Björn Wahlroosin vastaus Ykkösaamussa vakoilusyytöskysymykseen luotettavuusanalyysissa

Toimittaja Seija Vaaherkumpu ei Ykkösaamussa 13.5.22 ajan puutteen vuoksi ehtinyt esittää monen mieltä pari vuotta askarruttanutta kysymystä:

– Kumpi valehtelee Björn Wahlroos, Te vai nuoruudenaikainen aatetoverinne Aku Alanen, jota olette nimeltä mainiten syyttänyt isänne Bror Wahlroosin hallussa olleiden kauppa- ja teollisuusministeriön asiakirjojen vakoilemiseen yllyttämisestä Neuvostoliiton hyväksi vuonna 1973?

Kysymys jäi siis esittämättömänä vastaamatta ja on edelleen auki. Vaikka juttu lienee julkisoikeudellisesti vanhentunut, keissi askarruttaa myös nykysuomalaisia. Näin mm. jälkisuomettumiskeskustelun näkökulmasta sekä pankkiiri- ja tutkijanurat tehneiden osapuolten luotettavuusolettamailmaston taustavertailun kannalta. Sekin, että molemmat osapuolet ovat vaienneet syytöksen ja vastauksen/vastasyytöksen jälkeen, osoittanee ehkä jotain luotettavuusanalyysissä relevanttia…

Painaako odotusarvomielikuvissamme enemmän yksityisen suuren rahan palveluksessa vai tieteellisen maailmankatsomuksen pohjalla virkamiesuralla kerrytetty uskottavuus?

NALLE on esittänyt maanpetokselliseen värväämistoimintaan viittaavan syytöksensä muistelmateoksessaan Eräänlaiset päiväkirjat 1952–1992 (Otava, 2021), ja Aku Alanen on MTV-uutisten mukaan kiistänyt asian.

Nallen syytös saattaa täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkit, varsinkin jos se on täysin perätön: joko Nalle on esittänyt julkisesti Alasta loukkaavan perättömän väittämän tai Alanen väittää perättömästi Nallen valehtelevan julkisesti rikosoikeudellisesti ja turvallisuuspoliittisesti relevantissa asiassa, mikä on/lienee loukkaavaa sekin.

Alasella kaiketi olisi maineensa puolustamiseksi oikeudellisen harkinnan paikka (kunnianloukkaukseen syyllistyy se, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka muuten halventaa toista).

Teonkuvaus on kirjassa melko tarkka, mutta myös kummankin osapuolen muisti saattaa näin vanhassa asiassa olla jossain määrin epäluotettava. Vanhentuneenakin asia toki kiinnostaa yleisöä ja yhteiskuntaa laajemminkin, elämmehän sotaakäyvän itänaapurimme länsinaapurissa, jossa vakoiluepäilyt eivät voi olla yksin siviilioikeudellisia kysymyksiä.

WAHLROOS: Hän meni suoraan asiaan: ”Isälläsi on varmaan paljon papereita kotonaan. Meille voisi olla suureksi avuksi, jos voisit joskus vilkaista niitä. Ei mitään erikoista, mutta jos siellä on jotakin talouspolitiikkaa tai kauppaa koskevaa, niin siitä voisi varmaan olla liikkeelle hyötyä.” Monella taistolaisaktiivilla oli 1970-luvulla likeisiä yhteyksiä Neuvostoliiton suurlähetystöön, ja Wahlroos arvelee, että puhelun taustalla on voinut olla Tehtaankadun pyyntö.

Vuosikymmeniä sitten politiikan jättänyt Aku Alanen on sanonut MTV Uutisille, että Wahlroosin väite puhelusta ei pidä paikkaansa. Alanen sanoo, ettei ole soittanut kuvattua puhelua Wahlroosille. Alanen ei halua ottaa minkäänlaista kantaa siihen, olisiko joku muu voinut esittää Wahlroosille pyynnön vuotaa isänsä papereita.
– MTVUutiset

Uskoako Nallea vai Alasta, molemmat ovat entisiä taistolaisia? Voisiko molempien muisti vähän jo valikoida? Takinkääntäjät eivät ehkä yleensäkään muista kaikkia omia edesottamuksiaan eivätkä puoliksikääntäjät tovereidensakaan. Menneitä häpeävät ja katkeroituneet saattavat keksiä jopa pahempiakin syntejä toisten piikkiin. Olisiko Nallella nyt varaa tällaiseen herjanheittoon noin vaan stetsonista kokonaan tai vähän sinnepäin muistellen? Ihanko vaan kirjansa markkinoinnin höysteeksi välittämättä mitä se ehkä maksaa mahdollisesti täysin syyttömälle vähempivaraiselle osapuolelle?

LUOTETTAVUUSANALYYTTISESTI tarkastellen osapuolten lähtökohdat olivat 1973 aatteellisesti samat eli nuoria taistolaiskommunisteja olivat. Perhetaustojen vaikutusta on vaikea suhteuttaa, kun toisesta tiedämme ja toisesta emme. Julkisten uratietojen perusteella voisimme arvella, että Wahlroosilla oli ehkä paremmin ns. varaa heittää aikanaan epämuodikkaaksi käynyt nuoruudenaatteensa julkisesti romukoppaan menettämättä kasvojaan, kun taas Alanen jatkoi ehkä pidempään jossain määrin samanmielisessä viiteryhmässä.

Nopean googlailun jälkeen voisi päätellä, että Aku Alanen on sittemmin työskennellyt virkamiehenä Tilastokeskuksessa kulttuurin ja talouden tutkijana. Hänet mainitaan mm. 2013 karttajulkistuksessa, jossa vertailtiin Suomen venäjänkielisten ja ruotsinkielisten määriä kunnittain: HS.

Nalle tunnetaan sittemmin ei-vasemmistolaisena Venäjä-investointeja karsastavana teollisuuspomona ja pankkiirina, Alanen taas julkisesti puolueettomana tutkijana virastossa, jolla on ollut myös merkittäviä ulkosuhteita ja yhteistoimintaa itäänkin. Molemmat tiedetään tunnollisiksi ja työlleen lojaaleiksi pääosin epäpoliittisiksi ammatillisesti katsoen.

Kuten muistamme/tiedämme, 1970-luvulla taistolaiskommunisteja ja SNS-kultapossukerholaisia oli ehkä liikepankkeja lukuunottamatta kaikissa suurissa laitoksissamme. Ei siinä kai mitään häpeämistä ja valkopesun tarvetta enää liene kellään sinänsä. Esimerkiksi Yleisradiossa oli stallareita, eikä Leif Salmén ollut ainut.

Taistolaisten ns. ratavarren ryhmään kuuluivat mm. Jaakko Laakso ja Aku Alanen. – HS

Tilastokeskus muuten (YLEn tavoin) ei säästynyt 1960-70-lukujen taistolaisbuumilta, vaikkeivät sen asiallisen oloiset numeropainotteiset julkaisut olekaan juurikaan julistaneet ulospäin reporadiosta tuttua naapurineljännestuubaa. HS kirjoitti vielä lokakuussa 2001: ”Jeskanen-Sundström sai pääjohtajan paikan pitkällä kokemuksella ja vasemmistosympatioilla”, ”1970-luvulta hänet muistetaan palavana taistolaisena, joka oli muun muassa perustamassa Tilastokeskuksen ensimmäistä ammattiosastoa”.

Viraston suojissa on toiminut useiden kiihkeidenkin kommunistikellokkaiden kannattamana henkilöstön oma Suomi-Venäjä-seuran työpaikkaosasto vielä viime vuosinakin. SVS tai itään suuntautunut kehitysapuyhteistyö eivät ole tietenkään vaikuttaneet viraston ammatillisen toiminnan uskottavuuteen, mutta aika ajoin on kyllä esiintynyt myös YYA-ajan vääristymiin viittaavia piirteitä vielä 2000-luvulla.

Nalle sanoi Ykkösaamussa luopuvansa titteleistään ensi keskiviikkona, mikä tarkoittanee jonkinasteista eläköitymistä, ja se oli kuultavinaan hänen melko rennosta ja irtonaisesta esiintymisestäänkin. Nuoruuden aatetoverikin on tiettävästi saavuttanut virkamiesten eläkeiän. Molemmilla olisi nyt mahdollisuus ihan enempiä seuraamuksia pelkäämättä muistella tuota Nallen esile ottamaa tai liioittelemaa/keksaistua sattumusta uudemman kerran ja vapaammin vaikkapa selväpäisen huumorin höystämänä. Muuten me uteliaat rivikansalaiset joudumme jatkamaan analysointejamme omissa päissämme. 😉

OLISIHAN IHAN MUKAVAA tietää, voimmeko luottaa enemmän luotettavan pankkiirin vai luotettavan tutkijan sanaan (vai ei kummankaan) tässä nuoruusvuosien umpisuomettuneisuuteen ja maanpetoksellisuussfääreihin asti överiksi kiehahtaneeseen aatekiihkoon liittyvässä kiistakysymyksessä. Miten jatkaisit omaa puolueetonta luotettavuusanalyysiasi?