F-19-dokumentissa ruotsalaislentäjistä talvisodassa tynkä-Suomen kartta!
Kolmiosainen dokumentti F-19, ruotsalaislaivue Suomen puolesta (F19 – Flygaress och dubbelspioner, Ruotsi 2023) alkoi TV1:ssä eilen ja on kokonaan nähtävissä Areenassa https://areena.yle.fi/1-66020450
VAIKKA Ruotsi julistautui ennen sotaa puolueettomaksi, se tunnetusti lähetti Suomen avuksi tuhansia vapaaehtoisia ja myös merkityksellisiksi osoittautuneen hävittäjälaivueen, joka pelkällä olemassaolollaan suojasi Pohjois-Suomea, minne harvoja suomalaiskoneita ei tuolloin liiennyt.
On muuten mielenkiintoista huomata, että Stalin ei suhtautunut tähän ulkomaiseen Suomen-apuun yhtälailla eksistentiaalisena uhkana kuin Putin, joka on eskalaatiouhkailullaan saanut länsimaat yhä vieläkin pitämään joukkonsa poissa Ukrainasta niin maan kamaralta kuin ilmatilasta. Ilmassa länsiapu olisi voinut toden teolla vaikuttaa sodan kulkuun. Toisaalta Stalin myös taipui pyytämään Ruotsilta anteeksi pommitettuaan vahingossa mm. Pajalaa Ruotsin maaperällä.
DOKUMENTIN ensimmäisessä osassa johdateltiin katsojaa kohtuullisen hyvin talvisodan alkuasetelmiin myös ruotsalaisyleisöä ajatellen. Suomi-neidon karttakin vilahti aluksi oikeanlaisena eli Tarton rauhan 1920 mukaisena. Ensimmäisen osan loppupuolella sitten tuli emämoka: siinä vaiheessa kun näytettiin, missä yksi lentue joutui vihollishävittäjien kohteeksi tammikuussa 1940 ja henkiinjääneitä lentäjiä jäi vangiksi Sallan maisemissa, näytettiin ihan väärää karttaa.
Siinä ja useammassakin kohdassa nähtävässa kartassa Salla sijaitsee tynkä-Suomen kartasta tutulla tavalla rajan pinnassa kutistettuna ilman itäisiä alueitaan. Ne esitettiin Neuvostoliiton punaisina, vaikka ne pakkoluovutettiin vasta talvisodan jälkeen maaliskuussa. Toisen osan loppupuolella esitellään muka talven 1940 karttoina isompia karttoja, joissa Suomella ei ollut itäistä käsivartta eli Petsamoa eikä Viipurin lääniäkään, vaikka puhuttiin taisteluista Karjalan Kannaksella. Petsamon Suomi menetti Stalinille vasta 1944 ja sen ja muutkin pakkoluovutetut alueemme virallisesti vasta 1947 Pariisin rauhansopimuksen kv-oikeudellisten häpeäpykälien perusteella.
Tuon megavirheen rinnalla toisen osan toinen asiavirhe on häviävän pieni, mutta mainittakoon: Suomalainen sotilashenkilö selvittää ruotsalaiskoneisiin maalatun sinisen hakaristitunnuksen olleen Suomen ilmavoimien vanha tunnus, joka on saatu ruotsalaisen kreivi von Rosenin lahjoituskoneen mukana hänen sukunsa onnenmerkkinä ja että svastika on peräisin ’sanskritista’. – Muinainen Intia olisi ollut kai oikeampi alkuperämäärite, koska merkki ei liene sanskritin kirjainmerkki, vaan kotoisin kielen puhuttuusalueelta.
Jätin kolmannen osan myöhemmin katsottavaksi. Odotan muiltakin mahdollisia huomioita sarjan plussista ja miinuksista, jotta virheet voidaan raportoida Yleen ja Ruotsiin.
On totta, että raja Sallan alueella kulki Tarton rauhassa 1920 idempänä kuin Moskovan rauhan 1940 jälkeen, ja Petsamo menetettiin lopullisesti vasta Moskovan aselevossa 19.9.1944.
En kuitenkaan pidä emämokana tai megavirheenä sitä, että ”…kartassa Salla sijaitsee tynkä-Suomen kartasta tutulla tavalla rajan pinnassa kutistettuna ilman itäisiä alueitaan. Ne esitettiin Neuvostoliiton punaisina…”
F19:n taistelut käytiin tammi–maaliskuussa 1940, jolloin lukumääräisesti ja teknisesti ylivoimainen puna-armeija oli edennyt sekä Sallan että Petsamon suunnilla pakottaen vähälukuiset suomalaiset puolustajat vetäytymään — dokumentti pyrkinee esittämään ajankohtaista rintamatilannetta, ei toki virallista valtionrajaa viimeisimmän rauhansopimuksen mukaisena.
Jos realistisessa tilannekuvan esityksessä pyrittäisiin tarkkuuteen, olisi pitänyt punaisella merkitä vain puna-armeijan eteneminen maanteiden suunnilla, sillä niiden ulkopuolellahan oli vain asumatonta lumen peittämää Lapin korpea ja jänkää ilman mitään rintamalinjoja. Länteen suuntautuvat ”lonkerot” näyttäytyisivät kartalla vielä kummallisempina. Siksi visuaalinen yksinkertaistus toteutetulla tavalla on kenties helpompi tapa esittää katsojalle, kenen hallussa oli Sallan Märkäjärvi tai Petsamon alue Jäämeren tien varrella tammikuussa 1940.
Ruotsalaiset dokumentin tekijät ovat elävöittäneet sodan aikaisia mustavalkoisia filmin pätkiä varsin realistisin värein, jota on kiinnostavaa nähdä ensimmäistä kertaa suomalaisista sotakuvaajien otoksista. Nykytekniikan mahdollistamaan visuaaliseen esitykseen ja animaatioihin on panostettu tavalla, jota Suomessa ei ole kukaan yrittänyt sotiamme koskevissa dokumenteissa. Materiaalia v. 1988 tehdyistä silloin elossa olleiden veteraanien haastatteluista olisi kenties voinut hyödyntää enemmänkin.
Kritiikkiä esitän sensaatiohakuista dokumentin otsikointia kohtaan ”kaksoisagenteista”, joita eivät olleet luutnantti Sterner eikä vänrikki Jung. Pakon edessä heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa NKVD:n vakoilijasitoumuksen allekirjoittamiselle, joka heiltä kiristettiin ehtona kotiin paluulle vankien vaihdossa. Yhteistyötä Ruotsin vastavakoilun kanssa kotiin palattua ei voi pitää kaksoisagentin, vaan omalle maalleen lojaalin sotilaan toimintana, vaikka siinä tietenkin petettiin Ruotsissa toimineita neuvostovakoojia.
Ilmoita asiaton viesti
Asiavirheisiin en osaa ottaa kantaa, mutta lentäjä-ässät olivat huimia kavereita, joilla ”Batler Brittoneilla” ei ollut muuta tekniikkaa apunaan kuin silmät takaraivossa ja luotto lentueen muihin kavereihin.
Samasta asiasta kertoi taannoinen Mig-21 lentäjien koulutus N-L:ssä, josta he antoivat näytteen taidoistaan 2xmachin lentonopeudella.
Kuka nuo harmaat eminenssit kadulla erottaa alansa ex-huipputaitajina.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole tarkoituskaan, että kadulla erotettaisiin. Taistelulentäjien henkilöllisyyttä suojataan nykyään takavuosia paremmin, ja hyvistä syistä.
Suosittelen nykyisten hävittäjälentäjiemme koulutuksesta kiinnostuneille Heikki Mansikan erinomaista kirjaa Hornet-lentäjä.
Ilmoita asiaton viesti
Puhuin vanhoista taistelulentäjäherroista kaduilla.
Selvää on, ettei aktiivilentäjien henkilö ole julkinen.
Tv-dokumentti Mansikastakin oli hyvä.
Ilmoita asiaton viesti
Anteeksi huolimattomuuteni – viittasit tosiaan ex-huipputaitajiin; eräitä heistä mm. menetettiin rauhan ajan lento-onnettomuuksissa, mikä kertoo työn luonteesta.
Ilmoita asiaton viesti
Karu totuus on, että Suomi sai 105:n päivän aikana suhteessa huomattavasti enemmän materiaalista apua ulkomailta kuin Ukraina oman sotansa 105:n ensimmäisen päivän aikana. Ruotsin lisäksi änsivallat toimittivat parastaan – vaikkapa Morane-Saulnier 406 ja Hurricane -hävittäjiä, Blenheim-pommittajia vaikka käynnissä oli toinen maailmansota omine tarpeineen.
Ukraina sai 105:n sodan ensimmäisen päivän aikana ensisijaisesti kevyttä varustusta, hävittäjiä ei vieläkään länsimaiden lokoillessa rauhantilassa. Kesästä 2022 asti tilanne on onneksi ollut parempaan päin.
Ilmoita asiaton viesti
Paljon karmeamman virheen huomasin Andrew S. Weissin ja Brian ”Box” Brownin sarjakuvaromaanissa ”Accidental Czar: The Life and Lies of Vladimir Putin”.
Suosittelen kirjaa Venäjän historian ja Yhdysvaltain Venäjän-suhteiden ekspertin Weissin tekstin vuoksi, mutta Brownin grafiikassa on muutama katastrofi: Suomi ja Puola on piirretty Venäjän osiksi aina vuoteen 1984 asti.
Ilmoita asiaton viesti