HS: Suomi ummisti silmänsä Venäjän synkältä vaikutusvallalta, ja nyt pestään Helsingradin likapyykkiä

”JÄLKIVIISAUS on kovin helppoa, mutta joskus sitäkin tarvitaan” toteaa HS.fi 24.4.22 ja jatkaa:

”Aina 2000-luvulle saakka ajatuksena oli, että Venäjä sidotaan osaksi muuta maailmaa talouden avulla. Siksi yhteyksiä kannatti rakentaa, vaikka maan korruptio tiedettiin. Vaikeampi kysymys on, olisiko suomalaisten päättäjien pitänyt nähdä Venäjän suunta jo aiemmin.

Olisiko johtajien pitänyt myöntää ääneen, että jääkiekkoshow’n ja tennisjuhlat maksanut raha ruokkii Venäjän talouden synkkää puolta – ja kääntyä pois? Olisiko yritysten pitänyt jättää investoinnit tekemättä ja niiden omistajien öljyrahan hedelmät vastaanottamatta?

Olisiko valtiojohdon pitänyt jo vuonna 2014 tapahtuneen Krimin valtauksen jälkeen todeta, että Putinin naamion takana onkin pimeyttä?
Onko naiivi ajatus, että Suomi olisi voinut sanoa ei?”
hs.fi/politiikka

.
Vladimir Putin on valmistellut aloittamaansa suursotaa (toivottavasti ei tulevaa maailmansotaa) julkisesti 22 vuotta. Jo pääministerinä ollessaan joulukuussa 1999 hän esitteli maailmalle aatefilosofinsa Aleksandr Duginin oppiin perustuvan uusstalinilais-imperialistisen doktriininsa sotilasteknisen strategiasuunnan siviilitaajamien tuhoamiseen liittyvät erikoisoperaatiopiirteet Groznyin kaupungissa, ja sittemmin mm. Aleppossa, Mariupolissa ym. jne…

TOTUUSKOMISSIOKÄSITTELYÄ ei Helsingin Sanomien peräänkuuluttama Helsingradin likapyykinpesu tarkoittane, eikä sitä liene luvassa muutenkaan peilattaessa sisäistämäämme suomettumisen ja jälkisuomettumisen  lähimenneisyyttämme aikaan, jolloin turvallisuusympäristömme muka kertaheitolla muuttui. Oli tarvetta tai ei.

Ikävä kyllä Suomen virallinen valtavirtainen mielipide on viime aikoihin asti pitkälti harjoittanut jälki-YYA-henkisiä hyssytteleviä suhtautumistapoja ja myötäillyt tai ainakin ymmärtänyt esitettyjä itsesensuurivaatimuksia. Paikallista tuomiovaltaa harjoittaneet viranomaiset ovat jopa tuominneet erilaisia sanktioita Neuvostoliiton/Venäjän/Kremlin-”vastaisista” ulostuloista ja kannoista. Vielä joitain aikoja sittenhän myös hoettiin yleisesti sormi pystyssä oikeaoppista ajattelua, että nämä kolme eivät ole uhkia vaan mahdollisuuksia: Venäjä, Venäjä ja Venäjä!

SANOMATALOSSA keväällä 2009 pidetyn Sofi Oksasen ja Imbi Pajun Kaiken takana oli pelko -kirjan julkistamistilaisuuden jälkeen YLEn toimittaja Jessikka Aro sai tunnettuja seuraamuksia ”russofobis-rasistisista” kirjoituksistaan. Käytännön mielipiteenvartijat kuten dosentti Bäckmanin seuraajat RuFi-yhdistyksineen ja myös Suomi-Venäjä-seuran äärifraktio ovat pitäneet pitkään huolen siitä, että ’pahimmista russofobiarikoksista’ on saatu paheksuntaa, ja konkreettisempiakin rangaistuksia neuvostovastaisuudesta on langetettu. Kesti useita vuosia ennen kuin Jessikka Aro sai oikeutta ja venäjämieliset maalittajat ja kunnianloukkaajat joutuivat kantamaan osan rikostensa vastuusta.

Myös valtionhallinnossa on ojennettu jopa irtisanomisella ”venäjänvastaisesta” mielipiteestä, ilman suurta julkisuutta tai toivoa totuuskomissiokäsittelystä. Eräässä vähemmän tunnetussa esimerkkitapauksessa virkamies oli kirjoittanut viraston henkilöstön keskustelufoorumilla mainittua Sanomatalon Nashi-mielenosoitusta kommentoivassa ketjussa, että ’Neuvostoliitto miehitti Suomen Karjalan 1940 ja 1944′. Talon mielipiteenvartijoiden ilmianto pääjohtajalle johti kirjoituskieltoon ja lopulta laittomiin potkuihin. Virastossa on vuosikymmeniä vaikuttanut useita ex-taistolaisia kuten mm. Björn Wahlroosin muistelmissaan vakoilusta syyttämiä ex-aatetovereita ja myös paikallinen ex-SN eli nykyinen SV-seura.

Tapauksesta on julkaistu autenttinen virastodokumentti blogissa Kylmän sodan Suomi 2000-luvulla – osa 1: neuvostovastaisuustuomio Tilastokeskuksessa