Itsehallinto sivuraiteella!

Keskustelu itsehallinnon asemasta ja tilasta on viime vuosina Suomessa ollut vähäistä. Samalla kun kuntien asemaa ja merkitystä on kavennettu, on keskushallinnon valtaa merkittävästi kasvatettu.

Näin on toimittu, vaikka juhlapuheissa niin EU:n läheisyysperiaatetta kuin pohjoismaista, pitkälti itsehallintoon perustuvaa mallia arvostetaan.

Hallintoa uudistettaessa ihmisten lähipalvelut, kuten vaikkapa vanhuspalvelut, menevät meillä valtion rahoitettavaksi ja pitkälti ohjattaviksi. Jatkossa ne kamppailevat samoista varoista maanpuolustuksen ja poliisin kanssa ilman, että paikallisilla ja alueellisilla päättäjillä on oikeutta päättää alueensa asukkaiden verovarojen käytöstä haluamallaan tavalla ja haluamiinsa kohteisiin.

Ruotsin perustuslaki lähtee siitä, että valta kuuluu kansalle, jota käyttävät vaaleilla valitut edustajat valtiopäivillä, alueilla ja kunnissa. Suomessa taas valta kuuluu kansalle, jota käyttää vaaleilla valittu Suomen eduskunta.

Pohjoismaisessa vertailussa Suomi on hyvin keskushallintovetoinen. Tämä johtunee pitkälti vaikeasta historiastamme. Kriiseissä valtion merkitys korostuu.

Juuri tästä johtuen Suomessa käytetään usein termiä ”hyvinvointivaltio” kuvaamaan hyvinvoinnin kokonaisuutta.  Ruotsissa taas vallitsevana on ”välfärdssamhället”-hyvinvointiyhteiskunta korostaen kaikkien julkisten toimijoiden, yhteisöjen ja järjestöjen merkitystä kansalaisyhteiskunnassa.

Itsehallinto on kunnan asukkaan, ei kunnan hallinnon itsehallintoa. Samaa perustuslain määritelmää voidaan soveltaa myös hyvinvointialueihin. On kysyttävä, miten tämä asukkaan itsehallinto toteutuu jatkossa, kun rahoitus on viety valtion määräysvaltaan, riittääkö siihen pelkät muodolliset vaalit?

Yhdenvertaisuuteen vedoten on luotu järjestelmä, jollaista ei muissa pohjoismaissa ole eikä ole kaavailuissakaan.

Uudistuksen vaikutusten arviointi onkin oletusten ja puheiden varassa. Uuden hallintotason perustamiseen on varattu jo yli 400 miljoonaa ja jos ei riitä, lisää on tulossa. Tämän lisäksi harmonisointi, ICT ym.- kokonaisuus mennee yli 1,5 miljardin.

Oikea asukkaan itsehallinto ja EU:n läheisyysperiaate edellyttävät, että ihmisten jokapäiväiseen arkeen liittyvät asiat päätetään mahdollisimman lähellä asukasta.

Maailman suuri trendi hyvinvointipalveluissa on lähellä olevien kokonaisuuksien, kuten sosiaalitoimi ja työllisyys, päättäminen mahdollisimman lähellä ihmisiä, eli kunnissa samalla kun erityispalveluja keskitetään. Kunnat voivat toki hoitaa lähipalvelunsa itse tai yhdessä, kuinka parhaaksi katsovat. Esimerkiksi Tanskassa jopa passi haetaan kotikunnasta samalla kun tavoitellaan 20 supersairaalaa.

Erikoissairaanhoito työnjakoineen ja investoineen on aivan eri asia, joka olisi meilläkin voitu hoitaa ERVA-alueella valtion merkittävällä ohjauksella ja rahoituksella.

Nyt työllisyyspalvelut ollaan siirtämässä kuntien vastuulle vuoden 2024 lopulla. Senkin valmisteluaineistoissa korostetaan ”valtion viimesijaista vastuuta” perustuslakiin vedoten, vaikka tosiasiassa niin sotepalveluisssa kuin työllisyydessä viimesijainen perustuslaillinen vastuu on julkisella vallalla, johon tällä hetkellä kuuluvat niin valtio kuin kunnat.

TE-palveluiden lakiluonnoksessa on vaadittu järjestämisvastuun pohjaksi 20 000:n työvoimapohjaa samalla kun jokaisella kunnalla on rahoitusvastuu uudistuksesta. Tähän on sekoitettu ”leveämmät hartiat”, työvoiman liikkuvuus ym. ylikunnalliset kokonaisuudet, jotka hyvin voidaan ratkaista eri toimijoiden yhteistyöllä.

Kunnan palvelujen ekosysteemin ja oman alueen tuntemuksen maksimaalinen hyödyntäminen edellyttää, että rahoitus- ja järjestämisvastuu ovat samoissa käsissä, kuten Tanskassa. Yhteistyö on tärkeätä, siihenkin voidaan velvoittaa.

Järjestämisvastuullinen taho on myös työvoimaviranomainen, jolla on ainoana asiakastietojen saanti ja sekä vastuu esim neuvottelumenettelyyn joutumisesta  siinäkin tapauksessa, että osa kunnista eivät ole osaansa hoitaneet.

Pohjoismaisessa vertailussa Suomessa on alhaisin työllisyysaste, korkein pitkäaikaistyöttömyys ja suurin sosiaaliturvariippuvuus. Kyse on pitkälti siitä, kuinka syrjäytymisvaarassa olevat saadaan mukaan yhteiskuntaan ja alentunut työmarkkinakelpoisuus korjattua niin, että entistä suurempi joukko kykenee avoimille työarkkinoille, jossa on pulaa työvoimasta.

Juuri tästä on näyttöä työllisyyden kuntakokeiluissa- juuri tämä on TE 2024 uudistuksen keskeisin sisältö.

Jos tässäkin uudistuksessa kunnat sivuutetaan, niin ollaan taas luomassa uutta hallintoa edellisten rinnalle, mallia, jossa asukkaan itsehallinto laitetaan jälleen sivuun ja keskitytään hallinnon kiemuroihin.

0
ReijoVuorento
Sosialidemokraatit Helsinki

Moi - olen Kaisaniemen kansakoulussa opintiensä aloittanut paljasjalkainen helsinkiläinen. Matka on sittemmin vienyt Vallilan ja Käpylän kautta Tapaninvainioon, Työurani olen tehnyt kuntatalouden piirissä pääosin Kuntaliitossa. Olen toiminut myös Heinäluoman talouspoliittisena erityisavustajana, kun Eero oli valtiovarainministeri. Sieltä siirryin sitten PARAS-hankkeen pääsihteeriksi kuntaministeri Hannes Mannisen alaisuuteen. Tulostakin tuli: kuntarakennetta tiivistettiin merkittävästi. Olen toiminut myös kuntarakenneselvittäjänä ja monien kuntien talouden arvioijana.
Kannatan pohjoismaista hyvinvointimallia, jossa lähipalvelut ja päätöksentekoa pidetään lähellä ihmistä. Tälle sain varmistusta asuessamme Tukholmassa, jossa sain työskennellä Ruotsin Kuntaliitossa. Tarvitsemme uudistamista, emme uusia hallinnon tasoja.
Pohjoismaisessa vertailussa olemme eniten jäljessä vanhuspalveluissa. Kahden vanhuspalveluyksikön johtokunnassa näen tilanteen hyvin haasteellisena. Työolot ja palkkaus on saatava hoiva- ja hoitoalalla kuntoon ja kilpailukykyiseksi. Ikäihmisten asioiden korjaaminen ja parantaminen on minulle sydämen asia.
Myös työllisyyteen ja elinvoimaan liittyneet kokonaisuudet ovat aina olleet minulle läheisiä. Työ on parasta sosiaaliturvaa, kannatan vastikkeellisuutta ja sitä, että kaikki pidetään mukana.
Uskon, että kohtuuhintainen asuminen on Helsingissä mahdollista, kunhan toimeen ryhdytään. Keinoja ja maatakin riittää niin, että Malmin historiallinen ja toimiva lentoasema voidaan säilyttää nykyisellään.
Kannatan tunneliratkaisuja. Ne lisäävät liikenteen sujuvuutta, edistävät vetovoimaa ja toimivuutta sekä antavat tilaa autottoman keskustan kehittämiseen Tukholman tapaan.
HUS:n luottamustehtävissä vuosien myötä olen saanut edistää erikoissairaanhoitoa, joka toimii hyvin ja laadukkaasti. Perusterveydenhuolto on jäänyt vähemmälle. Sitä onkin jatkossa vahvistettava merkittävästi.
Kuntoani olen pitänyt yllä pelaamalla jalkapalloa Käpylän Pallossa noin seitsemänvuotiaasta ja edelleen. Viime vuonnakin tuli hopeaa piirinsarjassa. Olen joukkuepelaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu