Kylmän sodan Suomi 2000-luvulla – osa 1: neuvostovastaisuustuomio Tilastokeskuksessa

Jari Tervon toimittaman tv-sarjan Kylmän sodan Suomi jakso 8: Minä tunnustan käsittelee jälkisuomettuneisuutta 1990-luvulta alkaen kysyen: ”Jättikö suomettuminen pysyvän tahran kansakunnan mieleen? Voisiko suomettuminen palata? Mitä suomettuminen merkitsee nuorelle sukupolvelle?

Alla on blogistin haltuun joutunut aito dokumentti suomalaisesta virastopäätöksestä vuodelta 2009. Miltäs näyttää?

(Kynämerkinnät blogistin, tunnistetietoja peitetty mustalla. Huom! Tekstin kohta ”viitataan Venäjään Karjalan ja Petsamon miehittäjänä” tarkoittaa oikeasti mainintaa ko. alueiden neuvostomiehityksestä talvi- ja jatkosodan jälkeen.)

Kylmän sodan Suomen loppujaksossa professori Henrik Meinanderin esittämä osuva vertaus kuuluu kutakuinkin näin: suomettuneisuus on kuin hometalo, jonka pitkäaikaiset asukkaat itse eivät tunne haittahajua vielä selkeän diagnoosinkaan jälkeen.

Suomettuminen ja rähmälläänolo eivät todellakaan päättyneet kylmän sodan myötä. Eikä tunkkaisimpiakaan tuulahduksia olla aina helposti myöntämässä, ei ainakaan omissa nurkissa.

Yllä esiin nostettu asiakirjaesimerkki on konkreettisen häpeämättömästi uusstalinilainen. Se kertoo myös siitä, että 2000-luvulla muotiin tulleet syytökset ’russofobiasta’ usein ovat käytännössä oikeastaan ihan perinteisiä syytöksiä neuvostovastaisuudesta ja Stalinin puna-armeijan ’kunnian’ halventamisesta. Sensuuripäätöksen perusteluissa viitataan Suomen virkamieslain 14 § 2 momenttiin, mutta asiasisällöllisesti ne ovat lähempänä vuonna 2009 ajankohtaistuneen Venäjän historiakomission lakiluonnoksia.

Virastojohto siis ojensi keväällä 2009 kirjoituskiellolla virkamiestä, joka oli ilmaissut ”venäjänvastaisen” mielipiteensä viraston intranetin ’vapaalla keskustelufoorumilla’. Siis vain talon sisäisellä foorumilla, ei ulkopuolella. Kommentointi johti salamaalitukseen ja nimettömien oikeaoppisten yya-besserwissereiden tekemään ilmiantoon pääjohtajalle, ja lopulta potkuihin. Vaikutusvaltainen lobby kaiketi.

Väärinajattelija oli kommentoinut kriittiseen sävyyn edellisenä päivänä Sanomatalossa pidettyä vironvenäläisten Nashi-fasistien mielenosoitusta Sofi Oksasen ja Imbi Pajun kirjanjulkistusta vastaan. Lisäksi hän oli muistuttanut Suomen Karjalan ja Petsamon neuvostomiehityksistä sotien jälkeen sekä arvioinut myös nashistien suomalaisen taustahahmon ’desanttidosentti’ Johan Bäckmanin vaikuttimia.

Media kommentoi Sanomatalon mielenosoitusta laajasti, myös Uuden Suomen Markku Huusko 24.3.2009 (ruutukaappaukset Uusi Suomi ym.)

Poliittiseen irtisanomiseen johtaneeseen sensurointitapaukseen liittyy viraston monitasoisen johdon ja ay-aktiivien hallintokulttuurin ja johtamiskäytänteiden historiaperäisiä vinoumia ja laintulkinnallisia omavaltaisuuksia. Myös paikallisen sopimisen vakiintuneissa osapuolijakoasetelmissa toimivan henkilöstön järjestölliset ja yksilölinkit viralliseen ja myös bäckmanilaiseen ystävyysseuratoimintaan lienevät vaikuttaneet.

Yksikään johtohenkilö tai ystävyysseurakellokas tai ay-radikaali ei lopulta ole tunnustautunut ilmiannon alkuunpanijaksi tai irtisanomisen esittäjäksi, eikä yksikään yllä olevan sensuuripäätösasiakirjan syytöksistä ole lähemmässä tarkastelussa kestänyt päivänvaloa. Talon tuolloinen demlalaisena tunnettu henkilöstolakimieskin on vaiennut osuudestaan, muttei liene ollut monia muita taistolaisempi sinänsä laatiessaan sensuuriasiakirjan.

Koko case on käsitelty seikkaperäisemmin blogissa Lisää pääjohtajapaljastuksia: asiakirjavuoto todistaa henkilöstön sensuroinnin ja syrjinnän ulkopoliittisin motiivein

Lyhyesti yleistä taustaa:

Kuten muistamme ja/tai tiedämme, 1970-luvulla taistolaiskommunisteja ja Suomi-Neuvostoliitto-seuran kultapossukerholaisia oli ehkä liikepankkeja lukuunottamatta kaikissa suurissa laitoksissamme. Kulttuuri- ja mediaväki oli paljolti YYA-henkistä. Esimerkiksi Yleisradiossa oli stallareita, Leif Salmén ei siis todellakaan ollut ainut. Punaisten vuorineuvosten perässä lukuisat muutkin liikemiehet liittyivät SN-seuraan idänkauppojen toivossa. Myös kotiseutumatkailu Karjalan evakoille mahdollistui helpoimmin sitä kautta.

Pankkimies Björn Wahlroos väittää muistelmissaan muun ohella toveri Salménin kyhänneen Suomen vallankumouksellisten opiskelijoiden nimissä Fidel Castrolle 1969 lähetetyn tukisähkeen. Lisäksi Nalle väittää toveri Aku Alasen pyytäneen häntä vuonna 1973 vakoilemaan kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikön Bror Wahlroosin papereita oletetusti Neuvostoliiton hyväksi. Tuollainen värväämistoiminta toki kuulostaa jo maanpetokseen yllyttämiseltä, ja Nallen syytös saattaa täyttää myös kunnianloukkauksen tunnusmerkit.

Tilastokeskus ei tietenkään YLEn tavoin säästynyt 1960-80-lukujen taistolaisbuumista ja nepotismista ym. maan tavoista, vaikkeivät sen numeropainotteiset julkaisut olekaan julistaneet reporadiosta tuttua naapurineljännestuubaa. Kuitenkin senkin uskottavuuden lisäksi on aika ajoin esiintynyt myös yya-ajan kummallisuuksiin viittaavia piirteitä, jopa vielä 2010-luvulla.

Tilastokeskus on lähes kaikkien kansalaisten tuntema valtiovarainministeriön alainen keskusvirasto. Sen hallussa on paitsi lakiin perustuva ylivoimainen tilastointipotentiaali, myös valtavasti tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta, yksityisistä ihmisistä ja yrityksistä erilaisiin tietotarpeisiin hyvässä ja pahassa, ennen ja nyt ja ennusteenteon pohjaksi. Puolueettomuus on sen toiminnan a ja o, nyt ja ennenkin, myös veronmaksajan vinkkelistä.

Helsingin Sanomat kirjoitti lokakuussa 2001: ”Jeskanen-Sundström sai pääjohtajan paikan pitkällä kokemuksella ja vasemmistosympatioilla”, ”1970-luvulta hänet muistetaan palavana taistolaisena, joka oli muun muassa perustamassa Tilastokeskuksen ensimmäistä ammattiosastoa”.

Maanpetoksellisesta toiminnasta niin ikään epäilty toimittaja Jaakko Laakso kuului Aku Alasen tapaan Toveri-lehden perustajana nuortaistolaisten ns. ratavarren ryhmään – HS. Useiden muiden eri kommunistisia/vasemmistolaisia suuntauksia edustaneiden aktivistien ja puoluejohtoonkin kuuluneiden ja epävirallisilla Stasi-listoillakin vilahtaneiden nimien tapaan myös Alanen on pikaisen googlauksen perusteella työskennellyt viime vuosikymmeninä Tilastokeskuksessa – HS

SNS:n työpaikkaosasto ei vaikuta enää YLEssä 1970-luvun tapaan. Helsingin yliopistossa ja Tilastokeskuksessa Suomi-Venäjä-seuran paikallisosastot sitä vastoin näyttäisivät huolehtineen olemassaolollaan vielä viime vuosinakin mahdollisesti mm. tietynlaisten ’objektiivisuustulkintojen’ poliittisesta korrektiudesta. Toki myös dosentti Bäckmanin vaikutus on ollut havaittavissa eräissä radikaaleimmissa ulostuloissa samaten kuin esimerkkiasiakirjassakin nähtävässä kielenkäytössä, jonka mukaan Karjalan neuvostomiehityksistä muistuttaminen on ”venäläisvastaista rasismia”.

Ennen vuosisadan vaihdetta eläköitynyt virkamies Leo Mirala muistelee Tilastokeskuksen SNS:n olleen puhtaasti taistolaisten järjestö. Neuvostoliiton hajottua seuran nimeksi vaihtui SVS. Kun eräs ei-taistolainen sitten 2000-luvulla ehdotti intranetissä ystävyysseuraosaston perustamista taloon muillekin naapurimaille kuin itäiselle, eräs jyrkemmän siiven luottamushenkilö vastasi, että siitä vaan mutta liity nyt ensin Venäjä-seuraan. Kaipa sen saamat valtionavut eivät sitten yksin riitä joukkovoiman tunteeseen.

Tätä SNS:n seuraajajärjestöä kutsuttiin vielä 90-luvun lopulla ’ruohonjuuritason kansalaisjärjestöksi’ tai vaan ’vapaaksi verkostoksi’. Sittemmin on taidettu virallisestikin ilmoittaa, että SVS ei ole keskusteleva kansalaisjärjestö vaan pelkkä ystävyysjärjestö. Sen lukkarinrakkaus itään lienee vain asteen pari maltillisempaa kuin bäckmanilais-putinilaisen Rufi-järjestön.

SVS vietti talvisodan muistopäivää 2019 Venäjän lähetystössä Krimin valtaus -näyttelyssä ja kaveeraa Putinin luoman ulkovenäläisten edunvalvontajärjestön kanssa. Venäjän-tuntija ja Pen-klubin ex-puheenjohtaja Jukka Mallinen kirjoitti 2014: Talvitie ja Lehtomäki ovat palauttaneet SV-seuran Kremlin käsikassaraksi.

Ei – suomettuneisuus ei päättynyt viime vuosituhannen kylmän sodan päättyneeksi julistamiseen! Pyydänkin vastaavanlaisia 2000-2020-lukujen suomettuneisuuden hometaloesimerkkejä esiin muiltakin tämän blogin kommenteissa ja omissa blogeissaan.

 

Lue myös: Lisää pääjohtajapaljastuksia: asiakirjavuoto todistaa henkilöstön sensuroinnin ja syrjinnän ulkopoliittisin motiivein

 

 

+6

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu