Neuvostoliitto aloitti talvisodan jatkosodan, ja Viipuri kuuluisi Suomelle (HS 19.8.23)

Varatuomari, oikeustieteen lisensiaatti Kari Silvennoinen kumoaa Hesarin lukijanosastolla erittäin hyvin perustellen kv. oikeuden emeritusprofessori Lauri Hannikaisen tämänviikkoisen väitteen, että Suomi muka aloitti kesällä 1941 jatkosodan kansainvälistä oikeutta rikkovana hyökkäyssotana. hs.fi/mielipide/art-2000009792703.html

Silvennoinen ja Hannikainen nostavat debatillaan esiin kysymyksen, joka on itse asiassa juuri nyt ajankohtaisempi kuin tiedeyhteisön ulkopuolinen tulee ajatelleeksikaan. Hannikaisen tutkimuksen pääväittämää, että Suomea ei kohdeltu oikeudenmukaisesti sotien jälkeisessä rauhanprosessissa ja että ainakin Viipurin olisi kuulunut jäädä Suomen haltuun, Silvennoinen ei kyseenalaista. Ei tietysti ole syytäkään.

NYKYISESSÄ kansainvälisessä tilanteessa on mielestäni tärkeää kysellä muidenkin tutkijoiden mielipiteitä – ja myös presidenttiehdokkaiden kantoja asiaan. Nythän Venäjä yrittää saada lännestäkin hajatukea stalinistiselle käsitykselleen, että Ukrainalla ei ole oikeutta yrittää vastahyökkäyksellä eli oman ’jatkosotansa’ avulla palauttaa hallintaansa omia itäisiä alueitaan ja Krimiä. Useimpien länsimaiden mielestähän Ukrainalla olisi tuo alueidensa vapauttamisoikeus, vaikka Venäjä ei olisi aloittanutkaan myös tätäkin sotaa. Suomalaisten näkökulman tulisi nyt näkyä ja kuulua selvästi, jottei meidän tulkittaisi hiljaisesti myöntyvän ’luovutettujen’ alueiden jäämiseen miehittäjälle ikuisesti olipa niitä julistettu ulkopuolisten päätöksellä kenen omaisuudeksi tahansa.

Kari Silvennoinen muistuttaa vastineessaan Hannikaiselle Molotov–Ribbentrop-sopimuksesta 1939, talvisodasta, Moskovan rauhasta 1940 ja Neuvostoliiton hyökkäysvalmisteluista välirauhan aikana sekä itse jatkosodan alusta 22.6.1941: ”Puna-armeijahan aloitti tällöin aikaisin aamulla jatkosodan pommittamalla muun muassa siviilikohteita Suomessa.
Kansainvälisen oikeuden tulkinnan on – täyttääkseen oikeustieteen tieteenteorian edellytykset – oltava kontekstuaalista (esimerkiksi että vuoden 1941 tapahtumia ei saa perustella myöhemmillä tapahtumilla, kuten Pariisin rauhansopimuksella 1947) ja totuudenmukaisiin historian tapahtumiin perustuvaa.”

*

NYT on selvää, että talvisodan 1939-40 jatkosodan 1941-44 aloittajasyyllisyydestä käytävä keskustelu jatkuu eri näkemyksiä painottaen, mutta joka tapauksessa enenevästi ollaan valmiita tunnustamaan Neuvostoliiton tosiasiallisen syyllisyyden kokonaisraskauttavuus ja yhä enemmän ymmärretään, mihin Suomen tuomitseminen muka sotasyylliseksi perustui. Ei siis tosiasioihin, vaan Stalinin valtakunnan sotilaallisen pelotteen uhkaan, mikä vaikutti Pariisin rauhansopimuksen muotoutumiseen. Oikeus ja kohtuus Suomen etua koskien uhrattiin merkittävältä osin idän voimiensa tunnossa uhoavan diktatuurin miellyttämiseksi sen oltua maailmansodan loppuvuosina Lännen vastenmielinen mutta hyödyllinen liittolainen.

Samalla tässä uudelleen alkaneessa keskustelussa HS:ssa on jo löytynyt osapuolia yhdistävä näkemys: Viipuri lääneineen olisi pitänyt oikeuden ja kohtuuden nimissä jättää oikealle omistajalleen Suomelle. On vaikea nähdä perusteltuja syitä, miksi myöskään Petsamo ja Sallan itäiset alueemme tai Suomenlahden pakkoluovutetut saaremme olisi pitänyt jättää toisen maailmansodan Natsi-Saksan liittolaisena aloittaneen tosiasiallisen sotasyyllisen Neuvostoliiton haltuun.

KARJALA-keskustelu ajankohtaistuu epäilemättä presidentinvaalien 2024 lähestyessä. Ainakin yhden tulevan presidenttiehdokkaamme suku on Viipurin läänin Käkisalmelta (areena.yle.fi/1-2351153). Asia ei jääne huomiotta, varsinkaan jos muidenkin ehdokkaiden juurissa löytyy viittauksia pakkoluovutettuihin alueisiimme, joilta evakkoja tuli 430.000.

Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari tunnetusti syntyi Viipurissa vuonna 1937 ja joutui perheensä kanssa lähtemään yhä jatkuvaan maansisäiseen pakolaisuuteen Stalinin maahantunkeutujien hyökkäyksen alta 1939. Virallinen Suomi ei juuri reagoinut siihen, että rauhannobelistimme syntymäkotitaloon Viipurissa ei annettu kiinnittää suurmiehestämm kertovaa kylttiä. Vuonna 1990 Ahtisaari totesi julkisessa puheessaan, että Karjala-keskustelu on oikeutemme ja velvollisuutemme. yle.fi/a/3-5168517

Ehkä Alexander Stubb ehdokkaana ja mahdollisessa tulevassa roolissaan uskaltaa muistuttaa Käkisalmi-juuristaan ainakin pienellä rintamerkillä, jollainen nähdään Ahtisaaren karikatyyrikuvassa. Myös varatuomari Silvennoinen on tietääkseni karjalaistaustainen, ja hän sopisi aiemman toimintansa perusteella mainiosti tulevan presidentinhallinnon neuvonantajaksi Karjala-asioissa.

Silvennoinen on joidenkin tietojen mukaan ehkä myös joissain yhteyksissä käyttänyt samanlaista Kokonainen Suomineito -rintamerkkiä kuin karikatyyrin Ahtisaari (verkkokaupan mukaan Mäntyniemeen on tilattu hänen kaudellaan hopeinen tuote). – Näitä hopeisia pinssejä ja riipuksia on muuten kaikkien saatavilla netistä,  kokonainensuomineito.fi

Lue myös: