Hyvästi Helsinki
Vielä joitain vuosia sitten olisi ajatus tällaisella otsikolla varustetun kirjoituksen laatimisesta tuntunut miltei absurdilta. Olenhan ollut miltei koko ikäni hyvin helsinkiläismielinen. Eli juuri sellainen jonka mielestä Kehä III:n ulkopuolella ei ole yhtikäs mitään. Tämä ei tosin ollut mikään tietoinen, muuta Suomea halveksuva asenne. En vain kertakaikkiaan nähnyt että Helsingin lisäksi Suomessa olisi yhtään mitään minulle mielekästä. Edellisen kuvauksen tarkoituksena ei ole maalata itsestäni kuvaa ylimielisenä ihmisenä, vaan ainoastaan konkretisoida suhtautumistani synnyin- ja kotikaupunkiini: Helsinki oli minulle rakas, eikä ajatus sieltä pois muuttamisesta käynyt mielessäkään. Mutta kuten otsikko kertoneekin, on rakkauden tunnustukseni kirjoitettava menneessä aikamuodossa ja Helsingistä poistuminen on nyt konkreettinen tosiseikka.
Miksi sitten olen tällaiseen, monia tuttavianikin hämmästyttäneeseen ratkaisuun päätynyt? Kaikessa yksinkertaisuudessaan vastaus kuuluu: Helsinki ei ole enää se Helsinki, jollaisena olen oppinut sen tuntemaan. Ajoitan kielteisen kehityksen ensi askeleet jonnekin 2000-luvun alkupuolelle. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on tuo kehitys selkeästi voimistunut.
Ensimmäinen Helsinkiä väärään suuntaan vienyt tapahtuma oli kulttuuritalo-Lepakon purkaminen reilut 20 vuotta sitten. Näen asian lähtölaukauksena sittemmin vakiintuneelle toiminnalle, jossa paikalliskulttuuri joutuu väistymään kovan rahan tieltä. Kysehän oli siitä että Nokia halusi rakentaa konttorinsa Lepakon tilalle ja Helsingin päättäjät suostuivat tähän. Lepakko oli hieno esimerkki kaupunkilaisten aktiivisuudesta, oman kaupungin hyväksi tekemisestä: entisestä asunnottomien alkoholistien yömajasta talkoohengessä toimivaksi kulttuuritaloksi muutettu paikka. Vaikka Lepakon toiminnassa oli vahva kansainvälinenkin ulottuvuus, se purettiin. Räikeäksi asian teki se, että Nokia ei lopulta edes rakentanut konttoriaan kyseiselle tontille. Nykyään alue on täynnä isoja ja koleita toimistokolosseja.
Niin, ne isot ja koleat rakennukset. Niitä on Helsinkiin rakennettu jatkuvalla vimmalla. Kuvio on miltei aina sama: Helsinkiä persoonalliseksi tekeviä rakennuksia ja tiloja puretaan jotta paikalle saadaan amerikkalaistyylisiä toimistorakennuksia, hotelleja ja kauppakeskuksia. Jos näiden tieltä ei tehdä varsinaisia purkutöitä, saa luonto puolestaan väistyä. Tällä tavoin ilmeisesti luodaan asukkailleen viihtyisä kaupunki, joka kiinnostaa myös matkailijoita. Tässä onkin yksi Helsingin kehityksen käsittämättömimmistä piirteistä: matkailijoiden tuomia tuloja kiihkeästi halutaan, ja samaan aikaan tehdään kaupunkia matkailijan näkökulmasta jatkuvasti vähemmän kiinnostavaksi. Olen nimittäin 99% varma siitä, että yksikään matkailija ei tule katsomaan kuinka amerikkalainen Helsinki osaa olla. Ei. Väitän että heitä kiinnostaa helsinkiläinen / suomalainen kulttuuri, suomen kieli, suomalainen ruoka ja juoma yms. Esimerkiksi Kaurismäen veljesten ravintoloiden ja elokuvateatterin tuhoaminen toimistojen tieltä oli lyhytnäköisyydessään vertaansa vailla.
Mitä tuohon mainitsemaani amerikkalaisuuteen tulee on kiusallinen vaikutelmani se, että Helsingissä luullaan kansainvälisyyden ja amerikkalaisuuden tarkoittavan samaa asiaa. Tämä toki taitaa koskea koko tätä armasta Suomenmaatamme ylipäätään, mutta Helsingissä ilmiö näkyy kaikkein voimakkaimmin. Tästä eräs surullisimpia esimerkkejä on kauppakeskushirvitys nimeltä Mall of Tripla. Jo kieliopillisesti kömpelö nimi kertoo kaiken olennaisen. En myöskään tule unohtamaan järkytystäni kun suomalaista ruokaa tarjoillut ravintola Piekka suljettiin ja tilalle tuli American Bistro. Asian symboliikkaa tuskin tarvitsee kenellekään sen enempää avata.
Massiivisen rakentamisen ohessa ovat pienet liikkeet saaneet laittaa lapun luukulle. Muistan kuinka esim. lapsuuteni Töölössä oli vaikka minkälaisia pieniä yrityksiä jotka omalta osaltaan tekivät Töölöstä Töölön: tuossa oli kahvila josta sai herkullisia ”ruttumunkkeja,” tuossa oli kioski josta sai 10 pennin karkkeja ja jonka kiva ”kiskantäti” antoi aina muutaman kaupan päälle, tuossa oli tunnelmallinen lelukauppa jonka tuoksun muistan vielä tänä päivänäkin, tuossa oli pieni elokuvateatteri jossa kävin tasaisin väliajoin joko kaverin kanssa tai yksin. Niin, alle 10-vuotiaskin saattoi ongelmitta käydä leffassa yksinkin. Oletteko nähneet vastaavaa tämän päivän jättimäisissä ja persoonattomissa megateattereissa? En minäkään. Myös pankeilla oli konttorinsa Töölössä. Tutun virkailijan kanssa saattoi vaihtaa tilikirjan täyttämisen ohessa kuulumiset. Niinikään kirjoilla oli sijansa, sillä kodikkaasta kirja-/paperikaupasta löytyi kaikki mitä koulupoika tarvitsi. Antikvariaatista taas löytyi aina jotain kiinnostavaa luettavaa jonka hankkimiseen viikkorahat hyvin riittivät. Turha lienee mainitakaan että kiva ”divarinsetä” pyöristi summan aina alaspäin. Ja niin edelleen. Mistään näistä ei ole enää jäljellä muuta kuin muistot.
Kuka tällaista ”kehitystä” halusi? Minä en ainakaan tunne ketään, ja näin lienemmekin ongelman ytimessä. Eli kaupunkia ja sen osia muutetaan ylimielisesti asukkaita kuulematta. Siis niitä, joiden elämään muutokset kaikkein eniten vaikuttavat. Lepakon puolesta kerättiin adressi, johon minäkin lisäsin nimeni. Vaikken siellä enää tuolloin käynytkään. Sittemmin ei adresseja ole enää keräilty, ja miksi keräiltäisiinkään. Eihän niillä olisi mitään merkitystä. Koirat haukkuvat, karavaani kulkee. Se on helsinkiläisen politiikan ydinajatus.
Merkillistä kuinka suurissa ja kalliissa metropoleissa, kuten vaikkapa Lontoossa ja Pariisissa ei olla vastaavaa kuihduttamista nähty. Tiedän tämän koska olen asunut molemmissa kaupungeissa.
Metropolipoltiikkahan on ollut helsinkiläisten päättäjien ohjenuorana jo pitkään. Mitään erityisen positiivista en siitä osaa löytää. Oltuani Liike Nytin kansanedustajaehdokkaana kevään vaaleissa, syntyi mm. juuri tästä aiheesta monen ihmisen kanssa paljon keskustelua. Niiden, sekä lukuisten nettikeskustelujen perusteella voin todeta että melko harvalla muullakaan tuntuu olevan metropolipolitiikasta mitään kovin myönteistä sanottavaa. Mutta koirat haukkuvat, karavaani kulkee.
Edellisten lisäksi on mainittava asia, jonka kaikki todennäköisesti jo tietänevätkin: Helsinki on aivan – liian – kallis. Liiketoimintaa pystyvät pyörittämään tätä nykyä ainoastaan ne iänikuiset S- ja K-ketjut sekä suuret, monikansalliset, joka paikassa samaa bulkkia tarjoavat yritykset. Pienemmät ovat saanet kuvaukseni mukaan väistyä. Asumisen hintataso lähentelee Helsingissä jo mainitsemiani Pariisia ja Lontoota. Tosin sillä erotuksella että Helsinki ei ole Pariisi eikä Lontoo, eikä siitä voi sellaista tullakaan. Helsinki ei tosiasiasiassa ole hintatasonsa arvoinen. Koko Euroopan mittapuulla Helsinki on keskikokoinen kaupunki, jonka keskusta on suhteellisen pieni. Miksi sen siis pitäisi olla jotain muuta? Helsingin kokoisen kaupungin asukasluvun pakonomaiselle kasvattamiselle ei löydy yhden ainoaa mielekästä perustetta. Etenkään Suomen kokoisessa maassa. Se on kuitenkin ollut kaupungin päättäjistön tietoinen pyrkimys jo pitkään.
Kun tähän soppaan lisää vielä vaikkapa liikkumisen vaikeutumisen / vaikeuttamisen, vuodesta tai paremminkin vuosikymmenestä toiseen jatkuvat katu- ja rakennustyöt, julkisen liikenteen lippujen hintojen jatkuvan kallistumisen ja vaikkapa turvattomuuden tunteen lisääntymisen, alkaa olla jo melko vaikeaa löytää hyvää syytä Helsingissä asumiselle. Kaupungissa syntyminen kun ei sitä ainakaan minulle enää ole. Lyhyen laskutoimituksen jälkeen totesin että tuttavapiiristäni on ainakin viisi pariskuntaa / perhettä muuttanut Helsingistä pois. Tähän joukkoon liityin minäkin. Jää siis hyvästi pilaamalla pilattu Helsinki. Lapsuuteni rakas stadi.
Maailma muuttuu, ei sille mahda mitään.
Asuin 60-luvulla lapsena Cygnaeuksenkadun, Museokadun ja Töölönkadun rajaamassa korttelissa. Sen kivijalkaliikkeitä olivat mm. Helsingin Osakepankki, parturi, polkupyörämyymälä, tanskalaisia voileipiä myyvä putiikki, Varuboden elintarvikemyymälä, Grillivarras -niminen broilerikauppa, Fazerin leivosmyymälä ja Vainion kirjakauppa.
Museokatua hiukan eteenpäin oli Seeckin ”LIHAA – KÖTT” -myymälä, apteekki, Nizzan kukkakauppa, Maroccon baari, Elanto, Kansallispankki, Valion baari, Renlundin rautakauppa, kemikalio, pari vaatekauppaa ja kenkäkauppa. Nämä nyt ensiksi tulivat mieleen, varmaan moni on jäänyt pois listasta.
Edellisen kerran kun siellä päin nostalgisesti lapsuuden paikkojani tutkin, oli vain tanskalaisia voileipiä myyvä liike jäljellä. Hatun nosto sille kuitenkin.
Ilmoita asiaton viesti
On Maroccokin siellä edelleen.
Ilmoita asiaton viesti
Niin taitaa olla, mutta lähinnä tuossa viimeisessä toteamuksessani tarkoitin niitä oman korttelini kauppoja.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta ei kai tuo pienien liikkeiden häviäminen ole Helsingin syytä? Vai Onko?
Toki itsekin yli 60 vuotta kaupungissa asuneena tunnistan mainitun asian.
Palstan lukuisat pienyrittäjät voinevat valaista asiaa tarkemmin eli miksi pienet liikkeet katoavat?
Ilmoita asiaton viesti
Pienet liikkeet katoavat kaikkialla, ei se ole Helsinki-spesifinen juttu mutta kyllä osin poliittinen valinta kun automarketteja ja ostareita kaavoitetaan keskustojen ulkopuolelle ja joissa on tarjolla ”kaikkea”. Näiden saavutettavuus autolla on helppo maksuttomine isoine parkkipaikkoineen. Oma osansa kivijalkaliikkeiden ahdinkoon on tietenkin nettikaupalla.
Lontoon ja Pariisin keskustoihin on paha verrata kun asiakasvirrat ovat aivan toista luokkaa. Mutta on niissäkin kivijalkaliikkeet keskittyneet tiettyihin kaupunginosiin kun toisissa niitä ei ole juuri lainkaan, ehkä kahviloita, ravintoloita ja pubeja lukuunottamatta.
Ilmoita asiaton viesti
Yksityisautoilun ideologinen vaikeuttaminen näivettää keskustan. Siellä ei ole kohta muuta kuin tyhjiä toimistoja ja asuntoja.
Ilmoita asiaton viesti
Noin se varmasti on, mutta trendi on sama muuallakin. Tuossa naapurissa Salossa liikenneyhteydet keskustaan toimivat, parkkipaikat ovat käytännössä ilmaisia ja liikehuoneistot kumisevat tyhjyyttään kun laatikkomarkettien keskittymä on maantien varressa 10 km keskustasta.
Jäljellä on lähinnä vitosen pitserioita ja kympin partureita.
Ilmoita asiaton viesti
Legendaarisella Vaasankadullakaan ei ole enää kuin erilaisia hieromalaitoksia ja yksityisstrippauksia.
En aivan jaksa uskoa yksityisautoilun näivettävään vaikutukseen mutta tietysti itse en ole ollut koskaan kovin kova autoilija.
1,5 miljardin euron satsaukset Triplan kaltaisiin ostoskeskuksiin puuttuivat ennen vanhaan.
Perussyy on varmaan siinä että ihmiset haikailevat pieniin kemikalioliikkeisiin ja paperikauppoihin mutta eivät sitten kuitenkaan asioi niissä riittävästi.
Ilmoita asiaton viesti
Helsingin kantakaupunkialueella ovat asuntojen hinnat menneet niin pilviin, ettei siellä (esim. Töölössä tai Punavuoressa) enää juurikaan asu normaaleja perheitä, vaan trendikkäitä sinkkuja, aikoinaan asunnon ostaneita vanhuksia, joitakin rikastuneita j.n.e.
Kun kävin koulua Taivallahden kansakoulussa siellä oli noin 1500 oppilasta ja hyvin suuri osa heistä oli ihan normiperheistä, jopa voisi sanoa työläistaustaisista sellaisista. Nykyään ei enää ole samoja ammattejakaan. Monet kavereistani olivat talonmiesperheiden lapsia, museon lämmittäjän tai vahtimestarin lapsia, elokuvateatterin lipun myyjien lapsia, j.n.e. Ja varakkaammatkin lapsiperheet suosivat nykyään modernimpia asuinalueita kuin kantakaupungin jugendlinnoja putkiremontteineen. Kivijalkakaupoilla ei enää ole sitä luontevaa perusasiakaskuntaa.
Ilmoita asiaton viesti
Minun viimeinen ” stadiasunto ” oli E. Hesperiankadulla, kun leskeydyin Laajasalossa, kävin katsastamassa Ilmarinkadun interiöörin, ei mitään 70 luvun vanhaa, muutin Kulosaareen ja täältä sitten Hietaniemeen, kortteliin 9, kakrut ja pikkuskidit ympäri pallon.
Ilmoita asiaton viesti
Kuka uskoo yksityisautoilun näivettävään vaikutukseen? Ai niin vihreät tietenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Kaupungit kasassa tiettyinä, autoilun avulla.
Mikä tämä juttu oikein on?
Ilmoita asiaton viesti
Minneköhän pitäisi muuttaa, jos haluaisi takaisin 60 ja 70 luvulle?
Siihen aikaa Lauttasaaressa oli paperikauppa lähes jokaisessa korttelissa. Ystävälläni, laivanvarustajan pojalla, oli tili Isokaarella olleessa Rossin kaupassa. Hän sai koulumatkallaan ostaa sieltä mitä leluja ikinä halusikin.
Ilmoita asiaton viesti
Espoosta ei 60-70 -lukuista maisemaa enää löydy. Muuttakaa Kirkkonummelle ja Inkooseen. Länsimetronkin voisi sinne jatkaa jos nyt olisi pakko Hesassa käydä. Itse välttelen sitä mahdollisimman paljon ainakin päiväsaikaan. Musiikkitaloon pääsee helposti ilman omaa kyytiä.
Ilmoita asiaton viesti
Asuin 60 puolivälissä pari vuotta Haukilahdessa. Silloin sieltä purettiin vanhat huvilat ja kaikkialle nousi punatiilisiä rivitaloja.
Meidän naapurina oli Jukka Kuoppamäki suurperheineen ja Eino Grön.
Varatuomarin olohuoneessa oli suuri graniittinen suihkulähde. Se näytti aika oudolta. Ilmeisesti tuo aika oli jonkinlaista nousukautta, ainakin joillekin.
Ilmoita asiaton viesti
Minäkin välttelen pääkaupungissa käymistä, vaikka täältä länsipuolelta pääseekin varsin helposti ajamaan maan alle ja siellä aina Stockalle asti.
Mutta mitä syytä sinne olisikaan mennä?
Ilmoita asiaton viesti
Turkuun vois muuttaa, siellä on vielä se linna tallella.
Ilmoita asiaton viesti
Olen neljännen polven stadilaisia, kakrut olivat viidennen, siis viisi kakrua ja nyt on käynyt, niin, kaikki kakrut ovat poismuuttaneet, minä sukuhaarani viimeinen ja loppusijoituspaikka Hietaniemen korttelissa 9. Mikä vaivaa stadia, minun nuoruudessani pönttövuorelaiset, nyt isommat asiat 🥳
Ilmoita asiaton viesti
Itse muutin pois Helsingistä 90-luvun alussa. 35v siellä asuneena, aika monessa kaupunginosassa. Kruununhaka, Hakaniemi, Katajanokka, Töölö..loppuvaiheessa sitten Pihlajistoa, Laajasalo ja Meri-Rastila. Unohtukohan joku..oli miten oli. Nyt en siellä enää kävisi, jos ei pitäisi välillä käydä äitimuoria auttelemassa. Joka kerta jännityksellä odotan että mistä Hakaniemeen pääsee tällä kerralla, kun koneet repivät auki Kalasataman katuja.
Hämeentie palattiin, mansku seuraavaksi. Nyt se yksi viheriä haikailee jo kaivokadun mylläämistä. Toistaiseksihan siellä on päässyt ajelemaan henkilöautolla.. kohta ei vissiin enää.
PS ja ne parkkimaksut. Mutsin luona menee kevyesti työpäivän verran aikaa ja se maksaa sitten sen mitä pieneläkeläinen päivässä tienaa
Ilmoita asiaton viesti
Lontoo on muuttunut paljon. Olen käynyt siellä vuodesta 1992 lähtien ja asunutkin pari vuotta. Alueena isompi, joten muutosta ei helposti näe.
Helsingin ongelma on saada nuoria käymään. Kaupunkiin annetaan rakentaa kalliita hotelleja, vaikka dullisilla hostelleilla saisi houkuteltua nuoria. Nuoria tarvitaan siten, että silloin tulee lisää nuoria. He mahdollisesti jäävät opiskelemaan, työskentelemään ja perustamaan perheitä kaupunkiin. Euroopan menestyvät kaupungit ovat täynnä nuoria eri puolilta maailmaa.
Ilmoita asiaton viesti
Suhteellisesti vielä rajummin ovat muuttuneet maaseutukuntien keskustaajamat. Haloo… missä elämä?
https://hs.mediadelivery.fi/img/978/7cdcfc68342144a3a72c6af9ab501f44.jpg
Ilmoita asiaton viesti
Helsinki häviää 6-0 kaikille Suomen yli 100.000 asukkaan kaupungeille – pois lukien Espoo ja Vantaa, jorka eivät oikeasti olekaan mitään kaupunkeja, vaan Helsingin liepeille syntyneitä neuvostotyylisiä lähiökeskittymiä.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoittaja on asunut Pariisissa ja Lontoossa, mutta ei koko tähänastista elämäänsä.
Tarkoitan sitä, että syntyperäisen lontoolaisen mielestä saattaa Lontoo olla myös muuttunut.
Kaikki muuttuu, mikään ei pysy paikallaan vaikka kuinka toivoisi. Lapsuudessa oli kaikki toisin, kaupunkikin oli parempi.
En pidä Helsingin muutoksista. Kaupungin tulee olla ennenkaikkea sen asukkaita varten ja heitä tulisi kuunnella.
Ilmoita asiaton viesti
Erinomainen kirjoitus, kiitos. Korruptio ja pikavoittojen tavoittelu ovat tuhonneet Helsingin. Suomalaiset matkustavat ulkomaille nauttimaan kaupungeista, mutta omat kaupunkinsa he tuhoavat. Suomalaisten kummallinen rakkaus ostoskeskuksiin tyhjentää keskustat. Jokaisessa umpitylsässsä ostarissa on samat umpitylsät ketjuliikkeet. Kunnes nekin häviävät nettikaupoille. Helsingin keskustassa ei ole mitään elävää tai kiinnostavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Jos yksittäinen syy Helsingin fiiliksen hiipumiselle pitäisi nimetä, niin se oli juuri tässä mainittu kauppakeskusten rakentaminen. Kauppakeskukset palvelevat hyvin sellaista kehyskunnissa tai omakotitalolähiöissä asuvaa ydinperhettä, joka viettää suurimman osan ajasta kotonaan eikä pääasiassa hyödynnä muita palveluita kuin hypermarketteja ja satunnaisia käyntejä optikolla, apteekissa tai suutarilla. Stadilainen viihtyy kartsalla, kulkee sporalla ja käyttää lähipalveluita, joilta kauppakeskukset imevät kaiken liikevaihdon nettikaupan ohella. Miksi niitä kauppakeskuksia sitten on rakennettu? Siksi että Suomen K- ja S-ryhmän oligopolille ne tarkoittavat matalampia logistiikkakustannuksia ja parempia voittoja, joten investoinnit kannattavat. Poliitikot myötäilevät, etupäässä Elinkeinoelämän Keskusliiton talutusnuorassa kulkeva Kokoomus.
Ilmoita asiaton viesti
Sattuvasti sanottu. Tosin adresseja on kyllä Lepakon jälkeenkin kerätty kansalaisille rakkaiden ja tärkeiden arvokohteiden säilyttämisen puolesta.
Malmin lentokentän edelleen karttuvassa nettiadressissa on yli 74 000 nimeä, ja ammattimaisten mielipidekartoittajien moneen kertaan selvittämä vahva kansalaismielipide sen puolesta on hyvin tiedossa ja löytyy helposti netistä.
Jopa Unescon huolestuneena noteeraama valtakunnallisesti merkittävä RKY-aluekohde on myös ainoa kansainvälinen vapaan aikataulun yleisilmailukenttä 150 km säteellä pääkaupungista ja tärkeä lähiluontokohde, pääkaupungin niittyverkoston suurin yksittäinen arvokohde ja tärkeä lintualue.
– Mutta mitäs näistä, toteavat kaupungin valtiaat. – Mitäs äänestitte, tämä on demokratiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Useimmissa kaupungeissa näivetetään keskustat – autoiluvihamielistä politiikkaa!
Helsinki sumputetaan joka puolelta ja kaistoja poistetaan.
Katuja kavennetaan, pysäköintipaikkoja vähennetään ja muutetaan maksullisiksi, nopeuksia lasketaan.
Ei kaupunkibulevardeja, ei tietulleja
Jos autolla ei voi liikkua keskustassa, niin autoilijat menevät sinne minne pääsee eli kehäteiden varteen!
Jos haluat muutosta, äänestä muutoksen puolesta.
Ratikka on kallis ja turhake!
Ratikan rakentaminen kestää vuosia ja laittaa liikenteen sekaisin!
Ratikkalinja tulee viemään kaistoja, pysäköintipaikkoja autoilta ja nipistää puistoalueista paloja.
Valmistuessaan liikennettä ohjataan ratikkapysäkeille ja suoria bussilinjoja lopetetaan.
Ratikkaa ei kannata rakentaan joka lähiöön.
Kaupunkia ei pidä rakentaan tukkoon ja asvaltoida ja betonoida joka paikkaa!
Ei pidä rakentaa liian tiiviisti – ei betoniviidakkoa!
Mikäli rakennetaan täyteen ja asvaltoidaan, niin vesikään ei pääse imeytymään – puistoja tarvitaan myös hulevesien imeytykseen.
Turvallisuus myös menetetty holtittoman maahanmuuttopolitiikan vuoksi – etno-jengit!
#OnKyseArvoista
Ilmoita asiaton viesti
Jatkaisin tätä samaa teemaa, jota sivusit lopussa: mahdottoman hingun tulla metropoliksi. Helsingistä ei saa metropolia, vaikka Keskuspuiston massoittelisi täyteen. Me olemme samaa sarjaa Oslon tai Tallinnan, emme Berliinin kanssa, saati Pariisin ja Lontoon. Ja tästä taas tullaankin lempiaiheeseeni: siihen, miten Helsinki ”ilmastoviisauden” nimissä pilataan ratkaisuilla, jotka ovat luontotyhmiä. Lisää kaupunkia Helsinkiin -liike otti ensin Helsingin Vihreät, sitten koko kaupunkisuunnittelun panttivangiksi, ja siinä johtoajatuksena on se, että Helsingin paikallisluonto uhrataan laajemman mittakaavan ilmastotavoitteisiin. Tässä suurimmiksi hyviksiksi on valittu sinänsä positiiviset pyöräily ja ratikat, joiden tieltä sopii uhrata kaikki: Raide-Jokerin edeltä lanattiin hiidenkouru ja liito-oravametsää Pajamäessä ja kavennettiin Keskuspuistoa, ja ns. läntisen pikaratikan (joka hidastaa matkaa esimerkiksi Etelä-Haagasta keskustaan 9 minuutista puoleen tuntiin) takia aiotaan rakentaa Riistavuoren metsäalue. Raiteet ovat kuin Troijan puuhevosia.
Ilmoita asiaton viesti
Wahho Man Rene! Olet liittynyt hesaemigranttien kasuavaan joukkoon. Onneksi olkoon! Kyseessä lienee pitkäaikaisen sisäisen kasvun ja hiljaisen selkeytymisen lopputulos.
Ennustettavissa on, että Hesa pienenee lähiaikoina hiukan, ellei jonkinlaista ratkaisua varsinkin matalapalkkaisten asumiseen saada (voisi olla, että jonnekin sopivaan lahteen laitetaan betonilauttoja kellumaan, ja niille köyhien kennoasuntoja). Sitten seuraava askel olisi myymälä- ja baariautomaatio, työvoimapula matalapalkka-aloilla, teollisuuden poismuutto ja siitä seuraava talouskierre alaspäin.
Mitkään luotijunat tai alipaineputket eivät ole ratkaisu – tekniikka maksaa liikaa per pituusyksikkö. Hesan kasvun loppuminen on yksi hiljainen signaali lisää: kulttuurimme on taitepisteessään.
Ilmoita asiaton viesti