”Eihän se juosta osaa…”, mutta heittää kylläkin!
”Ei se osaa juosta”(IL 9.8) kerkesi Lassi Etelätalo puuskahtaa Pariisin Olympialaisissa ennen kuin Arshad Nadeem nakkasi keihäänsä 92,97 metrin päähän heittopaikan viivasta.
Jos ei niin juosta, niin heittää 190 cm pitkä pakistanilainen kyllä osasi.
Nadeemin olympiakisat menivät sanamukaisesti ”putkeen”, toisin kuin suomalaisten. Kultaheitto, sekä pakistanilaisen toinenkin yli ysikymppinen näyttivät vaivattomille heitoille, sillä nuo tapahtuivat aivan juuri niin kuin keihäsvalmennuksen oppikirjoissa kuvataan.
Onko niin, että meidän keihäänheiton valmennuksessa yritetään kehittää uusia Tero Pitkämäkiä enemmän kuin keihäänheittäjiä?
Keihäänheittäjälle kuuluvia hyviä ominaisuuksia ovat mm heittäjän vartalon pituus, heittokäden lihasnopeus, sekä lajitekniikan osaaminen; johon kuuluu oikeaoppinen tukijalan eli pönkän käyttäminen. Juuri nuo löytyivät pakistanilaisen kultaheitosta. Hän sai moititun juoksuvauhtinsa siirtymään paikalleen ankkuroituvan tukijalan päälle, kierrettyä vartalollaan ja kädellään kaiken liike-energian ”pönkän” kautta kuin linkoamalla keihääseen. Heittokäden nopeudellaan hän sai ajoitettua keihään optimi lähtökulmaan ja osumaan siihen kuuluisaan putkeen.
Olen iloinen ikonivalmentaja Leo Pusan julkisuudessa esittämistä lajiviisaista kommenteista jo ennen olympialaisia, että keihäänheitossa ”perusasioihin pitäisi panostaa, eikä mennä muotivillityksiin mukaan” (IS 28.6.2024). Suomalaisten keihäänheittäjien ”janzelensny-tyylillä” heitetyt heitot ovat äärimmäisen arkoja epäonnistumiselle. Tuo tyyli sopi keihäänheiton maailmanmestarille Jan Zelesnylle itselleen, mutta lajiteknisen tukijalan käyttämisen kautta hänenkin keihäs ensin lensi pitkälle.
Kuinkahan pitkälle Tero Pitkämäki olisi heittänyt pyrkimättä Jan Zelesnyksi? Kaikki kunnioitus Pitkämäelle hänen ansioistaan keihäänheittäjänä ja valmentajana, muttei hänkään olisi opettanut nuorta Seppo Rätyä saattamaan keihästä lentoradalleen heittäytymällä.
Meillä on tietämystä lajitekniikasta vuosikymmenien ajoilta, mutta osataanko tietämys siirtää urheilijalle? Olen samaa mieltä Leo Pusan kanssa, että vuoden 1991 Tokion maailmanmestari Kimmo Kinnunen tarvitaan keihään huippuvalmennukseen mukaan.
Urheilijaa tulee valmentaa hänen ominaisuuksiensa kehittämiseksi. Meillä on kasvamassa jormakinnusia, hannusiitosia, artohärköisiä, tiinalillakkeja, tapiokorjuksia, sepporätyjä, ja helirantasia. Keihäänheiton peruslajitekniikka on ensin saatava juurtumaan selkäytimeen, että nuoret heittäjät oppivat heittämään Nadeemin tavoin teknisesti putkeen. Nyt arvokisasta toiseen meidän keihäänheittäjämme valittavat, ettei tekniikka ole kohdallaan.
Suomi on väkiluvultaan pieni maa. Olemme ”menneinä” vuosina onnistuneet olympialaisissa yli odotusten. Mielestäni Suomessa tulisi antaa joukkueurheilua harrastavien lasten käydä kokeilemassa eri yleisurheilulajeja, jotta siellä joku valmentaja voisi löytää myös yleisurheilulajeille kasvamassa olevia uusia nuoria yleisurheilutähtiä, kuten mm Jere Murto ja Eemil Porvari. He molemmat jo nyt tarvitsevat norjalaisen huippu-urheiluvalmennuksen kaltaista opastusta henkilökohtaisten ominaisuuksiensa kehittämisessä matkallaan huippu-urheilijaksi.
Juttu julkaistu tiivistettynä 2400 merkin mittaisena Savon Sanomissa 21.8.2024
Merkitään: Lassi Etelätalon koko lausahdus kuului: ”Eihän se juosta osaa, mutta on siinä vipuvartta” (IS 9.8.2024)
Katselin aikani kuluksi Soulin olympialaisten vuodelta 1988 keihäskisan, oli muuten mukavaa katsottavaa.
Ja mukavaa oli katsella v 1991 Tokion MM-kisat, jossa Kimmo Kinnunen heittää maailmanmestariksi ensimmäisellä heitolla.
Artikkelikuva: Youtube Olympics-kanavalta kuvatallenne Arshad Nadeemin toisen kierroksen voittoheitosta.
🥇92,97 m, Arshad Nadeem (Pakistan)
🥈89,45 m, Neeraj Chopra (India)
🥉 88,54 m, Anderson Peters (Grenada)
———————————————–
8. 84,58 m, Lassi Etelätalo
9. 82,68 m, Oliver Helander
10. 80,92 m, Toni Keränen
Nadeemin voittoheitosta still-kuvia, hän jää lopussa pystyyn.
Kaikki voima siirtyi keihääseen.
Ohessa kuvat Oliver Helanderin ja Toni Keräsen heitoista.
Tuo ”miehen heittävä” energia jää siirtymättä keihään liikeradalle,
sekä heiton saaminen ”putkeen” on äärimmäisen altis epäonnistumaan.
Ohessa Lassi Etelätalon 84,58 kantaneesta heitosta kuvatallenteet
onnistuneesta tukijalan käyttämisessä ja heiton päättymisestä
Heittäjä näkee ”putkeen” onnistuneessa heitossa keihään pisteenä taivaalla.
Taidatte olla vihkiytynyt keihäänheittoon hyvinkin tarkkaan.
Pakistan- Intia- Grenada . Tuskinpa kukaan olisi aikoinaan kuvitellut tuota maatrio olympialaisten kärkitrioksi keihäänheitossa.Ajat muuttuvat.
Ilmoita asiaton viesti
Olet Juhani oikeassa.
Keihäänheitossa tapahtuu murros, Intiassa ja Pakistanissa keihääheitto on Neeraj Chopran innoittamana noussut suosituksi urheilulajiksi.
Tilanne muistuttaa melkein sitä, että mäkihypyssä eräässä kisassa oli turkkilainen hyppääjä kaikkien suomalaisten edellä.
Ilmoita asiaton viesti
Muistan hyvin kun valmentaja Kangas sanoi Teron (Pitkämäki) ennätysheiton jälkeen yli 91m että ” nyt ruvetaan harjoittelemaan kiertoa heittoon”
Ajattelin jo silloin kun nyt jo lentää yli 90m että miksi?
Eikä liioin ennätys enää parantunut
Ilmoita asiaton viesti
Zelesnyn tyyliillä lentää pisimmälle rennolla heitolla, siinä pitää onnistua vartalon kierrossa ja käden liikkeessä. Liikaa yrittämisessä käsi jännittyy, sen nopeus hidastuu, ja otollisen lähtökulman saaminen häiriintyy.
Ensin pitää olla kunnossa keihäänheiton perusteet tukijalan käyttämisestä lähtien. Kun tekniikka on selkäytimessä, voi keihäänheittäjillä tulla omia hienoisia mausteita mukaan.
Yksikin loukkaantuminen sotkee lihasten liikeratojen ajoitusta, että liike-energiat maksimaalisesti saadaan koottua keihääseen niin, että sille saadaan optimi lähtökulma.
Zelesnyn ominaisuudet olivat kimmoisuus, ja vihaisen nopea käden liike. Hän aloitti alussa hyvällä tukijalan käyttämisellä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa ennätysheitossa Pitkämäki vielä pysyy pystyssä suht hyvin
https://youtu.be/GLPbffLeKy0?si=MG0B-_UeYsfMcO_z
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Erkki, jaoit oikein hyvän videon; tässä Pitkämäki onnistuu hyvin tukijalan käytössä ja hän saa siirrettyä liike-energian keihääseen, vartalon kierto on aavistuksen vajaa, mutta käsi irtoaa keihäästä optimaalisella hetkellä. Jos tässä olisi menty ”zelesnyksi”, olisi Pitkämäki saattaessaan keihästä kädellä aiheuttanut keihään irtoamishetkeen häiriön (ajoitus ei olisi onnistunut), ja heitto ei olisi lähtenyt putkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Rauno, Mäkihyppy on hyvä esimerkki lajista, joka taantui Suomessa hälyttävän nopeasti. Muistan vielä ajat, jolloin se oli varma mitalilaji….. mutta nykyään on juhlaa, jos päästään toiselle kierrokselle. Sama juttu kesäolympialaisissa. Ennen Suomella oli yleisurheilussakin monta mitalilajia, muttta nyt saattaa tulla kenttälajeista se 0 mitalia. Jotain tarttis tehdä…..
Ilmoita asiaton viesti
Olet väärässä. Kaikki, jotka heittävät pitkälle nykyään, heittävät Jan Zelesnyn tyylillä. Sama näkyy olympavoittajan heittoasennossa linkkaamassasi kuvasarjassa. Hänen kroppansa on vahvasti vasemmalle kallellaan ja oikea käsi sinkoaa keihään sivulta kuten teki Jan Zelesnykin.
Etelätalon kuvista näkyy, että hän on pystyssä kuin lipputanko, jolloin keihäs lähtee lähes pään päältä eikä siihen tule tehoja.
Ilmoita asiaton viesti
Tapani Lahnakoski, kukin kommentoi omalla tietämyksellään ja näkemyksellään.
Seurataan seuraavat neljä vuotta, luulen, ettei uutta Zelesnyä todennäköisesti tule.
Tai jos tulee, niin hänellä tulee olla samanlaiset vartalon ja lihasten ominaisuudet kuin alkuperäisellä.
Ilmoita asiaton viesti
Näin toki teemme. Mutta oletko sitä mieltä, että pitkäheittoisimmat tällä hetkellä eivät heitä keihästä sivulta, kuten Jan Zelesny teki?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Tapani. Jan Zelesny on maailmanmestari ja hän kehitti oman tyylinsä.
Ohessa hyvä video hänen heittämisestään ja tyylin kehittymisestä.
Minun pointtini on, että nuorille tulee opettaa lajitekniikan perusteet, ja ohjata heitä kehittymään keihäänheittäjäksi- ei janzelesnyksi tai sepporädyksi.
https://youtu.be/59wYr1VWwoU?si=wuxmyTH2yqje0ikn
Ilmoita asiaton viesti
Toki perusteet pitää opettaa, mutta kannattaa myös ottaa oppia heistä, jotka heittävät todella pitkälle.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Tapani kommenteistasi.
Ensin opetellaan perusasiat. Siten voidaan tulla maailmanmestariksikin.
Ilmoita asiaton viesti
Heiton vauhdin optimoimisessa on vielä paljonkin parantamisen varaa. Päättyipä heittosuoritus rähmälleen tahi seisaalleen, tuo pysähtyminen pitäisi kyetä sijoittamaan mahdollisimman lähelle vauhtiradan pääteviivaa. Kukapa haluaisi antaa kilpailijoilleen kymmentäkään senttimetriä ylimääräistä etua?
Ilmoita asiaton viesti
Pisimmät heitot on pysytty pystyssä. Muistaakseni Seppo Rädyn lausunto
Ilmoita asiaton viesti
Pauli Nevala ja Seppo Räty ovat olleet huolestuneita näistä kaatumisista heiton jälkeen, niinpä takavuosina ovat opastaneet n.10- 13v oikeaan perustekniikkaan
Ilmoita asiaton viesti
Tämä Uwe Hohn heittohan on kaikkein pisin yli 104m liitokeihäällä
https://youtu.be/MsUVPB4iOIg?si=TfthH5RIDB5yq1d3
Ilmoita asiaton viesti
Ei aivan pidä paikkaansa:
https://www.youtube.com/watch?v=pgUtL9cEVIE
Ja Tuomo, huomaa, että melkein metri jäi Janin käsien ja heittoviivan väliin!
Ilmoita asiaton viesti
No joo. Fysiikan alaan liittyvä tapahtuma, jossa 10 km/h juokseva 90-kiloinen mies voisi hetkessä siirtää kaiken liike-energiansa kädellään heittämäänsä esineeseen, tuntuu mahdottomalta.
Kiekon- ja moukarinheittäjätkin joutuvat tasapainoilemaan heittoringissä välineen ollessa jo lentoradallaan. Ei liike pysähdy silmänräpäyksessä.
Ilmoita asiaton viesti
Moukarinheitossa kyyrymmässä alkuasennossa alkupyörähdyksessä oleva heittäjä alkaa onnistuneessa heitossa pyörähtäessään suoristumaan ja saa viimeisellä heitolla moukarin liikerataa kulkemaan lähempänä vartaloa, jolloin heittovälineen vauhti kiihtyy kohti irroitushetkeä, jossa käsien saatto osoittaa kohti optimaalista heittokulmaa.
Onnistuneessa heitossa moukarinheittäjäkään ei jatka pyörimistään vaan siirtää liike-enregian heittovälineeseen.
Tässäpä tekstini tueksi:
https://youtu.be/u1nytADSnck?si=vdVdJ_V7FuO32yl9
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä huomio.
Katsoin pysäytyskuvaa Janin ME-heitosta. Ihan viivottimella pysäytyskuvasta mittasin, miten paljon väliä kämmenistä (sormenpäistä) jäi heittoviivaan. Ei ihan helppo mitata. Janin oikea käsi oli hieman etempänä kuin vasen, mutta sormien kohta oli heittopäaikalla lähinnä heittoviivaa. Janin vartalo ei ole ihan suorassa, mutta totean, että hänen sormenpäistään heittoviivaan on matkaa hieman enemmän kuin Janin päälasesta hänen nivusiinsa. Matkaa on itseasissa melkein hänen polviinsa saakka.
https://www.youtube.com/watch?v=pgUtL9cEVIE
Ihmisen anatomia jäsennetään yleisesti siten, että koko pystymitta jaetaan 8:aan osaan, josta päälaki-nivuset on 5/8 osaa ja päälaki-polvet 6/8 osaa.
Jan Zelenski on 186 cm pitkä, joten nivusiin on matkaa 115 cm ja polviin 138 cm.
Eli summauksena: Janin ME-heiton absoluuttinen pituus heittoalustaan asetetuista kämmenistä ”mitattuna” oli haarukassa:
Päälaki-nivuset lisämitalla 98,48 + 1,15 = 99,63 m
tai
Päälaki-polvet lisämitalla 98,48 + 1,38 = 99,86 m.
Mittavirhe huomioiden noin 99,75 metriä.
Ei kuitenkaan yli 100 metriä!
Ilmoita asiaton viesti
Sanotaanhan sitä, että mikään ei ole niin tarkka kuin silmä. Muistan, miten Pitkämäen pitkien heittojen jälkeen odotettiin seuraavalta kesältä paljon. Olin aina ymmärtänyt, että Teron heiton tehot liittyivät lujaan vauhtiin ja heittovaiheiden saumattomaan niveltämiseen siihen + piiskamaiseen käteen. Katselin kevään ensimmäisiä kisoja televisiosta ja minun silmiini Teron käsivarret, jotka olivat olleet hoikat kuin ruoska, olivat jotenkin paksummat. Ihmettelin tätä, ja ajattellin onko hänet saatu narutettua vetämään punttia oikein tosissaan, mutta en nähnyt kommentoitavan missään.
Sitten jonkin aikaa myöhemmin istuskelin eräässä baarissa ja pohjanmaan miehet, jotka kaiken tietävät, istuivat naapuripöydässä, ja toinen manaili, että miten Tero yltyikin mielettömään temmellykseen salilla, veti isoilla painolla pitkiä sarjoja käsille tms yms. Ja samaa jaloille.
Olisiko tämä ”hevosmiesten” tietotoimiston uutinen ollut selitys sille, että kehitys 91 metristä tyssäsi ja alkoi erilaisia vaivoja. En tiedä, kun en oikein ole päässyt kysymään, vaikka Tero varsin usein meidänkin kentällä nähdään.
PS.
Tässä yksi ihan mielenkiintoinen kommentti KSML:n 28.6.2019 palstoilta/Heikki Järveliniltä: https://www.ksml.fi/paakirjoitus-mielipide/2386094
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Veikko hyvästä kantaa ottavasta kirjoituksesta, sekä erittäin hyvän mielipidekirjoituksen jakamisesta.
Punttien kanssa pitää olla maltillinen, ja lihasharjoitteiden tulee tukea keihäänheiton lajitekniikan suorittamista. Liikaa lihasmassaa- hetkellinen voima kasvaa, mutta se voi syödä liikenopeutta. Lihasmassan kasvattamisella seurauksena lihasrevähdyksiä ja kuntoutuminen uuden maksimaalisen suorituksen tekemiseksi ei olekaan ihan läpihuutojuttu. Lihaksilla on sellainen ominaisuus kuin lihasmuisti, joka tahtoo estää trauman uusiutumista, ja vaurion kokeneen lihaksen ympärillä olevat lihakset ikäänkuin jäykistymällä ylisuojaavat revähtänyttä kohtaa, ja systeemi menee lukkoon, ja ajoitus ja nopeus kärsivät. Liikaa voimaharjoitteita vie herkkyyden ja käden ”ruoskamaisesta liikkeestä” saattaa tulla ”mattopiiskan” kaltainen heilahdus.
Ilmoita asiaton viesti
Anteeksi, kun palaan vielä, en malta olla mainitsematta:
Emil Porvari ylitti Oulun gp-kisoissa kolme kertaa 80 metriä ja teki ennätyksensä yli 82 metriä.
Silmiinpistävää oli hänen heittotekniikkansa hyvä formu: kova vauhti, hyvin hallinnassa pysyvä valmisteluvaihe ja veto. Pysyi hyvin viivan takana ja pystyi varsin tarkkaan hyödyntämään vauhtiradan. Veto tulee varmaan hänelle hyvin soveltuvasti ja luontevasti hieman sivuisena linkona.
Toivottavasti valmennuksella oli vähintän sivu- ja etukamerat päällä: noista heitoista on hyvä katsella yhdentyyppinen, epäilemättä Porvarille soveltuva, tapa heittää. Ei se kaikille sovi, mutta kaikille siitä uskoakseni on katsetavaa ja havainnoitavaa.
Keihään lähtökulma = lentokaari sikäli kuin tv-kuvasta saattoi päätellä oli joka kerta erittäin onnistunut.
Ilmoita asiaton viesti
Veikko, kiinnitin samoja huomioita Porvariin Oulun GP-kisaa katsoessa.
Nuorukaisella oli vielä mukava pilke silmissä, eikä ollut yliyrittämistä.Toivon ettei tätä nuorukaista, jolla on kimmoisat ominaisuudet ja nopeat lihakset pistetä pilalle voimaharjoitteilla. Hänen muu monipuolinen yleisurheiluharjoittelu tukee häntä kehittymään meidän seuraavaksi huippu-keihäänheittäjäksi.
Ilmoita asiaton viesti
Palaan vielä asiaan. Olisiko juurisyy siinä kun valmentaja Kangas sanoi ennätysheiton jälkeen että nyt lisätään vielä kiertoa heittoon, siitä aiheutui että tukijalka meni vasemmalle, ja nämä yhdessä aiheutti kaatumisen. Kuten ennätysheitossa näkyy silloin oli vielä kaikki ok. Mutta ei enää sen jälkeen, vaikka lahjakkaana heittäjänä voitti vielä mm. maailman mestaruuden
Ilmoita asiaton viesti
Keihäänheitto on ollut Suomen kansan ”lempilapsi” kautta urheiluhistorian. Siitä ei päästä yli eikä ympäri. Pitkät keihäskaaret ovat upeaa katseltavaa.
Mitä tulee Pariisin kisoihin, niin Pakistanin Arshad Nadeemin kultaheitossa oli sama lähtönopeus 110 km/h kuin Oliver Helanderin yhdessä hänen kisaheitoistaan. Tämä kertoo sen, miten tärkeää on saada heitto ”putkeen.”
Seppo Rädyn ME-heitto 96,96 metriä on yksi osoitus siitä, että ilman syöksyilyjä keihäs lentää pitkälle.
https://www.youtube.com/watch?v=pzVJZGe9fNE
Hienosta henkilödokumentista saa käsityksen kaikkien aikojen parhaasta suomalaisesta keihäänheittäjästä.
Siinä tulee esille myös ”kyynerpää poikki heitettynä” tehty maailmanennätys 76 metriä (kohdasta 11:31 lähtien).
https://www.youtube.com/watch?v=tuhFUe3Z1fU
Ilmoita asiaton viesti