(Ex-)jihadisti saattaa nähdä kristillistaustaisen deradikalisoinnin vihollisleirin käännytystyönä

Luterilaisen deradikalisoitumisen tiellè suoraan antikristillisten uskonsoturien leiriltä?

Ylen aamun ja Ilta-Sanomien mukaan al-Holin vankileiriltä palautettujen ex-jihadistien deradikalisaatiotyötä ja exit-ohjelmaa pois terrorismiaatteesta järjestää Diakonissalaitos (IS).

Wikipedia kertoo: ”Diakonissalaitoksen toiminnan perustana ovat kristillinen lähimmäisenrakkaus ja ihmisarvo.”

IS: Hankkeen tavoitteena on tarjota apua ihmisille, jotka haluavat irtautua esimerkiksi uskonnolliseen ideologiaan perustuvasta väkivaltaisesta toiminnasta… Exit-toiminnalla tarkoitetaan tukiprossia, jolla väkivaltaisesti radikalisoitunutta henkilöä tuetaan palaamaan takaisin yhteiskuntaan. Exit-tuki sisältää ideologiaan liittyvää mentorointia, mielenterveyspalveluja sekä käytännön toimia, kuten tukea asunnon, työn tai koulutuspaikan järjestämisessä.


Olisiko kuitenkin luontevampaa, jos väkivaltaisesti radikalisoitunutta henkilöä tuettaisiin ’palaamaan takaisin yhteiskuntaan’ diakoniatyön lisäksi tai jopa ensisijaisesti radikalisoituneen henkilön omien uskonveljien ja -sisarien maltillisempia uskontokuntia ja suuntauksia edustavien asiantuntijoiden ja aatteellisen hienovaraisuuden tuntevien verkostotoimijoiden taiten järjestämissä exit-ohjelmissa?

Siis deradikalisoitumiselle voisi tarjoutua otollisempaa potentiaalia ja helpompaa lähestyttävyyttä, jos (ex-)islamisti-jihadistille ei tyrkytettäisi suoraan ilmeisen selvästi ’vääräuskoisten’ leiriin kuuluvan lähimmäisenrakkausnäkemyksen ’loikkaustarjousta’, vaan edettäisiin lähempänä hänen itsensä tai sukunsa/läheisensä valitseman yhteiskunnallisen kontekstin mukaisen maltillisen aatteellisen suvaitsevaisuuden suuntaan.

(Toistaiseksi) hävitystä sodasta Islamilaisen Valtion riveissä vääräuskoisten vankileirin kautta entiseen kotimaahansa onnistuneesti palaavat (ex-?)uskonsoturit ovat toki tyytyväisiä päästessään rauhalliseen maahan, vaikka senkin valtio on vääräuskoinen. Huoahdus Jouluksi kotiin ei siis merkinne heille ihan samaa kuin useimmille kantasuomalaille, ainakaan isolla J:llä. Vähimmäistavoitteena ilmeisestikin on saada elää islamilaisessa yhteisössä ja kulttuupiirissä edes täällä vääräuskoisten maassa.

Ei siis ehkä ole kovin tahdikasta entisen kotimaan puolelta aloittaa harhautuneiden uudelleenkotiuttamista sellaisella exit-ohjelmalla, joka vaikuttaa kenties radikaalin syntiseltä houkutukselta: uskon luopio tai vain vääräuskoisten oppien kanssa flirttailija sai ISIS-valtiossa ja al-Holissa nopeankin tappotuomion, eikä heihin suhtauduta kovin suurella ymmärryksellä valtavirtaisenkaan islamin piirissä.

Suomessa on ollut muslimeja toista sataa vuotta, ja tiedämme heidän olleen perinteisesti myös kaikin tavoin yhteiskuntaamme rakentavia ja sitä puolustavia kansalaisia niin rauhan kuin sotiemmekin oloissa. Varmaan uskonnonvapauden ja suvaitsevaisuuden ja poikkikulttuurisen kunnioituksen sisäistäneestä maastamme löytyy luotettavia maltillisia asiantuntijavoimia ja hengellistäkin omatukea. Sitä on epäilemättä kaikin tavoin täysin pätevään jihad-exit-toimintaan asti myös islamilaisen yhteisön valtavirtaa edustavien tai ainakin sen kulttuurisen mentorikoodiston sekä Suomen perusarvopohjan tuntevien ja sisäistävien tahojen puolelta. Sellaisiin suhtautuminen kun mahdollisesti olisi deradikalisoitavan henkilön näkökulmasta vähemmän viholliskuvia ja antautumismielikuvia herättävää, saati käännytyssynnin pelkoa.

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu