Antautuisiko presidentti Haavisto kahdenkeskisiin neuvotteluihin Kremlin rajahäirinnästä?

OTSIKON kysymys on aito – ei enempää retorinen kuin tuulesta temmattukaan. Se on herännyt äänestysvalintojaan tarkkaan harkitsevien mielissä kieltämättä yllättävänä käänteenä juuri samaan aikaan, kun hallitus valmisteli muiden pääehdokkaiden oikeina ja jämäkkinä pitämiä vastatoimia Venäjän rajahäirinnälle.

Pekka Haaviston harkitun oloinen, mutta jonkinasteisesta pehmeydestä kielivä hurskas, mutta älyllisesti epärehellinen toivomus kommenttivirkkeen päälauseena 15.11.2023 saattaa ehkä olla alitajuinen viesti. Kieliikö se epärealistisen sinisilmäisestä toiveikkuudesta, jollaiseen Suomen presidentillä ei ehkä pitäisi olla varaa?

Kuvakaappaus Yle Areenasta, keltaiset tekstit lisätty

https://areena.yle.fi/1-62874897?seek=476

EMME tietenkään kukaan lähtökohtaisesti haluaisi uskoa presidenttipelin pitkäaikaisesta gallupykkösestä tuollaista poikkeamaa suhtautumisessa Kremlin yrityksiin palauttaa entinen YYA-Suomi ruotuun. Sen ajan kun on laajalti todettu olevan ohi, kun liittoutumattoman Suomen oli alennuttava itänaapurin kyhäämien kriisien ja painostustoimien liennyttämiseksi ”tasapuolisiin” neuvotteluihin yksin. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/asiantuntija-venaja-sai-suomelta-aivan-muuta-kuin-odotti/8820986

”Täytyy toivoa, että Venäjän puolella herätään ja huomataan, millaista haittaa tää aiheuttaa ja tehdään joku korjausliike, mutta sen varaan ei voi laskea…” 

Mitä tuosta voisi päätellä, rivien välistä? Analyysimaakarit voisivat puhua lipsahdusta vakavammasta möläytyksestä – jopa kremlologis-freudilaisesta lapsus lingvaesta, joka viestii alitajuista valmiutta antautua entisen yya-isännän edessä ja julistaa uusalistava lopputulema ikäänkuin yhteiseksi voitoksi. Ehkä kaukaa haettua, mutta tässä vaiheessa pressapeliä tällainen poikkeama hallituksen ja opposition yhteisestä jämäkkyyslinjasta on hyvä tarkastella olankohautusta perusteellisemmin.

Naapuimaiden presidenttien välinen salainen suhmurointineuvottelukierros toimi vielä talven 2015-16 rajakriisin laukaisemiseksi, varsinkin kun muuta mahdollisuutta ei ollut. Toisaalta emme tiedä, mitä kaikkea Kreml kulloinkin vaatii suojelurahana rajarauhan ja ystävyyden säilymisen vastineeksi.  Mutta ennen kaikkea, meidän ei enää tarvitse lähteä idän karhun kesyttämiseen vain hurskain toivein ja Kremlin ehdoilla. Ei edes tilanteessa, jossa tavallaan Kremlin pussiin periaatteellista kirkassilmäisyyttään puhuvat jotkut sekä juridiikkavihkiytyneet asiantuntijat että änkyrimmat populistianoturtiaiset julistaisivat käytännössä Putinia ja sotaa tukevaa sanomaansa.
https://www.verkkouutiset.fi/a/professori-vaatii-itarajan-tulijoiden-paastamista-sisaan-nama-ovat-laillisia-rajanylityksia/

MENETTIKÖ ehdokas Haavisto mielestäsi tuon ehkä turhan hurskaan toiveensa kertomalla merkittävän prosenttiyksikköosuuden uskottavuudestaan asiallisena sekä realistisen diplomaattisena että tarvittaessa jämäkän suorapuheisena valtiollisena vaikuttajana?

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu