Mihin käy sivistyksen suunta Suomessa?

Oppimistulokset Suomessa ovat Pisa -testien mukaan heikentyneet jo 15 vuoden ajan. Heikentyminen on ollut kansainvälisesti poikkeuksellisen nopeaa. Koulutetuimpia ovat tällä hetkellä 1978 syntyneet, vaikkakin kehityssuunta on sillä lailla suotuisa, että 1995 jälkeen syntyneiden ennakoidaan aloitettujen yliopisto-opintojen määrän lisäännyttyä yltävän korkeammallekin koulutustasolle. (1, 2017; 2, 2023)

Väkivalta ja levottomuudet kouluissa, mutta myös alle 15-vuotiaiden nuorten väkivaltaiset teot ylipäätään ovat lisääntyneet. (3, 2023; 4, 2023; 5, 2021)

Eriarvoisuus ja segregaatio eli alueellinen ja etninen eriytyminen ja koulushoppailu etenkin suurilla paikkakunnilla lisääntyvät, mutta sitä nähdään esimerkiksi Helsingissä myös koulujen sisällä, kun painotetuille luokille hakeutuu enemmän ns. parempiosaisia oppilaita. (13, 2023; 14, 2022)

Opettajilta vaaditaan entistä enemmän, kun taustoiltaan, oppimiskyvyiltään (ja -haluiltaan) sekä etenkin käyttäytymiseltään ja oman toimintansa hallinnalta monen tasoiset oppilaat inkluusion myötä ovat samassa ryhmässä.  Opettaminen on nykyään paljon muutakin kuin oppiaineisiin liittyvien sivistyksellisten tietojen ja taitojen opettamista, usein se on sosiaalisen elämän perustaitojen ja käyttäytymisen perussääntöjen opettamista lapsille ja nuorille. Lisäksi siihen sisältyy yhteistyötä oppilaiden huoltajien ja koulun tukiverkoston toimijoiden kanssa. Työn kuormittavuus on kasvanut. (9, 2020; 10, 2022; 11, 2022) Opettajien työhyvinvointi on heikentynyt, ja moni opettaja harkitsee alanvaihtoa (8, 2022).

Mistä tämä kaikki kertoo?

Myönnän olevani dinosaurusten ajalta. Olen käynyt kouluni aikana, jolloin aluksi käytiin 4 luokkaa kansakoulua, josta sitten siirryttiin joko keskikouluun, mikä käsitti 5-luokkaisen oppikoulun ja 3-vuotisen lukion, tai jatkettiin kansalaiskouluun. Oppikouluun pääsi kansakoulusta joko todistuksella, jos arvosanat olivat riittävän hyvät, tai vaihtoehtoisesti pyrkimällä, jolloin piti käydä läpi pääsykokeet matematiikassa ja äidinkielessä. Oppikouluun saattoi siirtyä myös käytyään 5 tai 6 luokkaa kansakoulua ennen oppikouluun siirtymistä. Oppikoulussa oli lukukausimaksut, kirjat piti ostaa itse ja ruokailukin oli maksullista, tämä karsi tietysti joukosta myös niitä, joilla ei oppikouluun ollut taloudellisia edellytyksiä. Järjestelmä karsi oppilaita tehokkaasti jo 4. luokan jälkeen, kun nykyään karsinta tapahtuu vasta peruskoulun ysiluokan  jälkeen.

Luokat oppikouluissa olivat suuria, jopa yli 40 oppilasta luokalla. Järjestyshäiriöitä oli suuresta luokkakoosta huolimatta huomattavasti vähemmän kuin nykyisin. Harvallapa tuli mieleenkään haistatella opettajille. Nykyisin ei voi oppilasta edes luokasta poistaa, kun menevät sabotoimaan koulurakennusta tai opettajien autoja tai häiriköimään muiden tunteja. Koulusta erottaminenkaan ei taida tulla kyseeseen. Oppilaalla kun on oikeus opetukseen omista rajoitteistaan huolimatta.

Olen tehnyt lyhempiä ja pidempiä opettajan sijaisuuksia eri kouluissa vuodesta 2009, peruskoulun 2.-9. luokilla. Henkilökohtaisen kokemusteni perusteella voin todeta, että opettaminen on joskus mukavaakin, mutta vakituista opettajan pestiä en edes harkitsisi. Minua ei ihmetytä, että iso osa opettajista harkitsee alan vaihtoa. Opettaja on nykyisellään yläkoulunkin puolella paitsi uusien tiedollisten taitojen pariin opastaja myös samaan aikaan ’pikkuapinoiden’ päivähoitaja, vartija, erotuomari, kouluavustaja, järjestäjä, siivooja ja peruskäyttäytymistapojen opettaja ja kasvattaja. Minne on kadonnut vanhemmuus? Mikä on vanhempien rooli ja osuus asennekasvatuksessa, kun kotoakin saattaa opettajalle tulla viesti, että ’ketä se minun lapseni kännykänkäyttö tunnilla häiritsee, sinuako?’

Ketä nykyisin palvelee inkluusio peruskoulussa? Onko tarkoituksenmukaista ympätä samaan luokkaan monentasoiset oppijat kera erilaisten käytös- ja oppimisasenneongelmaisten? Jos ja kun opettajan ajasta iso osa tunnilla menee järjestyksenpitoon muutaman oppilaan tähden, on se aina pois muilta oppilailta. Tutkimusten mukaan taidoiltaan heikommat oppilaat hyötyvät ollessaan samassa ryhmässä parempien kanssa, mutta kärsivätkö lahjakkaammat siitä, että eteneminen on hitaampaa? Näistä asioista olen koulussakin keskustelua käynyt, sekä opettajien että oppilaiden kanssa.

Luokkien koot ovat pienempiä kuin ennen oppikouluissa, yhtään yli 40 oppilaan luokkaa en ole peruskoulussa tavannut. Silti käydään keskustelua liian suurista luokista. Itse toivoisin enemmän keskustelua luokkien kokoonpanoista ja resurssien suuntaamisesta niille, jotka sitä enemmän tarvitsevat. Osa oppilaista oppisi paremmin suuremmissakin luokissa, jos levottomia järjestyshäiriöitä aiheuttavia oppilaita olisi luokassa vähemmän

Sijaisuuksia tehden voi onneksi valita työnsä. Sijaisuuksia kun aina riittää. Voin ihan rehellisesti sanoa, että kyllä – minäkin harrastan koulushoppailua. Kuten eräs jo eläköitynyt sijaisuuksia päiväkotiin vielä tekevä lastentarhanopettajakin haastattelussa sanoi: työ on mukavaa, kun sitä voi tehdä harrastuspohjalta sen verran kuin haluaa, silloin kuin haluaa ja siellä missä haluaa.

 

 

 

1. Kirjavainen, Tanja, Pulkkinen, Jonna. Pisa-tulokset heikentyneet huippuvuosista, 2017.    https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/55549/1/ty32017kirjavainenpulkkinen.pdf

2. OKM.  Sivistyskatsaus, 2023.  https://okm.fi/-/sivistyskatsaus-kuvaa-suomen-koulutus-ja-kulttuurisektorin-kehitysta-viime-vuosikymmenien-ajalta-nykypaivaan

3. Milla Palkoaho. Puukkohippaa, HS 14.2.2023   https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009391397.html

4. Riikka Nyman. Väkivalta ja sen uhka koskee yli puolta opettajista, IL 17.2.2023  https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/be6dad3a-8933-4d7e-bd75-d9d5172b3909

5. Yrjö Hjelt. Alle 15-vuotiaiden väkivalta lisääntynyt huomattavasti, Yle, 7.12.2021  https://yle.fi/a/3-12217116

6. Pihla Loula. Oppimistulokset romahtavat eikä kukaan tunnu tietävän miksi. HS, 12,1,2023. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009322569.html

7. Antti Halonen.  10 syytä: näin Suomen Pisa-tulokset romahtivat, IL 27.11.2022  https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c04dca49-f242-495e-9b84-6353cd9896b8

8. Työterveyslaitos. Opettajat muuttuvassa koulumaailmassa, 2022. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/143804/TTL_978-952-261-994-5.pdf?sequence=5&isAllowed=y

9. OAJ ry. Dramaattinen muutos: Jo kuusi kymmenestä opettajasta harkitsee alanvaihtoa, 2021. https://www.sttinfo.fi/tiedote/dramaattinen-muutos-jo-kuusi-kymmenesta-opettajasta-harkitsee-alanvaihtoa?publisherId=69817356&releaseId=69920059

10. Kastehelmi Saarni & Roosa-Mari Kallioniemi. Mikä kuormittaa opettajaa,  opinnäytetyö 2020.  https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/149204/opinn%C3%83%C2%A4ytety%C3%83%C2%B6.pdf?sequence=1&isAllowed=y

11. Eero Rintala. Opettajien työkuormitus, pro gradu, 2022. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/343427/Rintala_Eero_tutkielma_2022.pdf?sequence=3

12. Risto Degerman. Opettajan työssä opettaminen on nykyisin vain osa työtä. Yle, 31.8.2022  https://yle.fi/a/3-12602420

13. Jani Nivala, Kaarlo Kulmanen, Ulla Malminen, Rosa Lehtokari. Rehtorit ja vanhemmat haluavat lisää painotetun oppimisen luokkia. Yle, 16.2.2023.   https://yle.fi/a/74-20018282

14. Elina Jämsen, Henri Forss. Nämä Helsingin koulut ovat tutkijan mielestä hälytysmerkkejä. Yle 3.10.2022.  https://yle.fi/a/3-12638287

 

reikkolaila
Sitoutumaton Karkkila

Toimin Karkkilan vihreissä. Olen ollut sekä Kasvatus- ja opetuslautakunnassa, Vapaa-aikalautakunnassa, Teknisessä lautakunnassa, sekä nyt viimeksi Ympäristölautakunnassa. Karkkilan kokoisessa kaupungissa (noin 9000 asukasta) on tehtävä yhdessä töitä yli puoluerajojen, jotta saamme kaupungin pysymään pystyssä. Ensisijaisesti itsenäisenä, mutta kaupungin talous pahasti näyttää siltä, että kuntaliitokseen joka tapauksessa jossain vaiheessa joudutaan.

Valmistuin diplomi-insinööriksi vuonna 2009 ja minulla on myös joitain kasvatustieteen opintoja. Yläkoulun opettajana olen toiminut reilun 10 vuoden ajan. Olen kuuden nuoren aikuisen äiti ja minulla on viisi lastenlasta sekä yksi alakouluikäinen sijaislapsi. Olen innokas oman pihan puutarhuri. Minulla on myös koira, labradorinnoutaja Tuisku, ja kaneja.

Olen harrastanut yhdistystoiminnan, palkanlaskennan ja budjetoinnin lisäksi kivenhiontaa ja savitöitä, han-moo-doa ja World of Warcraftin pelaamista, kehrännyt rukilla koirankarvasta lankaa ja vetänyt seurakunnan äiti-lapsikerhoa.
Toimin Karkkilassa Ahmoon koulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtajana 7 vuotta, minä aikana mm. käynnistin vanhempainyhdistyksen tuottaman koululaisten iltapäiväkerhotoiminnan Ahmoon koululla 1998. Nykyään harrastan lähinnä lukemista ja neulomista sekä sarjojen seuraamista kotiteatterissani.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu