Albiinoja oikeasti vainotaan ihonvärin perusteella (klassinen rasismi)

.

Harmaana pankkivirkamiehenä pidetty Olli Rehn toi presidenttipeliin mukaan uuden ulottuvuuden koko hallituskautta värittäneeseen rasismikeskusteluun anteeksipyyntöjen ja vaatimusten kierteineen.

”En ole harmaa, vaan olen albiino”, Rehn tuli lohkaisseksi. Ei hän oikeasti ole, mutta oikeat albiinot kohtaavat ihan oikeata ’klassisesti määriteltyä’ rasismia. Suomen albinismiyhdistyksen puheenjohtaja Sirpa Bamberg pitää Rehnin vitsailua muutenkin sopimattomana.

Albinismi on harvinainen resessiivisesti periytyvä perinnöllinen tila, joka aiheuttaa ominaisen heikkonäköisyyden yhdessä vaihtelevasti ilmenevän hypopigmentaation kanssa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Albinismi

Kuten tiedämme, varsinkin joissain Afrikan paikalliskulttuureissa albinismia (< lat. ’albus, alba, album’=valkea) sairastavia on perinteisesti kohdeltu joskus hyvinkin julmasti. Heitä kun on pidetty erilaisiin taikauskomuksiin perustuen poikkeavan ihonvärinsä vuoksi esimerkiksi noitina tai noiduttuina, pahoina. https://fi.wikipedia.org/wiki/Albinismi#Afrikan_albiinovainot

MITÄ todennäköisimmin samanlainen väkivaltainen sortoilmiö olisi kohdannut myös täällä pohjoisessa vuosisatojen ajan, mikäli täysvalkoisen kantaväestön keskuuteen olisi syntynyt vastaavasti selittämättömistä syistä mustaihoisia lapsia. Suonsilmäkkeet, susiluolat ja uhrikivipaadet pursuaisivat lapsikuolleisuusjäämiä. Mahdollisesti albinismin vastakohta olisi tunnettu aiemmin nimellä nigerismi (< lat. ’niger, nigra, nigrum’=musta).

Tieteellisinä ilmauksina latinalaisperäiset sanat ovat neutraaleja. Mutta jos ja kun niitä liitetään eri yhteyksissä yksittäisiin ihmisiin tai ihmisryhmiin, ne voivat käytännössä toimia myös kiihottimina kansanryhmiä vastaan. Halventavassa tarkoituksessa julkisesti vailla asiakeskeistä näkökulmaa, summittaisesti ja/tai perusteetta esitettynä näin on aina. Itsestään näin puhuminen ongelmatermiä käyttäen on myös ongelmallista, ja vain viittauskohderyhmillä itsellään katsotaan olevan vapaat kädet tässä suhteessa. Harlemin mustat jengiläiset voivat puhutella ’veljiään’ n-sanalla, mutta pankinjohtaja Rehn tiennee itsekin ettei ole oikeasti albiino.

Tiedossani ei ole, onko sanaa ’albiino’ käytetty jossain päin maailmaa yleisempänä haukkumasanana rasistisessa merkityksessä valkoihoisia yleensä tarkoitettaessa (vrt. ”kalpeanaama”; ”värivammainen”; ”punanahka”; ”neekeri”).

Vaikka sana albiino on pitkään koettu neutraaliksi ja korrektiksi, nykyisin sitä ei siis mielellään tulisi käyttää kai lääketieteellisessäkään kontekstissa. Alan järjestön edustaja on esittänyt paitsi nyt Olli Rehnille, myös suurelle yleisölle, että parempi olisi puhua albinismia sairastavista ihmisistä.

Olli Rehn ei käyttänyt sanaa vähääkään rasistisessa tarkoituksessa, vaikka albiinoja jossain päin kohdellaankin rasistisesti. Rehn sanoi olevansa albiino tukanvärinsä perusteella, samaan tapaan muka tai aidosti itseironisen leikkisästi kuin Urho Kekkonen keräsi myötätuntoa myös kaljuunsa viitaten. (Vitsi ei kuitenkaan ollut nykykatsannossakaan samalla tapaa mauton kuin olisi ollut vaikkapa miesoletetun pressakandidaatin kehaisu ”syön eskimon päivässä, kuumimpina kaksi” tai naisoletetun ”kuumina bileiltoina aloitan parilla n-suukolla ja päädyn useampaankin pepelakuun”.)

ERI ASIA on, menikö Olli Rehnin anteeksipyyntö juuri presidentinvaalien alla enemmän ylikorrektiuden, laskelmoinnin vai sisäistetyn saldovastuullisuuden piikkiin. Se on varmaa, että alan järjestö toimi oikein ja oivaltaen ja tilannetajuisesti ja sai asialleen oikeasti ansaitsemansa huomion.