Kokoomusjohtoinen oikeistohallitus haluaa rikkoa Suomen rauhansopimuksia

Orpon neljän puolueen oikeistohallitus haluaa rasismisotkujensa varjolla kieltää Suomessa kommunistiset tunnukset. Vipuna käytetään kommunismin ja natsismin samaistamista, mikä on tietysti tolkuton ja häpeilemätön vertaus.

Hallitus on ottanut mallia Ukrainasta, missä vuoden 2014 vallankaappauksen jälkeen kiellettiin vankeuden ja sakkojen uhalla kaikki kommunistiset ja rauhanliikkeen tunnukset. Jopa punaiset paidat oli riisuttava mm. jalkapallo-otteluissa.

Orpon oikeistohallitus haluaa palata 1930-luvun fasismin ja väkivallan aikaan, jolloin Suomessa poltettiin työväentaloja, hajotettiin kirjapainoja, revittiin punaisia lippuja ja työväen kirjallisuutta.

Suomen 1940–1947 solmimat kolme rauhansopimusta ovat eduskunnan hyväksymiä valtiosopimuksia, jotka ovat taanneet kansalaisten demokraattiset oikeuden ja toimintavapaudet. Niiden suunnitteilla oleva rikkominen ei jää ilman vakavia seurauksia.

Alla vuosien 1944 ja 1947 rauhansopimuksien ehtoja ja määräyksiä.

Moskovan välirauhansopimus solmittiin vuonna 1944 Neuvostoliiton, Iso-Britannian ja Suomen välillä. Sen keskeisiä ehtoja olivat sotilaallisten määräysten ohella:

Ehto 20. Suomi sitoutuu viipymättä kansalaisuudesta ja kansallisuudesta riippumatta vapauttamaan kaikki ne henkilöt, joita pidetään vangittuina Yhdistyneiden Kansakuntien hyväksi suorittamansa toiminnan tai Yhdistyneiden Kansakuntien asialle osoittamansa myötätunnon taikka heidän rodullisen syntyperänsä takia, sekä myös kumoamaan kaikki diskriminatooriset lainsäädännöt ja niistä johtuvat rajoitukset.

Ehto 21. Suomi sitoutuu heti hajoittamaan kaikki sen alueella toimivat hitleriläismieliset (fassisminluontoiset) poliittiset, sotilaalliset ja sotilaallisluontoiset samoinkuin muutkin järjestöt, jotka harjoittavat Yhdistyneille Kansakunnille ja erityisesti Neuvostoliitolle vihamielistä propagandaa, sekä vastaisuudessa olemaan sallimatta tämäntapaisten järjestöjen olemassaoloa.

Pariisin rauhansopimus solmittiin vuonna 1947 Liittoutuneiden (Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt Kuningaskunta, Australia, Valko-Venäjän Sosialistinen Neuvostotasavalta, Kanada, Tsekkoslovakia, Intia, Uusi-Seelanti, Ukrainan Sosialistinen Neuvostotasavalta ja Etelä-Afrikan Unioni) ja Suomen välillä.

Sen keskeisiä kohtia olivat sotilaallisten artikloiden ohella:

6 artikla. Suomen on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin taatakseen kaikille Suomen    oikeudenkäyttöpiirissä oleville henkilöille rotuun, sukupuoleen, kieleen tai uskontoon katsomatta oikeuden nauttia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, joihin sisältyvät sananvapaus, paino- ja julkaisuvapaus, uskonnonvapaus, vapaus poliittisiin mielipiteisiin sekä kokoontumisvapaus.

7 artikla. Suomi, joka on välirauhansopimuksen mukaisesti ryhtynyt toimenpiteisiin vapauttaakseen kansalaisuuteen ja kansallisuuteen katsomatta kaikki henkilöt, joita on pidetty vangittuina Yhdistyneiden Kansakuntien hyväksi suorittamansa toiminnan tai Yhdistyneitä Kansakuntia kohtaan osoittamansa myötätunnon taikka rodullisen syntyperänsä takia, sekä kumoamaan diskriminatoorisen lainsäädännön ja siitä johtuvat rajoitukset, sitoutuu saattamaan nämä toimenpiteet päätökseen ja olemaan vastaisuudessa ryhtymättä toimenpiteisiin tai saattamatta voimaan lakeja, jotka olisivat ristiriidassa tässä artiklassa mainittujen tarkoitusperien kanssa.