Voiko Venäjästä tulla demokratia?

Venäjä ei ole koskaan ollut demokraattinen maa. Siksi toimittaja Anna-Lena Laurénin mielestä ei ole yllättävää, että venäläisillä on usein toisenlainen näkökulma yhteiskuntaan, demokratiaan ja tasa-arvoon kuin meillä. Tämä pätee myös niihin venäläisiin, jotka haluavat demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Laurénin mukaan heidän käsityksensä siitä, mitä demokratia merkitsee, ovat usein liioittelevia ja mustavalkoisia. ”Jos heidät valittaisiin johtajiksi demokraattisin vaalein, ei ole lainkaan varmaa, että heidän ajamansa politiikka olisi meidän mieleemme”, kirjoittaa Laurén kirjassaan Samettidiktatuuri. Esimerkiksi Aleksei Navalnyi on monikerroksinen poliittinen henkilö, toki päättäväinen siinä, että haluaa Venäjän korruptoituneen autokratian tilalle toimivat demokraattiset valtarakenteet.

Sanalla ”demokratia” on myös kerrassaan eri merkitys Venäjällä kuin meillä. Venäjällä sitä voidaan käyttää tarkoittamaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta tai jotain yleistä hyvää. ”Demokraattisissa” maissa ei kuulu olla ongelmia. Monet venäläiset samastavat demokratian myös avokätiseen hyvinvointivaltioon. ”Demokratia on yksinkertaisesti yhteiskunta, jossa kaikilla on oikeus saada kaikki ilmaiseksi. Heitä voi olla vaikea saada tajuamaan, että demokratia itse asiassa on melkoisen arkinen järjestelmä, joka perustuu yleisiin vaaleihin ja vahvoihin instituutioihin – ei suinkaan johtajien hyvyyteen ja anteliaisuuteen.”

Anna-Lena Laurénin mukaan Venäjä ei ole luonnostaan kyvytön demokratiaan. Hänestä ongelma on se, että koko demokratian rakennustyötä ei ole Venäjällä edes aloitettu. ”Isoin kompastuskivi on haluttomuus luopua menneisyydestä ja tehdä pesäero autoritaarisen hallinnon perinteeseen.”

Venäläiskirjailija Viktor Jerofejevin mukaan Venäjällä ei ole demokraattista mielenlaatua. Sen sijaan siellä vallitsee eläimellisen raaka mentaliteetti, joka oikeastaan on peräisin keskiajan mongoliajasta. Venäjä on sivilisaatio, joka vieläkin on pikemminkin aasialainen kuin eurooppalainen. Siellä uskotaan mieluummin vallan palvontaan kuin ihmisen ainutkertaiseen arvoon. Tosin noin 15 % väestöstä pitää Venäjää eurooppalaisena. Näistä muutamat protestoivat kaduilla Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa vastaan. Mutta viranomaisten reaktio oli erittäin kova. Protesteista saattoi saada monen vuoden vankeusrangaistuksen. Näin ne lopetettiin. Ja tämä 15 % Venäjän väestöstä asuu enimmäkseen suurkaupungeissa kuten Moskovassa ja Pietarissa. Kaikki muut uskovat lujasti Putinin valtaan ja siihen, että tämä on johtaja, joka tietää paremmin kuin he itse, mitä on tehtävä ja miten on taisteltava. Näin siis Jerofejevin mukaan.

Jerofejev toteaa edelleen, että venäläiset eivät tosiasiassa ole kypsiä demokratiaan, koska he eivät tiedä lainkaan, mitä se tarkoittaa. Venäläiset katselevat länttä ja pitävät demokratiaa heikkona valtiomuotona, joka on täynnä kompromisseja. Ja television propaganda vahvistaa tätä ajattelua. Venäläisille televisio on vuosikausia kertonut, että he ovat maailman valo, kun taas Ukraina ja länsimaat ovat pimeyden ruumiistumia.

Anna-Lena Laurén puolestaan nimeää juuri lännen Venäjän ongelman ytimeksi. ”Vaikka kuinka halutaan osoittaa, että selviydytään ilman länttä, länteen itseä kuitenkin aina verrataan ja länsimailta halutaan hyväksyntää. Samalla Kreml pitää tiukasti kiinni siitä, että Venäjä ei tarvitse länttä. Että ei edes haluta olla länsimaalaisia, koska ei uskota heidän valheellisiin ihanteisiinsa. Länneltä ei ole mitään opittavaa. Yhtälö ei toimi.”

Anna-Lena Laurénin mukaan on turha kysyä, milloin Venäjästä tulee demokratia. Kysymykseen on mahdoton vastata niin kauan kuin edellytykset puuttuvat. Laurén ei usko, että Venäjästä tulee minkäänlainen demokratia lähitulevaisuudessa. ”Mutta muutokseen uskon. Se on väistämätön. Vielä ei tiedetä, milloin se tapahtuu. Mutta kun sen aika kerran koittaa, kaikki pitävät sen tuloa itsestään selvänä.” Muutos ei tule Putinin aikana. ”Putinin hallinto ei kuitenkaan ole ikuinen, muutos tulee. Kysymys on, kuinka kauan siihen menee ja kuinka paljon sitä ennen hukataan aikaa.”

Laurénin mukaan Putinin Venäjällä kaikki pitää silottaa ja hämärtää ja suhteellistaa loputtomiin, kunnes mikään ei ole enää totta ja ymmärtäminen on mahdotonta.

Laurén kirjoittaa: ”Kun ensimmäisen kerran muutin Moskovaan vuonna 2006, päässäni hallitsi ajatus kuvailla nyky-Venäjää, josta länsimaat olivat mielestäni umpi tietämättömiä. Neljätoista vuotta myöhemmin en ole muuttanut käsitystäni, että Venäjästä voi tulla demokratia. Enää minulla ei kuitenkaan ole harhaluuloja siitä, mitä se vaatii. Se edellyttää, että maa vetää pään pois pensaasta, lakkaa puhumasta kaiken suhteellisuudesta ja lopettaa asioiden hämärtämisen ja silottelun. Siihen taas ei länsimailla ole paljonkaan sanottavaa. Se on yksinomaan Venäjän itsensä asia, ja sen esteenä seisoo maan haluttomuus kamppailla demonejaan vastaan.”

Laurénin kirja ilmestyi viime vuonna. Olisikin kiintoisaa kuulla, suhtautuuko hän edelleen yhtä optimistisesti muutoksen mahdollisuuteen Venäjällä tai muotoilisiko hän Venäjän tulevaisuudenkuvan hiukan toisin sanoin, jos kirjoittaisi kirjaansa tällä hetkellä.

+5
Rauno Seppänen
Sitoutumaton Kuopio

Eläkeläinen. Kyselijä. Ihmettelijä. Epäilijä. Oman tien kulkija. "Hyvä oli lesti, mutta ihminen siitä vain tuli."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu