Polttavatko etähyödynnetyt idiootit kohta myös Orbánin kuvia?
KESKUSTELUNAVAUKSIIN tulisi suhtautua aina periaatteessa avoimesti. Varsinkin silloin, kun esittäjän poliittinen asema ja valtuudet eivät ole yksityisten ulostulojen ilmeisinä rajoittimina, vrt. pääministerin Hornet-avaus.
Mielestään hyvää (tai muka hyvää) tarkoittavat idealistiset humanistit (tai muka humanistit) ovat taas viime aikoina sortuneet toimimaan mahdollisesti oman kansakuntansa etua vastaan. Joskus kansan valitsemat päättäjät avaavat omaehtoisia keskusteluja ja väläyttävät hienolta kuulostavia aloitteita, joita ei asianmukaisesti pohjustamattomina voi pitää vastuullisesti harkittuina.
VÄHEMMÄN vastuunalaisten tahojen tempaukset ovat nekin hankaloittaneet niin Suomen kuin Ruotsinkin kansainvälistä asemaa nykyisessä tilanteessamme. Media on meillä ymmärtänyt asemansa melko hyvin, eikä enempiä ylilyöntejä ole ilmennyt masinoituna viharetoriikkana tai selkeänä itsesensuurinakaan. Pilapiirtäjien ilmaisunvapaus on tietysti oma lukunsa. Se on ja sen on oltavakin jakamaton, vaikka genren laatutaso ei meillä olekaan luvalla sanoen ollut Kari Suomalaisen jälkeen kummoinen.
Ns. vapaiden kansalaistoimijoiden ulkoa johdetun tai aidommin ruohonjuuritasoisen epävirallisen debatin äänenpainot ovat saaneet viime aikoina jossain määrin huolestuttavampia muotoja. Vakavimpina esimerkkeinä voisi mainita äskeiset putinistista ja lähi-itäläistä terrorismia tukevien pienten Naton-vastaisten ääriainesten laittomat mielenosoitukset Tukholmassa ja Helsingissä valtionpäämiehen kuvien halventamisineen ja koraanin polttamisineen.
Toivottavaa on, että nämä nyt raportoidut mauttomasti vihaa lietsovat muka kurdikansaa puolustavat mutta oikeasti PKK- ja venäjämieliset Natoa vastustavat mielenilmaukset jäävät lajissaan viimeisiksi. Suomen tärkeiden ulkosuhteiden ja kansallisen edun vahingoittamiseksi eurooppalaisen sodan oloissa tieten ja tarkoituksin tai tuottamuksellisesti suuntautuva toiminta on äärimmäisen tuomittavaa.
…
Toki Suomen ja Ruotsin liittoutumisprosessia käytännössä jollain tapaa vaikeuttavien turhan kärjekkäiden ja arvattavasti kohdehallintojen puolella ainakin poliittisluontoisen tarpeen mukaan loukkauksiksi tulkittavien mielipiteenilmausten alku juontuu Nato-hakemustamme pidemmälle. Osin se juontaa myös päättäjiemme sanavalintoihin paitsi Turkkia myös erityisesti Unkaria kohtaan. Samat päättäjät ovat nyt tuskailleet kansan keralla noiden maiden hidastelua toivottaa meidät tervetulleeksi joukkoon ja kontekstiin, johon tosiasiallisesti kuulumme jopa luontevammin kuin nuo kaksi puoliyksinvaltaisten hallintojen johtamaa maata.
VIELÄ viime keväänä US Puheenvuorossa ei oikein nähty minkäänlaista merkkiä todellisesta syystä huolestua siitä, että Unkari saattaisi jossain vaiheessa viivyttää meidän Nato-jäsenyytemme ratifiointia vedoten tai ainakin viitaten Suomen EU-puheenjohtajakaudellaan omaksumaan sangen kärjekkääseen tapaan kritisoida Unkarin oikeusvaltiokehitystä. Nyt puhutaan suomalaisten esittämistä ilmeisen loukkaavista ”valheista”. Tämä oli arvattavissa jo viime keväänä. Asiaa ei meillä tahdottu myöntää, osin oletettavasti kiusallisena pidetyn asian esiin nostamisen pelätyn vaikutuksen vuoksi kannatuslukuihin vaalien lähestyessä.
Minä näin hienoisen syyn olla huolissamme ja ehdotinkin blogissani 5.4.2022 joitain helposti ja käytännössä ilman suurtakaan poliittista hintaa toteutettavia diplomaattisia linjauksia, painotuksia ja sanakäänteitä, joilla asiamme sujuvuutta voitaisiin edesauttaa. Totesin tietysti myös, ettei meidän tarvitse sortua mielistelyyn saati yya2-liturgiaan, paitsi ehkä diplomaattisena eleenä voimme joissain yhteyksissä käyttää Erdoğanin mieliksi maannimeä Türkiye (lue: tyrkije) niin kuin poliitikot sittemmin ovat tehneetkin. Ratifiointien jälkeen sekä Turkki että Unkari ovat meille vain kaukaisia liittolaisia muiden joukossa, vapaammin kritisoitavissa – ja mahdollisesti omien vaaliensa jälkeen jopa ystävällismielisinä oikeusvaltioinakin pidettäviä.
Väläytin blogissani myös mahdollisuutta, että Ruotsi voisi tarjota Turkille Gripen-hävittäjiä sen menettämän F-16-kaupan tilalle, mikä saattaisi pehmittää Erdoganin asennetta ratifiointiasiassa. Joku asiantuntevampi tiesi kertoa, ettei Gripen soveltuisi Turkin ilmavoimille, joka on kalibroitu F-16:n pohjalle, ja valitettavasti myös venäläisen ilmapuolustusjärjestelmän.
JA muutama päivä sitten: Turkin suunnalta kerrottiin, (ehkä taktisena peliliikkeenä USA:n suuntaan mutta kumminkin) että Turkki harkitsee hävittäjähankintoja Naton ulkopuolelta mahdollisesti jostain EU-maasta. Ruotsi on edelleen EU-maa, ja tulevana Nato-maana sen toimittama tai edes tarjoama huipputasoinen hävittäjälaivue Turkille voisi lähentää tulevia liittolaisia jo ennalta.
Keskustelunavauksiin tulisi suhtautua aina periaatteessa avoimesti, paitsi jos esittäjän poliittinen asema ja valtuudet muodostavat ristiriidan.
Lue myös:
Ymmärränkö oikein: Veikko Savolaisen mielestä Suomen pyrkiessä Pohjois-Atlantin sopimusjärjestön jäseneksi tarkoitus pyhittää keinot?
Ilmoita asiaton viesti
Olet ymmärtävinäsi pateettisimpien idioottien tapaan, niin kuin et muka tajuaisi omaa kysymystäsi. Siteeraamassasi jesuiittojen ohjeessa ei tarkoitettu tarkoituksen pyhittämillä keinoilla normaalin hyvätapaisen diplomatian äänensävyjä ja sopuisaa puheenpartta ja ennen kaikkea pidättäytymistä aggressioista ja väkivallan uhalla vihjailevista uhkamielikuvia synnyttävistä demonstraatioista henkilöiden kuvien ja uskonnollisen kirjallisuuden polttamisineen.
Se, että emme tieten tahtoen riko puheyhteyttä herkkähipiäiseksi tekeytyvän ja hankalankaan kumppanin kanssa kommunikoitaessa ei tarkoita veitsenpistoa kenenkään selkään eikä kohtuutonta perseennuolentaa à la YYA-liturgia ja post-yya-hokemat (Venäjä ei ole uhka vaan mahdollisuus) tai muuta moraalitonta. Tosiasia on, että meidän on hyvä kohdella tulevia liittolaisiamme (jotka ovat kaikissa suhteissa suurine vikoineenkin sadoin kerroin parempia kuin ex-liittolaisemme Venäjä) asiallisesti. Ratifiointeihin asti on ihan fiksua pidättäytyä liiasta mahdollisesti suuttumusta nostattavista kritiikeistä, joista ei sinällään ole välitöntä hyötyäkään.
Sitten kun olemme Naton täysjäseniä, voimme puolestani kernaasti vaikka alkaa ajamaan Ärdoanin ja Orbaanin ja heidän taantumushallintojensa syrjäyttämistä, ellei se toteudu jo aiemmin vaalien ym. kautta. Itse en pidä Turkkia niin tärkeänä Natolle etteikö se voitaisi sieltä häätääkin, mutta tiedän suurstrategien katsovan sen pitkin hampain välttämättömäksi, ettei ajautuisi täysin Venäjän huostaan. Samasta syystä Unkari on saatava omaksumaan EU-sivistyshallinto eikä karkotettava heimoveljiämme putinistimongolistikulttuuriin.
Ilmoita asiaton viesti
”Olet ymmärtävinäsi pateettisimpien idioottien tapaan, niin kuin et muka tajuaisi omaa kysymystäsi.”
– Ohhoh! Luen tuon palautteeksi tyhmästä kysymyksestä. Edellytät hyvätapaista diplomatiaa suhteessa Turkkiin ja Unkariin, mutta vetelet omia vastapalloon idiootti-vihjailuin.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan näissä Suomen kansallisessa ja blogistin yksityisessä kieli keskellä syytä olemisen intresseissä se pieni ero, että
1. tiedän sinun ja muiden blogistien tietävän sinun olevan ihan fiksu henkilö, joka vain retorisista tms. tyylisuyistä tekeytyi hieman yksinkertaiseeksi esittäen muka-kysymyksen, jonka itsekin ymmärtää muotoilleensa hölmöksi. Tarkoitus ei pyhitä keinoja, mutta diplomatian maailmassa sopuisuus ja kohteliaisuuskin on paikallaan ja arvokasta varsinkin, jos se ei maksa mitään ja saattaa olla hyödyksi
2. toisaalta tämä meidän keskustelumme ei noudata kohdassa 1 tarkoitettua asetelmaa, jossa toinen osapuoli (jäsenyyteen pyrkivä) viisaasti pidättäytyy mollaamasta toista osapuolta eli epämieluisiksi portinvartijoiksi onnenkantamoisenaan päässeitä basaaritinkaajia, vaan useinkin vähän epäviisas blogisti hairahtaa vertaamaan kommentaattorin tyylikeinokysymyksen muotoilua pateettisten idioottien syytelevään puheenparteen (ellet sitten syyllisty ionmittlerismiin eli tee valitusta ylläpitoon ja vaadi putininvastaista navalnyiblogia poistettavaksi 😉
Siis
1. Suomi hyötyy noiden puoliääliöiden ystävällisestä kohtelusta, muttei sitoudu tähän yhtään pidemmäksi aikaa kuin tarpeen.
2. Minä en hyödy enempää vastauskommenttini epätoivoisesta puoustelusta kuin fiksummastakaan käytksestä, joka toki silti on fiksumpaa.
3. Anteeksi Tuomo typerät ja asiattomat sanavalintani, yritän parantaa jatkossa.
Ilmoita asiaton viesti
Tähän asti Suomi ja Ruotsi ovat käyttäneeet Turkin ja Unkarin kanssa hyvin asiallista, osin jopa mielistelevää retoriikkaa. Siitä ei ole ollut meille eikä Ruotsille mitään hyötyä. Eikä voisikaan olla, koska retoriikallamme emme Natoon pääse. Turkki haluaa Ruotsin luovuttavan henkilöitä, joiden ”rikoksena” on ollut Erdoganin hallinnon kritisointi ja Unkari haluaa Suomen lopettavan demokratiavajeensa kritisoinnin ja ajavan jäädytettyjen EU:n avustusvarojen vapauttamista. Kumpaankaan vaatimukseen ei pidä suostua. Niinpä katseet kääntyvät Natoon, EU:hun ja Yhdysvaltoihin.
Mikäli näillä ei ole voimaa saada Turkkia ja Unkaria taivutettua, niin jäsenyys voi siirtyä vuosilla ja meidän on syytä ryhtyä vahvistamaan sekä puolutusyhteistyötä USA:n ja Britannian kanssa että satsaamaan merkittävästi lisää omaan puolustukseemme. Naton uskottavuudelle tämä olisi ikävä kyllä kolaus, jota Venäjä ei jättäisi käyttämättä hyväksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä Savolainen kirjoittaa ihan oikeasti ja oikeasta asiasta. Kyllä minäkin aikoinaan oudoksuin meppien käyttämiä puheenvuoroja Unkaria kohtaan, mutta sitä ihmettelin eniten, että myös Petteri Orpo Sisäministerinä ollessaan syyllistyi samaan asiaan.
Ilmoita asiaton viesti
Puskista on helppo huudella. Marin ei sitten rohjennut esittää Venäjälle, että Maarianhaminan konsulaatti on suljettava.
Ilmoita asiaton viesti
Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu.Kiitos Mark Rutte.
Ilmoita asiaton viesti