Anna-Maja Henriksson, tutustukaa tähän ei-klassisen rasismin dokumentaatioon valtionhallinnossa, olkaa hyvä

.

Arvoisa Opetusministeri,

Median mukaan ette ole vielä päässyt perille siitä, miksi joku pitää tarpeellisena puhua erikseen rasismin klassisesta ja muunlaisista määritelmistä.

Pyytäisin teitä tutustumaan erääseen ’muunlaiseen’ rasismikäsitykseen, johon nojaten Suomessa on tehty ja toimeenpantu periaatteellisesti merkittävä viranomaispäätös.

Tämä yksittäinen case valottaa osaltaan näkökulmaa, että ’koettu’ rasismi ei ihan aina ole sitä objektiivisesti ottaen ja että määritelmällä on väliä. Esimerkissä ilmenevän rasismitulkinnan mukaan kun luultavasti kaikki Rkp:n nykyiset kansanedustajat ovat julkisten kantojensa perusteella rasisteja, ja ehkä yhtä lukuun ottamatta myös kaikki presidenttiehdokkaat sekä nykyinen tasavallan presidenttimme.

Tämän avoimen kirjeen lopussa nähdään kuva diarioidusta asiakirjasta ja linkki seikkaperäiseen dokumentaatioon suomalaisessa keskusvirastossa tehdystä virallisesta päätöksestä, jossa julkistetaan virkamiehelle sensuurisanktio ’rasistisesta’ kirjoittelusta talon vapaalla keskustelufoorumilla. Päätöksen pohjana sovellettiin nimellisesti virkamieslain 14 § 2 momenttia, mutta tosiasiallisesti se nojaa selkeästi johonkin totuudenjälkeiseen rasismimääritelmään.

Tuota ’ei-klassista’ määritelmää on vaikea sovittaa yhteen esimerkiksi Suomen nykyiseen lainsäädäntöön kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tai työelämän syrjintään ja tasa-arvoasioihin liittyviin lainkohtiin.

”Valtionhallinnon esimerkillä on suuri merkitys yhteiskunnan asenneilmapiiriin”, toteaa THL:n tutkimusjohtaja Shadia Rask. Laintulkinnan kannalta ja kansalaisyhteiskunnan legitiimin oikeuskäsityksen päivittymiseksi nykyajan tasolle mahdollisimman laajalti ei valtiovallan johtoasemaa voida liikaa korostaa. Juuri sen tulisi määrittää yhteiset ja selvät kriteerit myös siitä, mikä on rasismia ja mikä ei siellä, missä ilmenee aitoa epätietoisuutta tai jopa tarkoituksellista väärinymmärrystä.

CASESSA* kyseessä ei ole pienehkö saati huolimattomuudesta johtunut työtapaturma. Päätös on muotoiltu pyydettäessä harkiten kirjalliseen asuun viraston pääjohtajan, yksikönjohtajan ja henkilöstölakimiehen yhteistyönä. Sanktion kohteeksi joutuneen virkamiehen pyydettyä sovellettua virkamieslakia relevantimpien lainkohtien nimeämistä, hänet lopulta jopa irtisanottiin, mikä tosin peruttiin pian ’pikaistuksissaan’ tehtynä hätävarjelun liioitteluna tms.

Päätöksen allekirjoittanut pääjohtaja suostui vasta puolen vuoden pohdinnan jälkeen myöntämään, ettei sellaisia lakipykäliä löytynyt, joiden mukaan historiallisen tosiasian toteaminen olisi rasismia saati laitonta. Hän kuitenkin perusteli rasismimainintaa sillä, että virastossa mahdollisesti vierailleet venäläiset ovat saattaneet kokea historiamaininnat ahdistavina. Henkilöstölakimies suostui pitkin hampain pyörtämään aiheettoman rasismisyytöksen, joka oli ymmärrettävästi koettu loukkaavana ja leimaavana.

Tämä valtionhallinnon työelämässä vuonna 2009 sattunut väärä rasistiksi leimaaminen ja siihen perustunut irtisanominenkin sovittiin vaiherikkaan keskustelun jälkeen anteeksipyynnöllä, vaikka oikeustoimiakin olisi voitu harkita. Perusteettomien rasismi- ja halventamissyytösten motiivi lienee ollut vilpitön mutta väärin sisäistetty, ilmeisen poliittisesti värittynyt ei-klassinen rasismikäsitys. Tämä äärimmäinen esimerkki osoittaa, että joskus vilpittömästikin koetun rasismin laatu on sittenkin syytä tutkia kriittisesti. Varsinkin, kun casen tapauksessa viraston luottamushenkilöiden joukkoon jäi vielä elämään myös käsitys, että ’jos kerran syytös on esitetty, täytyy kai siinä olla perääkin’. Alla nähtävässä viraston päätösasiakirjassa ilmenee erään ei-klassisen määritelmän mukainen muka raskauttava rasistinen historialausuma.

* CASE:  Ei-lainmukainen rasismikriteeri valtionvirastossa