdossa.
Mutta Putin puhuu silti Ukrainan ”denatsifioinnista”. Snyderin mukaan Putin haluaa tyhjentää nämä keskeiset käsitteet – ”natsit” ja ”kansanmurha” – kaikesta sisällöstä, kovertaa ne ontoiksi, tehdä niistä mahdottomia käyttää sopivalla tavalla. Hän haluaa myös tehdä mahdottomaksi mitkä tahansa moraaliset opetukset toisesta maailmansodasta ja holokaustista. Sanat ”kansanmurha” ja ”natsi” ovat postmodernin diktaattorin leikkikaluja. Niiden tulee merkitä täsmälleen sitä, mitä hän tahtoo ja antaa hänen tehdä täsmälleen sitä, mitä hän tahtoo.
Hyökkääminen epäoikeudenmukaisesti toiseen maahan on todellakin rikos. Ja kansakunnan johtajien tekeminen maalitauluiksi on todellakin kansanmurha. Perusteeton puhe tihutöistä valmistaa tietä todellisiin tihutöihin. Niin Putinin hallinto keinottelee: se tunkeutuu käsitteisiin ja instituutioihin, jotka edellyttävät kunniallista yhteiskunnallista elämää, pitää niitä pilkkanaan ja raivaa sillä tavoin tietä verenhimoiselle nihilismille.
Kiitos tieteellisen tyhjentävästä analysistä koskien Putinin propagandaa ja sanojen sisältöä.
Natsit käyttivät toisen maailamnsodan aikaan samaa menetelmää omassa propagandassaan ja hyvin toimi. Vladimir ei ole keksinyt mitään omaperästä tapaa lasketella luikuria, vaan käyttää muiden kehittämiä ja kokeilemia menetelmiä.
Eikö tosiaan Venäjän rikkaasta kirjallisuudesta löydy mitään enempi venäläiseltä kuulostavaa?
Ilmoita asiaton viesti
F. M. Dostojevski (1821-1881) matkusti paljon Euroopassa ja luonnehti sen asukkaita kriittisesti. Eurooppalaisten luontosuhde oli tekopyhyyttä, sillä he olivat arvostavinaan yleviä arvoja, mutta palvoivat oikeasti vain rahaa. Ihmiset olivat johdateltavia ja pöyhkeitä, keskinkertaisia pyrkyreitä.
Yhdellä matkallaan Dostojevski joutui sotivan Euroopan keskelle, kun Saksa hyökkäsi Ranskaan. ”Preussilaiset käyttäytyvät vielä pahemmin kuin villit.” Kokemukset Pariisin kommuunista lisäsivät hänen vihaansa ranskalaista sosialismia kohtaan: ”Tuon liikkeen miehet eivät tee muuta kuin saarnaavat maanpäällisestä paratiisista, ja tuskin he ovat päässeet valtaan, kun osoittautuvat jo kykenemättömiksi sanomaan mitään positiivista . . . Katkovat vain kauloja. Mksi? – Koska mikään ei ole niin helppoa kuin se.”
Dostojevskin mukaan katolisuus oli syynä lännen ateismiin ja sosialismiin, jotka edustivat maailman vaarallisimpia vitsauksia. Niiltä maailman voi pelastaa vain Venäjä ottamalla ihmiskunnan johtoonsa. Venäjän kutsumuksena on johdattaa Eurooppa ja koko ihmiskunta kristilliseen alkukotiin, yhteen kirkkoon ja yhteen uskoon. Tieteestä otetaan vain eurooppalainen tekniiikka, joka auttaa ihmisiä näiden arkisessa elämässä.
Ateistiseen sosialismiin uutena ja vaarallisena uskontona Dostojevski keskittyy teoksessaan ”Riivaajat”. Siinä ennustetaan hätkähdyttävän tarkasti vajaan puolen vuosisadan kuluttua tapahtuva vallankumous, jossa Venäjä muuttuu Neuvostoliitoksi.
Dostojevskin mukaan jos Kristuksesta, kristillisestä teismistä, luovutaan, joudutaan kaaokseen ja hirviövaltojen alaisuuteen. Kun Venäjä pitää kiinni Kristuksesta, se voi pelastaa maailman, joka on teisminsä kadottanut.
Jälkimmäinen profetia jäi toteutumatta, mutta edellinen toteutui Venäjän vallankumouksessa ja sosialistisen diktatuurin valtaannousussa. Dostojevskin mukaan ihmiset vieraannuttaa kristinuskosta länsimaissa syntynyt tiede, joka ateistiseen ja materialistiseen viitekehykseen ripustettuna nostetaan Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitossa valtionuskonnon asemaan.
Neuvostoliitto kukistui ja Venäjä syntyi uudelleen. Mutta millainen Venäjä? Onko Putinin Venäjä Dostojevskin haaveilema Kristuksen Venäjä? Putin saa kuulemma kaikki ruokapöytänsä vihannekset Venäjän ortodoksisen kirkon ylimmän johtajan, patriarkka Kirillin puutarhasta, mutta se tuskin vielä tekee valtiosta Kristuksen Venäjän.
Kirillin mukaan on olemassa ”pyhä Venäjä” tai ”venäläinen maailma”, johon kuuluu Venäjän lisäksi Ukraina ja Valko-Venäjä. Sitä täytyy johtaa poliittisesti ja hengellisesti Moskovasta. ”Sotilaallisella erikoisoperaatiolla” Ukrainassa on Kirillin mukaan Venäjän kirkon siunaus. Vakavasti harhaoppinen Moskovan patriarkka kumoaa kirkkonsa olemuksen.
Ilmoita asiaton viesti
Dostojevski on ollut melkoinen tulevaisuuden ja syy yhteyksien näkijä.
Kirkon ja diktatorin yhteispelillä on aina ollut ikäviä seurauksia Maailmassa. Onneksi ne ovat olleet lyhytaikaisia.
Ilmoita asiaton viesti
En pienellä etsimisellä löytänyt mainitsemallasi päiväyksellä Tim Snyderin kirjoittamaa artikkelia, mutta 23.3. päivätyn WaPon artikkelin Putin has long fantasized about a world without Ukrainians. Now we see what that means.
Viittasin itsekin äskettäin Snyderiin kirjoituksessani Putinin suosikkifasistifilosofi – Ivan Iljin.
Ilmoita asiaton viesti
Suomennokseni Snyderin artikkelista perustuu Helena Hanssonin Göteborgs-Posteniin tekemään ruotsinnokseen. Jätin muutamia kohtia Snyderin tekstistä pois.
Tässä linkki Snyderin artikkeliin:
”Genocide” and Genocide
How Putin’s atrocity talk leads to atrocities
Ilmoita asiaton viesti
Snyderin artikkeli on luettavissa sivustolla: https://snyder.substack.com/
Ilmoita asiaton viesti
https://snyder.substack.com/p/genocide-and-genocide?token=eyJ1c2VyX2lkIjoyMjU4MDc0OCwicG9zdF9pZCI6NDkzODk5MDgsIl8iOiI5cTdMOSIsImlhdCI6MTY0NjAzNzg4NiwiZXhwIjoxNjQ2MDQxNDg2LCJpc3MiOiJwdWItMzEwODk3Iiwic3ViIjoicG9zdC1yZWFjdGlvbiJ9.bGbJHa0IkyxE3R9Gir33ltNx4CcgGiAWTBKVMVdI7B8&utm_source=url&s=r
Ilmoita asiaton viesti
T. Friedman antaa ilmaisia neuvoja Putinille The New York Times lehdessä
(voi olla ettei näy pilvestäni)
https://drive.google.com/file/d/1olduth1qpdHh5-AjtHejjeImZKoFfEN1/view?usp=sharing
Ilmoita asiaton viesti
Artikkelissa viitataan Barbara Tuchmanin kirjaan Elokuun Tykit, jonka suomennos on suositeltavaa lukemista – kuinka I MS, jota kukaan ei halunnut, syttyi.
Ilmoita asiaton viesti