Kulkeeko Suomi kohti autoritarismia vai anarkismia työmarkkinamallikiistassa?
Poliittisten lakkojen aikana julkisessa keskustelussa on puhuttu hallituksen halusta edistää ”vientivetoista työmarkkinamallia”. Onko sille vastavoimana ”velkavetoinen työmarkkinamalli”?
Vientivetoisella työmarkkinamallilla tarkoitetaan sitä, että vientialat avaavat neuvottelukierroksen ja määrittelevät palkankorotusten tason siten, että se ei vaaranna vientiyritystemme kilpailukykyä. Koska myös muiden alojen palkkaratkaisut vaikuttavat vientiyritysten kustannuksiin, vientivetoiseen työmarkkinamalliin kuuluu lisäksi periaate, jonka mukaan muut alat eivät saa ylittää viennin avauksen kustannusvaikutusta.
Lähin esimerkki vientivetoisesta palkkamallista löytyy Ruotsista. Kyse on periaatteesta, jonka mukaan jokin keskeinen vientiala avaa neuvottelukierroksen ja toimii mallina muille. Tämä on käytössä monessa muussakin maassa, kuten esim. myös Norjassa ja Saksassa. Pienenä maana meidän koko hyvinvointi riippuu keskeisesti vientialojemme menestyksestä.
Kun kävin tästä asiasta keskustelua somessa, minulta kysyttiin mikä on valtio?
Määrittelin valtion kysyjälle seuraavasti: ”Valtio on rajoiltaan määritetty ihmisten muodostama poliittinen ja alueellinen yhteisö, jolla on taloudellinen, hallinnollinen ja laillinen vallankäyttöoikeus ja vastuu yhteisöstään.”Keskustelussa kysyttiin heti, ”eikö valtion tule olla demokraattinen” ja viitattiin Suomen kulkevan kohti autoritarismia.
Autoritarismi on hallintotapa, joka perustuu auktoriteetin vallalle, jossa auktoriteettina hallitsee yksittäinen johtaja tai eliittiryhmä. Poliittista moniarvoisuutta rajoitetaan tai ei sallita, poliittinen hallinto päättää yksinomaan asioista, vallitsee suvaitsemattomuus oppositiota kohtaan tai oppositio yksinkertaisesti vaiennetaan, vaalit on olemattomat tai vilpilliset; sekä hallintotavassa tapahtuu ihmisoikeusrikkomuksia. Autoritarismi samaistetaan yleisesti diktatuuriin.
Suomen valtiosääntö on vahvistettu Suomen perustuslaissa, jossa määritetään Suomen olevan täysivaltainen tasavalta, jossa valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.
Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Nyt hallitus haluaa lainsäädännöllä rajata poliittisten lakkojen pituutta, ja saada ne edes jollakin tavalla yhteismitalliseksi pohjoismaiden kanssa. Oppositiopuolueista ja AY-liikkeistä kuulutetaan, että hallitus on viemässä perustuslaillisia oikeuksia kansalaisilta pois.
Suomessa kansa on äänestänyt monipuoluejärjestelmästä kansanedustajat eduskuntaan, josta perustuslain mukaisesti on muodostettu hallitus, joka toimeenpanee eduskunnan säätämät lait.
Perustuslain 3 § määrittää valtiollisten tehtävien jaon ja parlamentarismin:
Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta.
Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta.
Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.
Suomi ei ole autoritäärinen valtio, eikä kulje kohti autoritarismia, josta malli löytyy Venäjältä.
Ehkäpä olisi paikallaan pysähtyä miettimään, onko Suomi kulkemassa kohti anarkiaa, jossa eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen lainsäädännöllisiä toimenpiteitä painostetaan muuttamaan poliittisilla lakoilla?
Missä muuten määritetään lakkovahtien toimenpiteet ja missä koulutetaan luottamusmiehiä toimimaan oikein poliittisissa ja työtaisteluihin kuuluvissa lakkotilanteissa? Keskustelussa sijansa on saanut, että ammattiliitot ovat kouluttaneet työpaikkojen luottamusmiehet toimimaan paikallisten sopimuksien sopijoina.
Koulutuksesta on saattanut unohtunut se, että juridista perustetta lakon tai poliittisen lakon aikana töihin menon estämiseen ei ole. Jos työtä tekevä kuuluu ammattiliittoon, yhdistys voi yhdistyslainsäädännön mukaisesti erottaa henkilön ammattiliiton jäsenyydestä, jos katsoo oman toimenpiteensä asialliseksi.
Epäasiallisiksi meneviä keskusteluja ei kenenkään tarvitse töihin mennessään tai työtä tehdessään kuunnella. Eikä sellaista, että luottamushenkilö soittaa kotiin, ja jos toinen ei vastaa, niin haukkuu tekstiviesteillä, ja saa lukea solvausta vielä ammattiosaston lehdestä. Sellainen antaa kyllä huonon kuvan koulutustasosta ja sopimisen kulttuurista.
Työn tekeminen kun on sekin itse kullekin perustuslaillinen oikeus.
Niitähän tässä ei ole hallitus polkemassa.
On syytä päättää kirjoitus anarkismin selitteeseen:
”Anarkismi on taloudellisista ja yhteisöllisistä valtahierarkioista vapaata yhteiskuntaa tavoitteleva poliittinen ideologia, joka korostaa yksilönvapautta.”
YLE uutinen 20.3.2024: Jarkko Hytönen sai lukea ammattiosaston lehdestä, kuinka häntä solvattiin kirjavin sanankääntein lakon aikana työskentelyn vuoksi.
Artikkelikuva: Suurlakko, Tampere loka-marraskuussa 1905.
Ettei unohdeta Suurlakon syitä ja ajankohtaa, suurlakko oli suomalaisten yhteinen kansannousu Venäjän keisarikuntaa vastaan ja samalla osa 1900-luvun alussa suomalaisten kesken käytyä sisäpoliittista valtataistelua. Suurlakko johti ensimmäisen venäläistämiskauden päättymiseen ja sääty-yhteiskunnan muuttumiseen parlamentaarisen kansalaisyhteiskunnan suuntaan.
”Suomi kulkemassa kohti anarkiaa, jossa eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen lainsäädännöllisiä toimenpiteitä painostetaan muuttamaan poliittisilla lakoilla?”
Kansalaisen perusoikeuksiin kuuluun oikeus osoittaa mieltään. Onko poliittinen lakko tapa osoittaa mieltä? Voidaan kysyä, olisiko lääkäreiden mahdollista osoittaa mieltään poliittisella lakolla hallituksen toimia vastaan. Tietenkin lääkäritkin voivat osoittaa mieltään vapaa-ajallaan mutta lakko on eri asia.
Jokainen ymmärtää ettei ihmishenkiä saa uhrata omien vaatimusten vuoksi. Sellaista lakkoa voi sanoa kiristykseksi. Suomen talouselämää näköjään saa kiristää jotta hallitus taipuisi, siinähän ei ole kysymys ihmishengistä vaan työpaikoista. Kuinka monta yritystä pitää mennä nurin, että hallitus antaa periksi?
”Nyt kuulutetaan, että hallitus on viemässä perustuslaillisia oikeuksia kansalaisilta pois. ”
Jos ja kun poliittinen lakko on vain mielenosoitus, hallitus ei ole viemässä oikeutta osoittaa mieltä. Siten sen rajaaminen 24 tuntiin tarkoittaa mielestäni sen sallimista työajalla, mitä se ei tähän mennessä ole ollut. Itse asiassa poliittisesta mielenosoituksesta sen enempää kuin muistakaan mieleinosoituksista ei ole tarvetta säätää muualla kuin perustuslaissa, missä se jo on.
Poliittinen lakko on mielestäni ulkoparlamentaarinen painostuskeino ja sen salliminen heikentää demokratiaan. Mielestäni sitä ei tulisi sallia edes 24 tunnin mittaisena.
Ilmoita asiaton viesti