Not so ”Famous Five” any more – Viisikon uudet seikkailut
Mitä ”Valitulle Viisikolle” kuuluu edellisen hallituksen menestyksellisen nelivuotiskauden jälkeen?
”Tämä vaalitulos oli valtava tappio”. Hän kertoi kantavansa täyden vastuun vaalitappiosta ja puolueen oli tärkeää pysähtyä miettimään tehtäväänsä.
Ohisalo ei ollut enää puoluekokouksessa käytettävissä seuraavalle puheenjohtajakaudelle (11.4.2023).
Annika Saarikko ilmoitti keskustan asemoituvan oppositioon. Keskusta ei vastannut hallitustunnustelijaksi valitun Petteri Orpon kysymyksiin, vaan puolue ilmoitti tiedotteella, että ”aiomme jatkossakin olla poliittisesti keskellä, omintakeisesti, mutta siltaa rakentaen” (18.4.2023).
Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko ilmoitti 15.2.2024 luopuvansa keskustan puheenjohtajuudesta kesän 2024 puoluekokouksessa.
Presidentinvaaleissa entinen pääministeri ja SDP:n entinen puheenjohtaja Marin loisti poissaolollaan SDP:n presidenttiehdokas Jutta Urpilaisen vaalivalvojaisista 28.1.2024, vaikka Marin oli itse pyytänyt Urpilaista ehdokkaaksi. Vaalipäivän iltaa Marin vietti tennistä pelaten ja vaalivalvojaisia TV:stä seuraten. Taktinen virhe Tony Blair Instituten strategiseksi neuvonantajaksi 7.9.2023 nimitetyltä Marinilta.
Se siitä ex-pääministerin itsensä peräänkuuluttamasta poliittisesta johtajuudesta.
Nykyisen hallituksen opetusministeri, Rkp:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson ilmoitti 18.1.2024 asettuvansa ehdolle eurovaaleissa. RKP:ssä ja mediassa käynnistyi välittömästi puheenjohtajaspekulaatiot, kuka johtaa RKP:tä, jos Henriksson tulee valituksi.
Henriksson joutui järjestämään uuden tiedotustilaisuuden 27.2, jossa hän ilmoitti, ettei asetu kesällä 2024 puoluekokouksessa enää ehdolle puolueensa puheenjohtajaksi. Tämä tarkoittaa myös opetusministerin vaihtumista hallituksessa kävi eurovaaleissa sitten miten tahansa.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ilmoitti jättävänsä puolueensa puheenjohtajuuden kesken kautta ja asettuvansa ehdolle eurovaaleissa. Hän kertoi asiasta 5.3.2024 tiedotustilaisuudessa. Andersson aikoo jättää eronpyyntönsä niin, että vasemmistoliiton puoluevaltuusto voi päättää uudesta puheenjohtajasta ensi syksynä.
Lopputulos:
Kaikkein isoimmat pisteet Anna-Maja Henrikssonille, että halusi jatkaa hallitustyötä edellisen hallituskauden jälkeen. Se, jos mikä, tarkoittaa rakentamista.
Toiseksi eniten pisteitä ansaitsee Maria Ohisalo, joka kantoi välittömästi eduskuntavaalien jälkeen vastuun puolueensa vaalitappiosta. Ohisalon ilmoitus sisälsi myös kannanoton oman puolueohjelman sisältöön.
Kunniamaininnan ansaitsee Li Andersson ilmoituksestaan, jossa hän sanoi voivansa ”lopettaa puheenjohtajan tehtävässä omilla ehdoillaan, ilman työuupumusta, ilman kriisejä ja ilman puolueen luottamuksen menettämistä” (HS 5.3.2024)”.
Edellisen presidenttiparin sanotaan kantavan olkapäillään uutta. Sen sijaan eduskuntavaalien jälkeen vaikuttaa sille, että oppositioon jääneet ovat ryhtynyt kantamaan avointa kivireppua rintapuolellaan, josta on helppo ottaa kiviä käteensä. Viskatulla kivellä kun on muu tarkoitus kuin rakentaminen.
Voittoa on ilmestynyt selkeänä, mutta menestyksekkäänä.
Aina voi silti tehdä pientä summausta osuudestaan, ja osoittaa vastuuta siitä, mistä olisi voinut reaaliperusteisemmin parempaa odottaa.
Parasta olisi, jos voisi vastata kaikesta epäonnistumisesta.
Liekkö tähän vastuuseen miten halukkuutta & tahtoa. Nyt olisi ehkä vielä mahdollisuus ilmoittautua.
Ilmoita asiaton viesti