Suomiko Pohjoismaa ? Osa 2 – työllisyyspolitiikka, vastikkeellisuus, hajautettu päätöksenteko.

Onko Suomi enää Pohjoismaa? Osa 2: Työllisyyspolitiikka 18.2.2021RV.

Kirjoitin omiin kokemuksiini liittyen ykkösosan otsikon aiheesta, kun olen Ruotsissa muun muassa opiskellut ja ollut tehtävissä, joissa olen saanut tutustua Ruotsin yhteiskuntaelämään. Lasten koulunkäynti ynnä muut yhteiskunnalliset tapaamiset ja kokemukset ovat avartaneet omaa näkemystäni, ja mielestäni kyse ei ole pelkästään taloudesta vaan myös toimintatavoista ja kulttuurista. Muut Pohjoismaat Islantia lukuun ottamatta ovat kuningaskuntia, joilla on pitkä historia, ja se on epäilemättä jättänyt jälkensä.

Ruotsi on ollut suurvalta, ja valtaosa sen kansalaisista suurvallan jälkeläisiä. Muut Pohjoismaat ovat olleet sen alaisena, mikä heijastuu edelleen jossain määrin keskinäisiin suhteisiin, mutta tietenkin entistä vähemmän, kun ihmiset liikkuvat ja maailma pienenee.

Suomessa eritysesti VM on ollut huolissaan Suomen matalasta talouskasvusta. Jatkossa meitä saattaa uhata kelkasta putoaminen ja ajautuminen johonkin muuhun viiteryhmään.

Mikä sitten erottaa meidät taloudellisesti muista Pohjoismaista? Mitkä ovat ne suurimmat erot historian, elämän tapojen ja kulttuurien lisäksi? Ne voidaan mielestäni jakaa seuraavasti:

  1. Työmarkkinat
  2. Vienti ja sen kilpailukyky
  3. Julkinen talous ja hallinto
  4. Poliittiset tekijät

Keskityn nyt tuohon työllisyyspolitiikkaosioon, koska se on yksi keskeisimmistä erottavista tekijöistä. Olin ajatellut, että tämä pohjoismainen kokonaisuus olisi kaksiosainen, mutta kun asiaa tältäkin osin näyttää riittävän ja lukijan sietokyky on ehkä koetuksella, niin jatkan tätä Pohjoismaa-kirjoittelua noin viikon kuluttua osalla 3, jossa enemmän talouden pohjan arviointia.

Työmarkkinoiden osalta tiedetään, että meillä Suomessa on Pohjoismaiden alhaisimmat työllisyysasteet, mikä pitkälti selittää myös taloutemme ongelmat. Toisaalta Suomessa tehdään paljon työtä, ja tehdyt työtunnit/työllinen ovat lähempänä muita Pohjoismaita kuin työllisyysasteet.

Johtopäätös tästä on, että Suomessa ne, joilla töitä on, tekevät niitä niin sanotusti niska limassa, ja sitten on iso joukko kokonaan ulkopuolella; pitkäaikaistyöttömiä on kohta sata tuhatta.

Tämän seurauksena Suomessa on Pohjoismaista ylivoimaisesti eniten ihmisiä, jotka elävät erilaisten tukien varassa. Erityisesti toimeentulotuella elävien osuus on merkittävästi suurempi kuin muissa Pohjoismaissa.

Myös keskustelu tästä aiheesta on Suomessa osin toisenlaista kuin vaikkapa Tanskassa ja Ruotsissa.

Meillä nähdään usein alhainen tuen taso syynä siihen, että ihmiset ovat joutuneet hankalaan tilanteeseen. Tämä lienee totta ainakin silloin, kun ihminen on kykenemätön osallistumaan työelämään jonkin rajoitteen takia. Sitten on iso joukko työkykyisiä, joille ei nykyjärjestelmässä näytä löytyvän paikkaa työelämässä, vaan he joutuvat tahtomattaan sen ulkopuolelle.

Tämä on saanut monet kannattamaan kansalaispalkkaa/perustuloa, jolla on Suomessa eniten kannatusta Pohjoismaista. Se pohjaa juuri tähän, mielestäni virheelliseen käsitykseen siitä, että työtä ei riitä kaikille ja tekoäly ja muu teknologian kehitys vievät työpaikat. Tähän liittyy myös harha, että kun oletuksena on vakiomäärä työpaikkoja, niin iäkkäiden olisi hyvä luopua ajoissa työpaikoistaan nuorten hyväksi.

Todellisuudessa työtä on loputtomasti, kyse on vain palkanmaksusta, toimeentulosta ja työn jakamisesta. Maissa, joissa ikäihmisten työllisyysaste on korkea, myös nuorten työllisyysaste on korkea, työ luo uutta työtä.

Taloutemme on kiistatta jäänyt jälkeen muista Pohjoismaista, pitkäaikaistyöttömyys on korkein, kuten myös ihmisten tukiriippuvuus samalla kun haasteemme esimerkiksi ikääntymisen osalta on suurin. Siksi tarvitsemme korkean työllisyysasteen ja alhaisemman tukiriippuvuuden.

Mistä sitten on kyse?

Kyse on mielestäni siitä, että Suomessa työmarkkinat ovat monessa suhteessa joustamattomat, paikallinen päätäntävalta liian vähäistä ja välityömarkkinat varsin kehittymättömät.

Miten meidän järjestelmämme sitten eroaa vaikkapa Tanskasta, joka on korkean työllisyyden maa?

Tanskassa tehtiin radikaali muutos maan hallintojärjestelmään vuonna 2007 suuren kuntauudistuksen myötä: 271 kuntaa supistettiin 98 kunnaksi, joiden asemaa vahvistettiin ja vahvistetaan edelleen ajatuksena kehittää ”YKSI OVI JULKISIIN PALVELUIHIN”, eli sellaisiin palveluihin, jotka ovat ihmistä lähellä ja joita kansalaiset usein tarvitsevat. Tällaisia palveluja ovat muun muassa sosiaalipalvelut, asuminen, liikunta, työllisyydenhoito, kulttuuri. Passikin haetaan nyt kotikunnasta.

Ei ole Tanskassa valtion TE-toimistoja eikä KELA:a, jollaisia ei ole muuten muissakaan Pohjoismaissa. Suomessa sen sijaan on oma erillinen laitos rahan jakamiseen ilman, että sillä on juurikaan yhteyttä aktivointiin.

Tanskan työllisyyspolitiikka perustuu ns. joustoturvaan, jossa on kolme peruspilaria:

  1. Heikko työsuhdeturva 2. Työttömyysturva aluksi korkealla tasolla, mutta laskee nopeasti työttömyyden pitkittyessä. 3. Aktivointitoimenpiteisiin panostetaan erittäin merkittävästi ja niistä vastaavat kunnat.

Valtakunnallisesta koordinaatiosta ja ohjauksesta vastaa työministeriö, jonka apuna on kansallinen työllisyysneuvosto. Kunnissa ei ole laissa määrättyjä säädettyjä hallintoelimiä, vaan työllisyyden hoidon hallinto on pitkälti jätetty kuntien itsensä päätettäväksi.

Brondby

Kävin Brøndbyssa, Kööpenhaminan naapurissa. Siellä työllisyyden hoidosta vastaava Jobcenter oli sosiaalitoimen alaisuudessa. Jobcenter vastaa aktiivitoimien ja myös erilaisten tukien maksamisesta taustalla tuo ajatus ”YKSI OVI JULKISIIN TYÖLLISYYSPALVELUIHIN”, eli kunnassa hoidetaan kaikki työllisyyteen ja aktivointiin liittyvät asiat niin työnantajille kuin työnhakijoilleTyöttömyys- ja toimeentulotuen sekä muun turvan maksatus yhdistetään näin aktiivitoimiin yhden toimijan eli kunnan vastuulle. Tämä koskee myös ansiosidonnaista turvaa saavia.

Jobcenterilla on 3 päätehtävää: 1. auttaa työtöntä (ml. ansiosidonnaiset) ja toimeentulotukea, sairauspäivärahaa tai ennenaikaista eläkettä saavia työnhaussa, 2. edistää nuorten pääsyä koulutukseen ja ammatillisen oppimisen piiriin sekä 3. auttaa paikallisia työnantajia ja muita toimijoita rekrytoimaan ja palkkaamaan sopivaa työvoimaa.

Asiakkaat jaetaan kolmeen kategoriaan riippuen työnhakijan elämäntilanteesta, joka selvitetään paikan päällä henkilökohtaisessa haastattelussa. Netissä alkukartoitusta ei voida suorittaa. Korona-aikana on käytetty erityisesti videohaastatteluja.

Koko maata ohjataan puitelainsäädännön kautta. Alueellinen liikkumavara on suurta ja parhaita käytäntöjä pyritään edistämään. Maan kattaa yhteinen dataverkko ”jobnet”.

Taloudelliset kannustimet ovat toiminnan keskiössä. Lähtökohtaisesti valtio ja kunta rahoittavat aktivointitoimet puoliksi, mutta mitä suuremmaksi passiivitukien määrä kohoaa, sitä suurempi on kunnan rahoitusosuus ja päinvastoin.

Tähän liittyy myös sosiaaliturvan velvoittavuus.

Uuden lain myötä jokaisen kynnelle kykenevän on tehtävä jotain yhteiseksi hyväksi saadakseen edes toimeentulotukea.

Tanskan korkein oikeus on vahvistanut linjauksen ja alun mielenosoitusten ja jopa mellakointien jälkeen tilanne on rauhoittunut, ja velvoittavuus on nyt osa uudenlaista aktivointia ajatuksella, että parempi olla jossain tehtävässä mukana edes pienellä panoksella kuin kokonaan ulkopuolella pelkkien tukien varassa.

Kunnalla on viimesijainen velvollisuus järjestää aktivointia ja sitä kuulemma riittää niin ympäristötoimessa, hoiva- ja hoitoalalla, kirjastoissa ym. Myös yritykset ottavat työttömiä avustaviin tehtäviin, jos/kun ehdot ovat riittävän joustavat.

Alle 30-vuotiaat eivät ole oikeutettuja toimeentulotukeen vaan koulutustukeen, jonka kautta työmarkkinakelpoisuutta koetetaan edistää. Nyt keskustelua käydään siitä, tulisiko myös nuoriin soveltaa samoja kriteereitä kuin muihin toimeentulotuen saajiin.

Mitä nämä viimesijaiset, avustavat tehtävät sitten oikein ovat?

Nyt tullaankin yhteen keskeiseen kysymykseen, eli mitä nämä avustavat tehtävät oikein voisivat olla, mikäli työnhakijalle ei kyetä järjestämään työtä ns. avoimella sektorilla? Avustavia tehtäviä mitä ilmeisimmin maailma on pullollaan, kun ajattelua avarretaan. Yhteiskunnallisten toimijoiden ja -yritysten lisäksi myös välityömarkkinoilla on työvoimasta merkittävää tarvetta. Kyse on pitkälti korvauksen/palkan maksajasta ja toimintojen organisoinnista.

Jos meillä olisi Tanskan järjestelmä, tuen varassa olevia muutoin työhön kykeneviä voitaisiin velvoittaa vaikkapa lumitöihin tai vanhuksia ulkoiluttamaan. Myös kolmannen sektorin toimijoilla, urheiluseuroilla ym, olisi varmasti erilaisia tehtäviä, jos/kun ehdoista voitaisiin joustavasti sopia.

Esimerkiksi Tukholman metron jokaisella pysäkillä on koppi, jossa yksi henkilö tarkkailee tilannetta, neuvoo asiakkaita ja jolta voi ostaa kertalipun jopa käteisellä. Suomessa taas kaikki automatisoidaan viimeisen päälle niin, että henkilökohtaiset kontaktit minimoidaan. Se toki johtaa yksittäisen toimijan tehokkuuden kasvuun, mutta yhteiskunnan kokonaisuuden kannalta tilanne voi olla toinen.

Tanskan työllisyyspolitiikka perustuu kolmikantaan, kuten Suomessakin, erotuksena kuitenkin se, että Tanskassa kolmikanta käsittelee ensisijaisesti strategisia linjauksia, kuten työympäristöä, työttömyysvakuutusta ja eläkelainsäädäntöä. Käytännön yhteityö on pitkälti hajautettu. Työehtosopimuksissa säädellään eri toimialojen palkkoja ja työoloja sekä vahvistetaan tiettyjä sääntöjä, mutta niiden toimeenpano on alueellistettu pääosin kuntiin.

Siksi esim Brøndbyssa on valtuuston yhteydessä työmarkkinaneuvosto, jossa on myös työmarkkinajärjestöjen edustusHämmästyksemme oli melkoinen, kun Jobcenterin vetäjä esitteli kunnan ajallisesti alenevan yritystuen yli 70-vuotiaille. Ikärajana oli siis 70 vuotta ja taustalla osaajapula tietyillä teollisuudenaloilla ja rakentamisessa! Kysyimme kilpailu- ja De Minimis säännöistä – ei kuulemma ongelmaa, kun paikallisesti päätetään!

Jotain mätää Tanskan maalla vai jotain opittavaa? Esimerkiksi avustavien ja osa-aikaisten tehtävien luominen on meillä ollut vastatuulessa mielestäni kahdesta syystä:

  • työnantajat väittävät avustavien tehtävien vääristävän kilpailua ja työntekijäjärjestöt niiden korvaavan työehtosopimuksen mukaista työtä.

Kun tästä ei olla päästy eteenpäin, ollaan umpikujassa, jonka osittaisena seurauksena meillä on ylivoimaisesti eniten erilaisten tulonsiirtojen, erityisesti toimeentulotuen varassa eläviä samalla, kun julkisten palvelujen bkt-osuus on alhaisin ja pitkäaikaistyöttömyys korkein. Niiden seurauksena myös työllisyysasteemme on alhaisin.

Myös julkisilla hankkeilla työllistämistä olisi edistettävä voimakkaasti, ja näin nykyhallitus onkin tehnyt. Toivon mukaan jatkossa julkisiin tietyn rajan ylittäviin tarjouspyyntöihin liitetään yhä useammin velvoite työllistää tietty määrä vaikeasti työllistyviä. Tämä on monessa maassa, kuten Hollannissa ja Tanskassa, arkipäivää.

Jotain mätää Tanskanmaalla vai jotain opittavaa?

Olisiko uudelleenarvioinnin paikka myös Suomessa? Ja vastaukseksi ei riitä, että Tanska on pieni maa, noin Uudenmaan kokoinen ja että työstä on aina maksettava niin ja niin suurta palkkaa jne. Kun kaikkien työmarkkinakelpoisuus ei aina sitä edellytä, niin syrjäytymisen ehkäisemiseksi olisi ehkä harkittava uusiakin avauksia. Mitä pidemmän aikaa ollaan työnteon ja yhteisön ulkopuolella, sitä hankalammaksi menee.

Ruotsissa on vielä toistaiseksi valtiovetoinen työllisyyden hoidon malli, mutta muutoksen tuulet puhaltavat vahvasti Tanskan suuntaan. Nyt sieltä ollaan meille ottamassa erityisesti Samhälls Oy malli, jossa siis valtion omistaman yhtiön kautta pyritään järjestämään työtilaisuuksia erityisesti vajaatyökykyisille. Malli on hyvä ja sitä tulee edistää, mutta se muistuttaa monessa suhteessa meillä aiemmin kokeiltua sosiaalisen yrityksen mallia, josta ei juuri tuloksia tullut.

Parempi mielestäni on Tanskan ”YKSI OVI TYÖLLISYYSPALVELUIHIN”.

Sanotaan, että työ on parasta sosiaaliturvaa.  Sille ajatukselle olisi hyvä rakentaa myös meidän tulevat mallit niin työllisyydessä kuin sosiaaliturvan osalta.

 

 

 

ReijoVuorento
Sosialidemokraatit Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Moi - olen Kaisaniemen kansakoulussa opintiensä aloittanut paljasjalkainen helsinkiläinen. Matka on sittemmin vienyt Vallilan ja Käpylän kautta Tapaninvainioon, josta nyt olen Koillisen alueen SDP:n ehdokkaana. Työurani olen tehnyt kuntatalouden piirissä pääosin Kuntaliitossa. Olen toiminut myös Heinäluoman talouspoliittisena erityisavustajana, kun Eero oli valtiovarainministeri. Sieltä siirryin sitten PARAS-hankkeen pääsihteeriksi kuntaministeri Hannes Mannisen alaisuuteen. Tulostakin tuli: kuntarakennetta tiivistettiin merkittävästi. Olen toiminut myös kuntarakenneselvittäjänä ja monien kuntien talouden arvioijana. Kannatan pohjoismaista hyvinvointimallia, jossa lähipalvelut ja päätöksentekoa pidetään lähellä ihmistä. Tälle sain varmistusta asuessamme Tukholmassa, jossa sain työskennellä Ruotsin Kuntaliitossa. Tarvitsemme uudistamista, emme uusia hallinnon tasoja. Pohjoismaisessa vertailussa olemme eniten jäljessä vanhuspalveluissa. Kahden vanhuspalveluyksikön johtokunnassa näen tilanteen hyvin haasteellisena. Työolot ja palkkaus on saatava hoiva- ja hoitoalalla kuntoon ja kilpailukykyiseksi. Ikäihmisten asioiden korjaaminen ja parantaminen on minulle sydämen asia. Myös työllisyyteen ja elinvoimaan liittyneet kokonaisuudet ovat aina olleet minulle läheisiä. Työ on parasta sosiaaliturvaa, kannatan vastikkeellisuutta ja sitä, että kaikki pidetään mukana. Uskon, että kohtuuhintainen asuminen on Helsingissä mahdollista, kunhan toimeen ryhdytään. Keinoja ja maatakin riittää niin, että Malmin historiallinen ja toimiva lentoasema voidaan säilyttää nykyisellään. Kannatan tunneliratkaisuja. Ne lisäävät liikenteen sujuvuutta, edistävät vetovoimaa ja toimivuutta sekä antavat tilaa autottoman keskustan kehittämiseen Tukholman tapaan. HUS:n luottamustehtävissä vuosien myötä olen saanut edistää erikoissairaanhoitoa, joka toimii hyvin ja laadukkaasti. Perusterveydenhuolto on jäänyt vähemmälle. Sitä onkin jatkossa vahvistettava merkittävästi. Kuntoani olen pitänyt yllä pelaamalla jalkapalloa Käpylän Pallossa noin seitsemänvuotiaasta ja edelleen. Viime vuonnakin tuli hopeaa piirinsarjassa. Olen joukkuepelaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu