Sodan retoriikka

Ukrainan tilanteesta on vallalla kaksi vastakkaista retoriikkaa, kaksi toisilleen vastakkaista narratiivia: toinen on Venäjän ja toinen länsivaltojen. Mitä länsivaltoihin sitten katsotaankin kuuluvan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että demokraattisesti toimivat valtiot yksimielisesti  tuomitsevat sodan Ukrainassa siinä kun diktatuurit pidättäytyvät tuomitsemisesta. Varmaan ihan ymmärrettävää tuokin. Kannattaa huomata myös, että demokraattiset valtiot eivät ole yhtä kuin Yhdysvallat tai Nato. Se Venäjällä tuntuu välistä unohtuvan, kun etsitään sitä ultimaattista vihollista.

Sota on kamalaa ja sodan kärsimykset siihen osallisille ihmisille vielä hirveämpiä. Kun yksi valtio hyökkää toisen alueelle, sotaan joutuvat osallistumaan myös he, jotka eivät haluaisi ja joilla ei ole osaa eikä arpaa sodan syttymiseen. Molemmilla puolilla. Sota  alkaa, kun vallassa olevilta sanat loppuvat ja omaa kantaansa ei ymmärrettävästi onnistu saamaan esille diplomatian keinoin. No. On helppo huudella sivusta ja katsella vierestä, kun oma maa ja omat läheisimmät ovat turvassa.

Venäjän virallinen kanta on, että heillä on käynnissä rauhanturvaoperaatio Itä-Ukrainassa, jonka venäjänkielisiä asukkaita on Ukrainan toimesta sorrettu. Sanotaan, että muitakin keinoja yrittää ratkaista tilanne olisi ollut. Kuin sota. Mitä Venäjän mielestä nyt käynnissä oleva toiminta siis ei ole. Se, mitä Ukrainassa koetaan ja nähdään, joka ikinen päivä – se on sotaa, julmaa sotaa toisen valtion alueella, jossa kuolee paitsi sotilaita myös paljon siviilejä, naisia, lapsia. Ohjuksia, pommituksia, panssarivaunuja. Mitä muuta se on kuin sotaa?

Venäjän puolelta kuulemme, että tarkoitus on hävittää Ukrainan natsit. Missä ne natsit ovat? Eikö Venäjä nyt itse käyttäydy natsien tavoin tuhotessaan Ukrainan kansaa, teloittaessaan siviilejä, viedessään evakuoitavia leireille kuvattavaksi ja kuulusteltavaksi, toimittaessaan ukrainalaisia lapsia kauas omilta kotikonnuiltaan venäläisten adoptoitavaksi? ’Vapauttaessaan’ Ukrainan kansaa, joka ei halua tulla vapautetuksi. Venäjällä syytetään Ukrainaa nationalismista – mitä muuta kuin nationalismia on Venäjän oma toiminta toisen valtion alueella, jonka se haluaa venäläistää? No, imperialismia kenties? Yksisilmäisyyttä, yksinapaisuutta, jossa ei anneta itsenäisen valtion itse päättää omista asioistaan.

Miten tekopyhiä voivat jotkut venäläiset olla? Eliitti on hankkinut varallisuutensa valtion varoilla ja Putinin suosiollisella avustuksella ja mielelläänhän se  nauttii länsimaiden tarjoamasta vapaudesta ja ylellisyydestä samalla kun tavallinen kansa elää köyhissä ja alkeellisissa oloissa syrjäseuduilla. Toki keskiluokan elämä myös Venäjällä voi olla hyvää ja köyhiä ja onnettomia on myös länsimaissa. Minulla ei ole mitään tavallisia venäläisiä vastaan, vain valtaa pitävien korruptio, valtion varojen väärinkäyttö ja sananvapauden rajoittaminen ja tukahduttaminen, toisinajattelevien hiljentäminen ja eliminointi sotii oikeustajuani vastaan. Oli sitä sitten missä tahansa valtiossa.

Putinin mielestä Ukraina ilmeisesti on erottamaton ja oleellinen osa Venäjää. Ukrainalaisilla kuitenkin on vahva halu olla itsenäisiä, vahva halu olla ukrainalaisia ei venäläisiä – se on koko sodan ajan näkynyt vahvana puolustustahtona. Ei ole oikein pitää liittovaltiota pystyssä pakkokeinoin.

+2
reikkolaila
Sitoutumaton Karkkila

Toimin Karkkilan vihreissä. Olen ollut sekä Kasvatus- ja opetuslautakunnassa, Vapaa-aikalautakunnassa, Teknisessä lautakunnassa, sekä nyt viimeksi Ympäristölautakunnassa. Karkkilan kokoisessa kaupungissa (noin 9000 asukasta) on tehtävä yhdessä töitä yli puoluerajojen, jotta saamme kaupungin pysymään pystyssä. Ensisijaisesti itsenäisenä, mutta kaupungin talous pahasti näyttää siltä, että kuntaliitokseen joka tapauksessa jossain vaiheessa joudutaan.

Valmistuin diplomi-insinööriksi vuonna 2009 ja minulla on myös joitain kasvatustieteen opintoja. Yläkoulun opettajana olen toiminut reilun 10 vuoden ajan. Olen kuuden nuoren aikuisen äiti ja minulla on viisi lastenlasta sekä yksi alakouluikäinen sijaislapsi. Olen innokas oman pihan puutarhuri. Minulla on myös koira, labradorinnoutaja Tuisku, ja kaneja.

Olen avoin ja positiivinen. Olen harrastanut yhdistystoiminnan, palkanlaskennan ja budjetoinnin lisäksi kivenhiontaa ja savitöitä, han-moo-doa ja World of Warcraftin pelaamista, kehrännyt rukilla koirankarvasta lankaa ja vetänyt seurakunnan äiti-lapsikerhoa.
Toimin Karkkilassa Ahmoon koulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtajana 7 vuotta, minä aikana mm. käynnistin vanhempainyhdistyksen tuottaman koululaisten iltapäiväkerhotoiminnan Ahmoon koululla 1998. Nykyään harrastan lähinnä lukemista ja neulomista sekä sarjojen seuraamista kotiteatterissani.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu