Olemmeko Pohjoismaa, osa 4. Julkinen talous

Pohjoismaat, osa 4-  julkinen talous

Olen siis kirjoittanut nyt 3 osaa pohjoismaita koskevasta kokonaisuudesta. Näin siksi, että tunnen pohjoismaiset mallit ja kokonaisuudet hyvin, olenhan mm Ruotsissa opiskellut ja työskennellyt Ruotsin Kuntaliitossa.

Ensimmäisessä osassa kirjoittelin näkemyksiäni siitä, mikä erottaa pohjoismaista lähinnä historian ja kulttuurin näkökulmasta. Näkyykö kuningaskuntien historia tänäkin päivänä käytännön elämässä ja jos, niin miten?

Toisessa osassa taas paneuduin siihen, miksi Suomen työllisyystilanne on muita heikompi, miksi tukiriippuvuus korkein ja vastikkeellisuus vähäisin ja mitä tuosta kaikesta on seurannut ja seuraa.

Tämän jälkeen paneuduin talouksien kokonaisuuksiin, joissa niissäkin on eroja pohjoismaiden maiden kesken. Olemme mm ainoa euromaa ja kilpailukykymme ylläpitäminen vaatii meiltä monenlaisia toimenpiteitä varsinkin, kun samalla politiikan ilmapiiri päätöksenteon osalta on muuttunut erityisesti Suomessa. Vaikka meillä on Euroopan harvin asutus ja laajimmin luonnonsuojelualueita Euroopassa, taloutemme kannalta keskeiset metsä- ja kaivosteollisuus ovat vaikeuksissa. Niiden toiminta kyseenalaistetaan globaalin ilmastonmuutoksen ja maailman selviytymisen näkökulmasta. Omassa jutussani koetan todistaa, että noin toimien lisäämme maailman päästöjä samalla kun kasvu ja työllisyys uhkaa jäädä pysyvästi jälkeen muista pohjoismaista.

Nuo aiemmat juttuni löydät esim. FB sivuiltani https://www.facebook.com/ReijoVuorentoSDP

Tausta:

VM siis julkaisi 8.2. näkemyksensä siitä, olemmeko jatkossa taloutemme osalta pohjoismaisessa vai jossain muussa viiteryhmässä. Tämä on tärkeätä pohdintaa myös tulevaisuutta ajatellen.

Kuten hyvin tiedetään, pohjoismaat ovat järjestään kärkisijoilla, kun maailman maita laitetaan järjestykseen hyvinvoinnin, onnellisuuden, tasa-arvon tai lähes tulkoon minkä muuttujan osalta tahansa. Uskon vahvasti, että tällä on yhteys siihen, että yhteisen toiminnat vastuut ovat laajat.

Laaja julkinen sektori edellyttää myös varsin korkeaa veroastetta. Joskus kuulee väitettävän, että korkea verotus on kasvun ja työllisyyden este. On tietenkin syytä pitää veroasteemme sellaisena, että se ei liikaa rasita kilpailukykyämme ja siten vientiämme, mutta suoraan historiamme ei tuota väitettä tue.

Pohjoismainen yhteiskuntamalli perustuu pitkälti yhteisvastuuseen, joka toteutuu julkisten toimijoiden kautta. Vero on ikään kuin yhteisvastuullinen vakuutus, jossa parempiosaiset kantavat riskiä heikompiosaisista. Näin tuloerot tasaantuvat ja yhteiskunnan kokonaishyvinvointi lisääntyy.

Julkinen talouden koosta on myös käyty paljon keskustelua, OECD tilastojen mukaan olemme kärkikaartissa Ranskan ollessa Euroopan ykkönen.

Miksi sitten vaikkapa Ranskassa ja Italiassa ei ole samanlaista tasa-arvoa, toimivaa terveydenhuoltoa, koululaitosta, ym. kuten pohjoismaissa? Mikä siis erottaa pohjoismaat muista korkean verotason ja julkisen talouden maista?

Ja vastaus on: Paikallishallinnon suuri osuus julkisista menoista.

Pohjoismaissa valtaa ja vastuuta on ajan myötä siirretty merkittävässä määrin valtiolta kuntiin, lähelle ihmistä. Tämä kehitys on mahdollistanut myös ehkäpä maailman tehokkaimmat julkiset toimijat. Tietenkin on selvää, että julkista toimintaa on kehitettävä jatkuvasti ja että yhteistyöt muiden toimijoiden, yksityisten ja kolmannen sektorin kanssa toimii.

Julkiset palvelut, eli julkiset kulutusmenot

Kaikissa pohjoismaissa JULKINEN KULUTUS on ensisijaisesti paikallishallinnon vastuulla. Tähän kuuluu terveydenhuolto, vanhus- ja sosiaalipalvelut, tekninen toimi, kadut, tiet, opetus- ja koulutoimi ym. ihmisten lähellä olevat palvelut. Sitten on sairaalatoimi, jota kaikissa pohjoismaissa keskitetään ja jossa valtion vastuu myös rahoituksessa on merkittävä erityisesti Norjassa ja Tanskassa.

Valtion vastuulla kaikissa pohjoismaissa on mm. tulonsiirrot, turvallisuus, maanpuolustus, rajavalvonta, korkein opetus.

JULKISESTA KULUTUKSESTA, eli julkisista palveluista valtio vastaa Suomessa ja muissakin pohjoismaissa noin kolmannesta ja paikallishallinto noin 2/3:sta.

Jotta kykenee syvällisesti ymmärtämään pohjoismaisen mallin kaikki osiot, talous mukaan lukien, on tärkeätä erottaa valtion ja paikallishallinnon tehtävät ja rahoitusvastuut toisistaan.

Pohjoismaisessa mallissa ihmisiä lähellä olevat palvelut rahoitetaan ensisijaisesti paikallishallinnon veropohjalla, jota täydennetään valtion rahoituksella. Tällä hetkellä esimerkiksi valtion osuus peruspalvelujen, kuten sosiaali- ja terveystoimen menoihin, on noin neljännes. Kuntien osuus keskimäärin tuo ¾. Kuntakohtaiset vaihtelut toki suuret.

On myös tärkeätä ymmärtää, että pohjoismaiseen malliin ei ole koskaan kuulunut eikä kuulu valtiovetoiset ja rahoitteiset ihmisten lähipalvelut, kuten vanhuspalvelut.

Sellaistakin mallia on kokeiltu tunnetuin seurauksin ja Euroopassa siirretty historian hämärään jo noin 30 vuotta sitten. Siksikään ei ole syytä puhua JULKISESTA TOIMIJASTA kertomatta mitä sillä tarkoitetaan. DDR:ssäkin kaikki oli julkista toimintaa, mutta kovin kaukana ihmisistä ja ihmistä lähellä olevasta päätöksenteosta.

Hyvin tiedetään, että Korona jättiläiselvytyksen jälkeen valtion taloutta ryhdytään saneeraamaan ja tasapainottamaan. Jos valtion vastuisiin vaikkapa rajavalvonnan lisäksi siirretään vanhuspalvelut,  ollaan pohjoismaisesta näkökulmasta todella oudolla tiellä.

 Julkisen toiminnan rahoituksen lähteet:

Miten julkinen toiminta pohjoismaissa sitten rahoitetaan?

Tähän mennessä meilläkin noudatettu pohjoismaista perinnettä, eli että kansalaisten maksamat TULOVEROT menevät pääosin kuntien toimintojen rahoittamiseen, kun taas valtio rahoittaa toimintansa ensisijaisesti KULUTUSVEROLLA. Suomenkin valtion ylivoimaisesti suurin verotuotto tulee arvonlisäverosta.

Ruotsissa jako on vielä selkeämpi. Kansalaisten ansiotulot menevät kuntien ja alueiden vastuulla olevien palvelujen rahoittamiseen, valtiolla on sitten omat merkittävät vastuunsa kuten Suomessakin. Ruotsissa keskimääräinen kuntaveroaste tällä hetkellä on 32 %, josta 22 % kuntaveroa ja 10 %-yksikköä alueiden toimintojen rahoittamiseen. Kun vähennyksiä on meitä vähemmän, Ruotsissa tuloverotus on meitä enemmän tasaveron kaltainen. Tasa-arvo kuitenkin toteutuu sosiaaliturvan ja muiden tukien kautta.

Suomessa taas verotuksella on nähty olevan merkittäviä sosiaalipoliittisia tavoitteita, jonka seurauksena erityisesti kunnallisveron verovähennyksiä on kasvatettu niin, että vaikka nimellinen kuntaveroaste tällä hetkellä keskimäärin on noin 20 %, on kunnan kassaan kilahtava ja palkansaajankin maksava kuntavero keskimäärin vain noin 14,3 %-yksikköä.

Tällä hetkellä kuntaveroa ryhdytään maksamaan vasta 1 530 e ylittävästä tulosta ja kohoaa vähitellen niin, että suurempituloisten efektiivinen kunnallisveroaste on noin 16%.

Kun tarkastellaan tätä ns efektiivistä kuntaveroastetta, niin esim palkansaajan kannalta kuntaverotus ei todellisuudessa  ole kiristynyt lainkaan koko tällä vuosituhannella. Tämäkin osoittaa, että kunnat ovat kyenneet hoitamaan talouttaan hyvin vastuullisesti. Ongelmat ovat olleet pääosin muualla, erityisesti valtionosuusleikkauksissa.

Pohjoismainen malli poikkeaakin hyvinvointipalvelujen järjestämisen ja rahoituksen osalta merkittävästi varsin valtiovetoisista etelä- ja keskieuroopan maista. Juuri se on ollut ja on pohjoismaisen mallin ydin ja vahvuus, jota nyt valitettavasti ollaan murtamassa.

Kuntien talous on lähtökohtaisesti tasapaino- ja ylijäämätaloutta. Jos alijäämää syntyy, se tulee kattaa 4 vuoden aikana tai joutuu ns arviointimenettelyyn. Samanlaiset järjestelmät ovat eri muodossaan kaikissa pohjoismaissa.

Uudistusta odotellessa kuntaliitosten into on täysin hiipunut, kun pienimmät ja heikoimmat kunnat pelastetaan samalla kun suuripien kuntien yläpuolelle on tarkoitus perustaa uusi ja pohjoismaiselle mallille täysin vieras hallinto.

Oudointa tässä on, että sote menomme ovat pohjoismaiden alhaisimmat ja kansalaiset varsin tyytyväisä. Päästäksemme vaikkapa Ruotsin tasolle tarvitsisimme lisäpanostusta julkisiin terveyspalveluihin noin 2 miljardia euroa ja vanhuspalveluihin noin miljardin.

VM kysyi vertailussaan, olemmeko jatkossa enää pohjoismaa vai onko viiteryhmämme jatkossa joku muu. Talouden osalta on kiinnikurottavaa, mutta valtiovetoisia ja rahoitteiset ihmisten lähipalvelut eivät kuulu pohjoismaiseen järjestelmään.

Jos siis esitetty sote ratkaisu toteutetaan, Suomi ei enää ole Pohjoismaa niiden periaatteiden pohjalta, jotka tähän mennessä on hyväksi koettu ja jotka mielestäni ovat olleet myös yksi menestyksemme avaimia.

Seuraavaksi käyn käsiksi eri pohjoismaiden hallintomalleihin samalla kun jatkan vielä tätä julkisen talouden vertailua erityisesti terveydenhuollon ja vanhuspalvelujen osalta.

Koetan myös valottaa, missä mennään vaikkapa sote palvelujen uudistamisen osalta Ruotsissa, Tanskassa. Miten Norja aikoo uudistaa hallintonsa?

Siitä lisää viikon, parin sisällä.

0
ReijoVuorento
Sosialidemokraatit Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Moi - olen Kaisaniemen kansakoulussa opintiensä aloittanut paljasjalkainen helsinkiläinen. Matka on sittemmin vienyt Vallilan ja Käpylän kautta Tapaninvainioon, josta nyt olen Koillisen alueen SDP:n ehdokkaana.
Työurani olen tehnyt kuntatalouden piirissä pääosin Kuntaliitossa. Olen toiminut myös Heinäluoman talouspoliittisena erityisavustajana, kun Eero oli valtiovarainministeri. Sieltä siirryin sitten PARAS-hankkeen pääsihteeriksi kuntaministeri Hannes Mannisen alaisuuteen. Tulostakin tuli: kuntarakennetta tiivistettiin merkittävästi. Olen toiminut myös kuntarakenneselvittäjänä ja monien kuntien talouden arvioijana.
Kannatan pohjoismaista hyvinvointimallia, jossa lähipalvelut ja päätöksentekoa pidetään lähellä ihmistä. Tälle sain varmistusta asuessamme Tukholmassa, jossa sain työskennellä Ruotsin Kuntaliitossa. Tarvitsemme uudistamista, emme uusia hallinnon tasoja.
Pohjoismaisessa vertailussa olemme eniten jäljessä vanhuspalveluissa. Kahden vanhuspalveluyksikön johtokunnassa näen tilanteen hyvin haasteellisena. Työolot ja palkkaus on saatava hoiva- ja hoitoalalla kuntoon ja kilpailukykyiseksi. Ikäihmisten asioiden korjaaminen ja parantaminen on minulle sydämen asia.
Myös työllisyyteen ja elinvoimaan liittyneet kokonaisuudet ovat aina olleet minulle läheisiä. Työ on parasta sosiaaliturvaa, kannatan vastikkeellisuutta ja sitä, että kaikki pidetään mukana.
Uskon, että kohtuuhintainen asuminen on Helsingissä mahdollista, kunhan toimeen ryhdytään. Keinoja ja maatakin riittää niin, että Malmin historiallinen ja toimiva lentoasema voidaan säilyttää nykyisellään.
Kannatan tunneliratkaisuja. Ne lisäävät liikenteen sujuvuutta, edistävät vetovoimaa ja toimivuutta sekä antavat tilaa autottoman keskustan kehittämiseen Tukholman tapaan.
HUS:n luottamustehtävissä vuosien myötä olen saanut edistää erikoissairaanhoitoa, joka toimii hyvin ja laadukkaasti. Perusterveydenhuolto on jäänyt vähemmälle. Sitä onkin jatkossa vahvistettava merkittävästi.
Kuntoani olen pitänyt yllä pelaamalla jalkapalloa Käpylän Pallossa noin seitsemänvuotiaasta ja edelleen. Viime vuonnakin tuli hopeaa piirinsarjassa. Olen joukkuepelaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu