Polttavatko etähyödynnetyt idiootit kohta myös Orbánin kuvia?

Kansallinen etumme on, että emme ainakaan ennen tärkeitä ratifiointeja sorru ylilyönteihin Türkiyen ja Unkarin arvostelussa - muiden liittolaisten esittämä kritiikki riittäköön toistaiseksi.

KESKUSTELUNAVAUKSIIN tulisi suhtautua aina periaatteessa avoimesti. Varsinkin silloin, kun esittäjän poliittinen asema ja valtuudet eivät ole yksityisten ulostulojen ilmeisinä rajoittimina, vrt. pääministerin Hornet-avaus.

Mielestään hyvää (tai muka hyvää) tarkoittavat idealistiset humanistit (tai muka humanistit) ovat taas viime aikoina sortuneet toimimaan mahdollisesti oman kansakuntansa etua vastaan. Joskus kansan valitsemat päättäjät avaavat omaehtoisia keskusteluja ja väläyttävät hienolta kuulostavia aloitteita, joita ei asianmukaisesti pohjustamattomina voi pitää vastuullisesti harkittuina.

VÄHEMMÄN vastuunalaisten tahojen tempaukset ovat nekin hankaloittaneet niin Suomen kuin Ruotsinkin kansainvälistä asemaa nykyisessä tilanteessamme. Media on meillä ymmärtänyt asemansa melko hyvin, eikä enempiä ylilyöntejä ole ilmennyt masinoituna viharetoriikkana tai selkeänä itsesensuurinakaan. Pilapiirtäjien ilmaisunvapaus on tietysti oma lukunsa. Se on ja sen on oltavakin jakamaton, vaikka genren laatutaso ei meillä olekaan luvalla sanoen ollut Kari Suomalaisen jälkeen kummoinen.

Ns. vapaiden kansalaistoimijoiden ulkoa johdetun tai aidommin ruohonjuuritasoisen epävirallisen debatin äänenpainot ovat saaneet viime aikoina jossain määrin huolestuttavampia muotoja. Vakavimpina esimerkkeinä voisi mainita äskeiset putinistista ja lähi-itäläistä terrorismia tukevien pienten Naton-vastaisten ääriainesten laittomat mielenosoitukset Tukholmassa ja Helsingissä valtionpäämiehen kuvien halventamisineen ja koraanin polttamisineen.

Toivottavaa on, että nämä nyt raportoidut mauttomasti vihaa lietsovat muka kurdikansaa puolustavat mutta oikeasti PKK- ja venäjämieliset Natoa vastustavat mielenilmaukset jäävät lajissaan viimeisiksi. Suomen tärkeiden ulkosuhteiden ja kansallisen edun vahingoittamiseksi eurooppalaisen sodan oloissa tieten ja tarkoituksin tai tuottamuksellisesti suuntautuva toiminta on äärimmäisen tuomittavaa.


Toki Suomen ja Ruotsin liittoutumisprosessia käytännössä jollain tapaa vaikeuttavien turhan kärjekkäiden ja arvattavasti kohdehallintojen puolella ainakin poliittisluontoisen tarpeen mukaan loukkauksiksi tulkittavien mielipiteenilmausten alku juontuu Nato-hakemustamme pidemmälle. Osin se juontaa myös päättäjiemme sanavalintoihin paitsi Turkkia myös erityisesti Unkaria kohtaan. Samat päättäjät ovat nyt tuskailleet kansan keralla noiden maiden hidastelua toivottaa meidät tervetulleeksi joukkoon ja kontekstiin, johon tosiasiallisesti kuulumme jopa luontevammin kuin nuo kaksi puoliyksinvaltaisten hallintojen johtamaa maata.

VIELÄ viime keväänä US Puheenvuorossa ei oikein nähty minkäänlaista merkkiä todellisesta syystä huolestua siitä, että Unkari saattaisi jossain vaiheessa viivyttää meidän Nato-jäsenyytemme ratifiointia vedoten tai ainakin viitaten Suomen EU-puheenjohtajakaudellaan omaksumaan sangen kärjekkääseen tapaan kritisoida Unkarin oikeusvaltiokehitystä. Nyt puhutaan suomalaisten esittämistä ilmeisen loukkaavista ”valheista”. Tämä oli arvattavissa jo viime keväänä. Asiaa ei meillä tahdottu myöntää, osin oletettavasti kiusallisena pidetyn asian esiin nostamisen pelätyn vaikutuksen vuoksi kannatuslukuihin vaalien lähestyessä.

Minä näin hienoisen syyn olla huolissamme ja ehdotinkin blogissani 5.4.2022 joitain helposti ja käytännössä ilman suurtakaan poliittista hintaa toteutettavia diplomaattisia linjauksia, painotuksia ja sanakäänteitä, joilla asiamme sujuvuutta voitaisiin edesauttaa. Totesin tietysti myös, ettei meidän tarvitse sortua mielistelyyn saati yya2-liturgiaan, paitsi ehkä diplomaattisena eleenä voimme joissain yhteyksissä käyttää Erdoğanin mieliksi maannimeä Türkiye (lue: tyrkije) niin kuin poliitikot sittemmin ovat tehneetkin. Ratifiointien jälkeen sekä Turkki että Unkari ovat meille vain kaukaisia liittolaisia muiden joukossa, vapaammin kritisoitavissa – ja mahdollisesti omien vaaliensa jälkeen jopa ystävällismielisinä oikeusvaltioinakin pidettäviä.

Väläytin blogissani myös mahdollisuutta, että Ruotsi voisi tarjota Turkille Gripen-hävittäjiä sen menettämän F-16-kaupan tilalle, mikä saattaisi pehmittää Erdoganin asennetta ratifiointiasiassa. Joku asiantuntevampi tiesi kertoa, ettei Gripen soveltuisi Turkin ilmavoimille, joka on kalibroitu F-16:n pohjalle, ja valitettavasti myös venäläisen ilmapuolustusjärjestelmän.

JA muutama päivä sitten: Turkin suunnalta kerrottiin, (ehkä taktisena peliliikkeenä USA:n suuntaan mutta kumminkin) että Turkki harkitsee hävittäjähankintoja Naton ulkopuolelta mahdollisesti jostain EU-maasta. Ruotsi on edelleen EU-maa, ja tulevana Nato-maana sen toimittama tai edes tarjoama huipputasoinen hävittäjälaivue Turkille voisi lähentää tulevia liittolaisia jo ennalta.

Keskustelunavauksiin tulisi suhtautua aina periaatteessa avoimesti, paitsi jos esittäjän poliittinen asema ja valtuudet muodostavat ristiriidan.

Lue myös:

EU:n oikeusvaltiotoimet Unkaria vastaan alkavat – NYT harkintaa suomalaiset! | Uusi Suomi Puheenvuoro

 

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu