Helsingin terveyskeskuksiin täysremontti !!!!!

Miten Helsingin terveydenhuoltoa tulisi kehittää? 17.5.2021 RV.

Miksi nyt ei pääse hoitoon?

Tässä hetkellä hoitoon pääsy vaihtelee Helsingin sisällä merkittävästi, tasa-arvoinen palvelujen saatavuus ei toteudu. Ongelmat johtuvat pitkälti resurssivajeesta, mutta myös hallinnosta, johtamisesta ja toimintatavoista.

Pitkään on koetettu uudistaa hoitoon pääsyä niin, että se olisi sujuvaa odotusaikojen ollessa lyhyet. Onko tässä onnistuttu? Vastauksena voidaan sanoa, että jollain alueilla on toiminut ja toimii ja jossain ei. Aiemmin toimivia ovat olleet esimerkiksi Vallila, Töölö, myös Malmi. Niissä pohjana on ollut tiimi, jonka tarkoituksena on ollut ottaa kokonaisvastuun asiakkaasta. Asiakkaalla on ollut myös omahoitaja / – omalääkäri.

Valtaa ja vastuuta siirrettiin tiimeille – vähemmän byrokratiaa, enemmän hoitoa. Mitä tälle ajattelutavalle on tapahtunut, onko nämä ajatukset jätetty taakse ja menty hallinto edellä kohti yhä suurempia kokonaisuuksia, joissa asiakkaasta uhkaa tulla hallinnon jatke?

Helsingin kaupungin terveydenhuoltoa on remontoitu moneen otteeseen. pienistä terveyskeskuksista ollaan nyt luopumassa ja tilalle halutaan suuria hyvinvointikeskuksia Kalasataman tapaan. Monialaisuudella halutaan päästä kiinni erityisesti moniongelmaisiin.

Kalasataman hyvinvointikeskus toimii toki mainettaan paremmin, tyytyväisiä asiakkaita on runsaasti, mutta ongelmiakin riittää. Alun perin tarkoitus oli suunnitella tilat monitoimitiimin tarpeita ajatellen. Mitä ilmeisimmin tämä ei ole onnistunut, vaan asiakas joutuu puikkelehtimaan paikasta toiseen saadakseen tarvitsemaansa apua. Myöskään takaisinsoittopalvelu ei ole tehokkaasti järjestetty. Se on ulkoistettu Luonalle: Hoitaja soittaa Tampereelta ja siirtää asian terveyskeskukseen.

Helsinki on lähtenyt nyt ostopalvelujen tielle, kun oma toiminta tökkii. Se ei kuitenkaan tuo helpotusta jo ennestään ruuhkautuneiden alueiden toimintaan. Oman toiminnan kehittäminen tulisi olla ensisijaista, jota ostopalvelut tarvittaessa täydentävät. Jos mennään ostot edellä, oma toiminta näivettyy seurauksena kilpailukyvyn heikkeneminen. Koetaan suoranaista uupumusta ja myös halukkuutta työpaikan tai alan vaihtoon

Tähän on saatava muutos. Tarvitsemme terveyskeskustoiminnan täysremontin.

Mitä pitäisi tehdä, miten uudistaa?

Uudenlaisia malleja toimintaa kehittämään on hankittavissa muutoinkin kuin ulkoistamalla koko toiminnot jollain alueella.

Keskeistä on kehittää konseptia, jossa tiimi hoitaa alueen potilaat väestövastuulla ja jossa jokaisella asukkaalla on omalääkäri.  

Kehittyvä teknologia luo uusia mahdollisuuksia. Iso osa vastaanotosta selviää puhelinkontaktilla, jossa lääkäri arvioi potilaan tilannetta. Jos se ei ole riittävä, potilas kutsutaan vastaanotolle. Varsinaista tavoiteaikaa vastaanotolle ei ole, vaan lääkäri tekee tarvittavat toimenpiteet riittävästi aikaa käyttäen, kunnes asiat selkenevät. Jatkotutkimuksiin ja kokeisiin ohjataan kuten ennenkin.

Asiakkaalla on siis omalääkärin lisäksi omahoitaja. Vastaanotolle tulee päästä nopeasti, pääosin samana päivänä.  Valtaa ja vastuuta siirretään tiimeille – vähemmän byrokratiaa, enemmän hoitoa.

Potilaalle on siis tiimissä vastuuhenkilö, jonka velvollisuus on myös seurata ja opastaa sekä jakaa tietoa. Keski-Uudenmaan sotekuntayhtymässä on käytössä tämän tyyppinen malli. Siitä voit lukea enemmän täältä:

https://www.mediuutiset.fi/uutiset/terveyskeskus-rysaytettiin-uusiksi-ajanvaraus-todettiin-taydeksi-hukaksi-ja-potilaiden-jaottelu-turhaksi/b8061660-827a-4929-b279-5cec5461175f

Nyt toimintatapa on vakiintunut, menneeseen ei ole paluuta.

Uudistamisessa on kysymys myös hallintokeskeisyydestä luopumisesta ja lääkäreiden/tiimien työajan käytöstä.  

Nyt potilaita otetaan usein liukuhihnalta ja potilasta kohden on joku tietty aika, vaikka 20 minuuttia. Siis mitä suurempi määrä potilaita, sen parempi, vaikka terveys ei välttämättä juuri edes kohentuisi?

Nykyiset kontrolli – tilastointi- ja seurantajärjestelmiä tuleekin uudistaa niin, että ne palvelevat nykyistä paremmin terveyden edistämistä.

Entä johtaminen?

Onko kerta kaikkiaan pakko, että kaikki yksiköt toimivat samalla tavoin vai olisiko mahdollista luoda erilaisia bench-marking kokeiluja myös Helsingin omissa toimipisteissä? Eli olisiko mahdollisuus kokeilla sisäistä yrittäjyyttä kaupungin omissa toimipisteissä? Siinä voitaisiin käyttää hyväksi myös ulkopuolisia tahoja ilman kokonaisulkoistuksia.

Tärkeätä olisikin kehittää joustavia tiimirakenteita, joissa tiimit olisivat myös osittain itseohjautuvia ja voisivat pitkälti itse päättää oman työyhteisönsä aukioloajoista, toimintatavoista ja muustakin työyhteisöön liittyvästä.

Kokeiluissa esimerkiksi aukioloaikoja voisi olla joustavasti tarjolla eri puolilla Helsinkiä, esimerkiksi iltavastaanotto tiettyinä iltoina viikossa jossain ja toisina iltoina jossain muualla.

Voisiko entisen kunnanlääkärijärjestelmän tapainen myös kotikäyntejä tekevä omalääkäri olla kokeiltavissa, jos alueen yksikkö niin haluaa? Tällainenhan käytännössä on Tanskan omalääkärijärjestelmä, jossa lääkäri tulee myös kotiin ajatuksella, että palvelu voi tulla myös potilaan luokse eikä aina päinvastoin.

En usko siihen, että sama muotti sopii kaikille ja kaikkialle. Helsingin sisällä alueet ovat erilaiset niin ikärakenteeltaan kuin monilta muiltakin osin.  Keskustassa on enemmän yksityis- ja työterveydenhoitoa käyttäviä, Itähelsingissä taas esimerkiksi runsaasti maahanmuuttajia.

Vaikka alueella olisikin toimintoja koordinoiva hyvinvointikeskus, toimipisteitä, eli terveyskeskuksia voisi alueella olla useampia.

Esimerkiksi Koillisen alueella Hyvinvointikeskus voisi olla Malmin keskustan lähellä mutta alueelliset terveysasemat tulee säilyttää niin Suutarilassa, Jakomäessä kuin Pihlajanmäessäkin.

Tavoitteena ja lähtökohtana tulee aina olla vaikuttavuus, tuottavuus, asiakas- ja henkilöstökokemus. Vaikuttavuudella tarkoitan terveyshyötyjä, joita pyritään myös taloudellisesti mittaamaan. Asiakaskokemus on tärkeä, tyytyväisyys palveluun, hoidon saatavuus, henkilöstökokemus. Näitä on mitattava joka päivä ja tarvittaessa ryhdyttävä toimeen.

Olennaista on, että potilaan asian ratkaisu aloitetaan heti. Potilaista ei jaotella akuutteihin ja muihin vaan pikemminkin henkilöihin, joilla on episodivaivoja ja sitten potilaihin, joilla on pitkäaikaista sairauden hoidon tarvetta. Perustasolla voitaisiin myös tarjota rajoitetusti ensiapua.

Kaupungin hoiva- ja hoitoalan kilpailukyky

Sitten on kysymys palkasta, työoloista, johtamisesta sekä työssä viihtymisestä. Helsingin kaupunki teki viime vuonna ylijäämää 500 miljoonaa, edellisenä vuonna noin 380 miljoonaa. Kaupungin tase on Suomen vahvin, jopa suuret investoinnit kyettäisiin käytännössä rahoittamaan omalla tulorahoituksella. Velkaa on noin 1000 e/asukas, vähiten isojen kaupunkien vertailussa.

On selvää, että Helsingin kaupungilla olisi varaa panostaa nykyistä enemmän perusterveydenhuoltoon, työolosuhteisiin ja hoiva- ja hoitoalan palkkatasoon. Tietenkin maan suurimpana työnantajana sen linjaukset vaikuttaisivat muuallekin.

Helsingin kaupungin olisi syytä pikaisesti toimia, koska alan imagoa ja myös palkkatasoa on joka tapauksessa lähivuosina nostettava, kun tilanne uhkaa koko ajan uhkaa heikentyä – monet vaihtavat alaa, eläköityminen lisääntyy samalla kun kysyntä kasvaa.

Myös koordinaatiota HUS:n kanssa kehitettävä

Tilanne jo pitkään on ollut siitä erikoinen, että HUS helsinkiläisistä potilaista jopa puolet tulee sairaalaan päivystysten kautta. Tämä ei voi olla tarkoituksenmukaista. Kun lähetteitä pyritään rajoittamaan, päivystystapaukset kasvavat. Tämänkin vuoksi HKI/HUS yhteistyötä ja pth/esh konsultaatio on syytä edistää.

Tämä tarkoittaa, että esim Malmin terveysaseman potilaille on tarjolla terveysasemalla tiettynä päivänä vaikkapa syöpäseulontaa. HUS:n perusterveydenhuollon yksikköä onkin vahvistettava ja yhteistyötä tiivistettävä.

Nykyinen työnjako, jossa HUS toimii kyllä tehokkaasti ja kotiuttaa potilaansa mahdollisimman nopeasti, on sairaalatoiminnan kannalta kannatettava, mutta ei välttämättä potilaan kokonaisvaltaisen hoidon osalta. Olisi harkittava myös sairaalassa tapahtuvan kuntoutuksen lisäämistä sekä potilashotellitoiminnan lisäämistä.  niin, että liian aikaisia kotouttamisia voidaan vähentää.

Tärkeätä on, että hoitoketju olisi toimiva, niin että hoidon tarvitsija ei joudu eri toimijoiden pomputeltavaksi, vaan vastuutaho olisi selkeä. Siksikin PTH vastuutiimin yhteys HUS:iin on varmistettava.

Kehityskulku Helsingissä on ollut sellainen, että perusterveydenhuolto on jäänyt vähemmälle samalla kun erikoissairaanhoidon resurssit ovat kasvaneet merkittävästi. Tämä ei kuitenkaan ole HUS:n toimijoiden ja päättäjien vika, vaan enemmänkin Helsingin kaupungin, joka ei riittävästi ole panostanut terveyskeskusten kehittämiseen. Tämä on johtanut siihen, että HUS menot ovat kasvaneet usein yli budjetoidun, kun perusterveydenhuollosta ei ole saanut riittävää hoitoa vaan on jouduttu turvautumaan HUS palveluihin niin päivystyksen kuin muunkin hoidon osalta.

HUS toimii osaltaan hyvin ja on kansainvälisissä vertailuissa myös tehokas ja arvostettu toimija. Kaupungin osalta se on ollut kuitenkin usein kovan kritiikin kohteena monena vuotena, kun budjetoidut menot ovat ylittyneet.

Näin on käynyt pitkälti siitä syystä, että kaupungin oma perusterveydenhuolto on alibudjetoitu ja näin vastuuta on siirtynyt HUS:lle. Parempi yhteistyö ja koordinaatio onkin tarpeen. Ensisijaista on kuitenkin terveyskeskustoiminnan täysremontti, johon liittyy myös sen resurssien vahvistaminen.

Suuren haasteen ja jopa uhan Helsingin ja koko Uudenmaan terveydenhuollolle tuo myös esitetty sote uudistus, jossa HUS jaettaisiin 5 osaan.  Siihen liittyvistä riskeistä enemmän sivuillani.

Ikäihmisille kohdennetut geriatriapalvelut

Vanhuspalveluyksikköjä on kehitetty ja ikäihmisten halu yhdessä asumiseen kasvaa. Silloin tärkeätä on tuoda palvelut mahdollisimman lähelle asukkaita, niin terveys- kuin muutkin palvelut.

Onkin syytä harkita erillisen geriatrisen yksikön perustamista kaupungin alueellisiin hyvinvointikeskuksiin. Sen tehtävänä olisi huolehtia erityisesti kaupungin omien vanhuspalveluyksiköiden terveyspalvelujen saatavuudesta niin, että nämä palvelut tuodaan ensisijaisesti ihmisten luokse, eikä toisinpäin.

Tällainen yksikkö voisimyös esimerkiksi kaupungin omistamana yhtiönä tarjota palveluita myös muille kuin kaupungin yksiköille hankinta- ja kilpailulain puitteissa.

Jotta julkinen terveydenhuolto kykenisi olemaan vaihtoehto myös yksityiselle työterveydenhuollolle, tarvitaan julkisten toimijoiden yhteistyötä, jotta asiakaskunta olisi riittävä toiminnan järjestämiseen kannattavasti.

Myös terveysasemien ja hyvinvointikeskusten toimintojen rajaamista nykyistä enemmän työssäkäyviin ja muihin tulisi harkita. Esimerkiksi akuutit aamuajat voisivat olla työssäkäyville tarkoitettuja ja sitten esimerkiksi klo 15 jälkeiset ajat ikääntyneille.

Kaikkeen on mahdollisuuksia, jos on riittävän rohkeita ihmisiä viemään uudistuksia eteenpäin. Tämän hetken tilanne ihmisten kannalta Helsingissä vaihtelee –  monelta osin on parantamisen varaa.

 

Teesini täysremonttiin ja uudistamiseen

 

  • nykyisestä ajanvarauksesta luovutaan ja otetaan käyttöön vastuutiimimalli

 

  • hyvinvointi- ja terveysasemien päätäntävaltaa omasta työstään ja siihen liittyvästä hallinnosta ja toimintatavoista lisätään merkittävästi

 

  • käynnistettään laajat kokeilut, joissa eri alueilla toteutetaan erilaisia kokonaisuuksia, kuten joustavia aukioloaikoja, kotikäyntejä, potilasryhmien erityiskohtelua ym.

 

  • varmistetaan kaupungin työntekijöiden kilpailukyky nostamalla hoitoalan palkkoja heti 500 e/kk.

 

  • lisätään HUS yhteistyötä toteuttamalla PTH konsultaatioita nykyistä enemmän.

 

  • varmistetaan riittävät HUS tukipalvelut kaikissa PTH yksiköissä tai niiden läheisyydessä.

 

     *   varmistetaan yhteistyö sosiaalitoimen kanssa erityisesti ikäihmisten palveluissa

+1
ReijoVuorento
Sosialidemokraatit Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Moi - olen Kaisaniemen kansakoulussa opintiensä aloittanut paljasjalkainen helsinkiläinen. Matka on sittemmin vienyt Vallilan ja Käpylän kautta Tapaninvainioon, josta nyt olen Koillisen alueen SDP:n ehdokkaana.
Työurani olen tehnyt kuntatalouden piirissä pääosin Kuntaliitossa. Olen toiminut myös Heinäluoman talouspoliittisena erityisavustajana, kun Eero oli valtiovarainministeri. Sieltä siirryin sitten PARAS-hankkeen pääsihteeriksi kuntaministeri Hannes Mannisen alaisuuteen. Tulostakin tuli: kuntarakennetta tiivistettiin merkittävästi. Olen toiminut myös kuntarakenneselvittäjänä ja monien kuntien talouden arvioijana.
Kannatan pohjoismaista hyvinvointimallia, jossa lähipalvelut ja päätöksentekoa pidetään lähellä ihmistä. Tälle sain varmistusta asuessamme Tukholmassa, jossa sain työskennellä Ruotsin Kuntaliitossa. Tarvitsemme uudistamista, emme uusia hallinnon tasoja.
Pohjoismaisessa vertailussa olemme eniten jäljessä vanhuspalveluissa. Kahden vanhuspalveluyksikön johtokunnassa näen tilanteen hyvin haasteellisena. Työolot ja palkkaus on saatava hoiva- ja hoitoalalla kuntoon ja kilpailukykyiseksi. Ikäihmisten asioiden korjaaminen ja parantaminen on minulle sydämen asia.
Myös työllisyyteen ja elinvoimaan liittyneet kokonaisuudet ovat aina olleet minulle läheisiä. Työ on parasta sosiaaliturvaa, kannatan vastikkeellisuutta ja sitä, että kaikki pidetään mukana.
Uskon, että kohtuuhintainen asuminen on Helsingissä mahdollista, kunhan toimeen ryhdytään. Keinoja ja maatakin riittää niin, että Malmin historiallinen ja toimiva lentoasema voidaan säilyttää nykyisellään.
Kannatan tunneliratkaisuja. Ne lisäävät liikenteen sujuvuutta, edistävät vetovoimaa ja toimivuutta sekä antavat tilaa autottoman keskustan kehittämiseen Tukholman tapaan.
HUS:n luottamustehtävissä vuosien myötä olen saanut edistää erikoissairaanhoitoa, joka toimii hyvin ja laadukkaasti. Perusterveydenhuolto on jäänyt vähemmälle. Sitä onkin jatkossa vahvistettava merkittävästi.
Kuntoani olen pitänyt yllä pelaamalla jalkapalloa Käpylän Pallossa noin seitsemänvuotiaasta ja edelleen. Viime vuonnakin tuli hopeaa piirinsarjassa. Olen joukkuepelaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu