Kouluväkivalta, nöyryytysvideot ja Koskelan teinimurha – mikä vialla systeemissä?

Joulukuussa 2020 Helsingin Koskelassa tapahtunut 16-vuotiaan henkirikos sai viimeistään monien silmät avautumaan. Koko syksyn olemme saaneet mediasta lukea nuoriin kohdistuvasta väkivallasta. Syyskuussa uutisoitiin Vantaan Kytöpuiston koululla tapahtuneesta kouluväkivallasta, jossa 11-vuotias poika hakattiin tajuttomaksi koulun pihalla. Myöhemmin selvisi, että pihalla oli ollut vain yksi välituntivalvoja. Uhrin sisko tuli julkisuuteen ja kertoi veljensä olleen jo kaksi kuukautta vakavan koulukiusaamisen uhri, mutta koulu ei ollut reagoinut riittävästi avun pyyntöihin. Piti tapahtua kerralla jotain kamalaa ja asian nousta julkisuuteen ennen kuin koulun johto puuttui tilanteeseen. Samassa kuussa tapahtui neljä muutakin rajua kouluväkivalta tilannetta, joissa oli tarvittu poliisin väliintuloa ja osassa uhri oli tarvinnut sairaalahoitoa.

Seuraavassa kuussa uutisoitiin Helsingin Maunulan koululla kuvatusta nöyryytysvideosta, jossa opiskelijan mukaan hänet uhattiin tappaa. Uhrin kimpussa oli kiusaajaporukka. Uhri jäi tapahtuneen jälkeen kotiopetukseen. Myöhemmin uutisoitiin useista muistakin nöyryytysvideoista. Vuoden viimeisenä päivänä Hesari kertoi äidistä, joka oli koittanut kertoa poliisille ja lastensuojelulle lasten keskuudessa kiertävästä nöyryytysvideosta, mutta kumpikaan taho ei ottanut asiaa tutkittavakseen vaan koitti sysätä vastuuta toiselle. Lastensuojelun ja Poliisin perustehtäviin pitäisi kuulua tällaisen nöyryytysvideon tekijöiden kiinnisaaminen ja uhrin henkilöllisyyden selvittäminen.

Lasten ja nuorten keskuudessa yleistyy uusi kiusaamistapa eli uhrin nöyryyttäminen ja sen kuvaaminen sosiaalisessa mediassa. Videointi oli osallisena myös helsinkiläisiä kuohuttaneessa Koskelan henkirikoksessa, jossa lastensuojelulaitoksessa asunut nuori joutui ensin useiden kuukausien ajan kiusatuksi ja lopulta tapetuksi kiusaajiensa toimesta. Tällä hetkellä tapausta tutkitaan murhana. 16-vuotias nuori oli lähtenyt ns. hatkaan eli karkuteille sijoituspaikastaan. Uutisista on myös selvinnyt, ettei hatkassa olevia nuoria välttämättä etsi kukaan. Pelkästään Helsingissä etsintäkuulutetaan vuosittain noin 700-800 lastensuojelun sijoittamaa nuorta. Koskelan tapauksessa poliisi on kertonut henkirikokseen liittyneen nöyryyttäviä piirteitä.

Lastensuojelulaitoksesta karanneen nuoren henkirikos on herättänyt keskustelun siitä, ovatko sijoitetut nuoret turvassa sijoitettuna. Miten voi olla mahdollista, ettei karanneita nuoria lopulta etsi kukaan? Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan hatkassa olevia tyttöjä käytetään lähes poikkeuksetta seksuaalisesti hyväksi. Sitä saavatko he henkistä tukea tai terapiaa traumaattisiin raiskauskokemuksiin, ei kerrota. Yhä useammat nuoret päätyvät ostamaan huumeita karkureissuillaan, koska niitä on jopa helpompi saada kuin alkoholia tai tupakkaa. Voi vain kuvitella millaista tuhoa tällaiset kokemukset tekevät kasvavan lapsen aivoille ja kehitykselle. Lastensuojelun on kannettava sijoitetuista nuorista suurempi vastuu.

Kouluissa tapahtuva väkivalta on ihan yhtä tuomittavaa kuin missä tahansa muuallakin tapahtuva väkivalta. Jotkut ovat vaatineet ”kouluväkivalta” sanan tuomista rikoslakiin sen erityistä luonnetta korostaen. Pitäisin kuitenkin järkevämpänä sitä, että kouluissa ja koulumatkoilla tapahtuneet väkivallanteot ilmoitettaisiin aina poliisille, joka tutkisi niitä lähtökohtaisesti pahoinpitelyinä ja väkivaltarikoksina. Jos tekijä on yli 15-vuotias ja syyntakeinen, niin tutkinta kuuluu selkeästi poliisille ja rikostuomioistuimelle, jos taas kyse on alle 15-vuotiaasta tai syyntakeettomasta, niin asia kuuluu lastensuojeluun ja sosiaalihuoltoon. Vakavissa väkivaltarikoksissa kuitenkin poliisin apuakin tarvitaan asian selvittämisessä, vaikka tekijä olisi alle 15-vuotias. Kiusaajan vanhemmat ovat myös vastuullisia nuoren toiminnasta niin kauan, kun tämä on alaikäinen.

Koulukiusaaminen pysyy usein pitkään aikuisilta piilossa. Syy siihen on se, että monet lapset ja nuoret eivät uskalla kertoa kiusaamiskokemuksistaan aikuiselle. Ilmoituskynnys lapsella tai nuorella tulisikin olla mahdollisimman matala, jotta kiusaamistapaukset tulisivat esiin ennen kuin tapahtuu jotain peruuttamatonta. Mitään ikäviä seuraamuksia kertomisesta ei myöskään saisi tulla. Jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla oikeus turvalliseen lapsuuteen, asuipa lapsi sitten kotona vanhempiensa kanssa tai sijoitettuna lastensuojelulaitokseen tai sijaisperheeseen. Kun lapset voivat hyvin, koko yhteiskunta voi hyvin.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/koskelan-teinimurha-taydensi-karmeaa-vuotta-nuorten-vakivaltarikoksissa-tapon-yrityksissa-valtava-piikki-tassa-10-jarkyttavinta-tapausta/8008164#gs.p39tmmhttps://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nuoret-karkaavat-lastensuojelusta-eivatka-tyontekijat-voi-tehda-mitaan-kokenut-paihdetyontekija-takaisin-tulee-raiskattu-tytto-tai-poika-jonka-elama-on-tarvelty/8023754#gs.p2z63ihttps://www.is.fi/kotimaa/art-2000006655415.htmlhttps://www.is.fi/kotimaa/art-2000006651639.htmlhttps://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b4f27097-5dc0-4653-89de-bcec720fb736https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006654307.htmlhttps://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/6b91f916-a6af-4c6c-8b19-eb0a1db985behttps://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/456348ca-d431-420c-a2f5-4553fa4303f4https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007692118.html?share=f4c19852ac38f750910824471567c9c4&fbclid=IwAR0Hlv_esrPzQL_aoYZnMIXW8esakLKOrqmtzQpQ2D9Kk4-8f79Ho7s32jc