Suomen Nato-hakemus ei rajaa tukikohta- ja ydininfraa pois, koska optio suojaa Putinilta harmaina kuukausina

HARMAISIIN kuukausiin varautuminen on ehkä tärkein yksittäinen ja sinälläänkin riittävä syy sille, että Suomi ei rajaa Nato-hakemuksessaan etukäteen pois ulkomaisten joukkojen ja ydinaseiden sijoittamista Suomeen pysyvästi.

Toki nämä olennaiset Venäjän aggression potentiaaliset ennakkopidakkeet turvaisivat maatamme tehokkaasti myöhemminkin, mutta periaatteessa ainakin pysyvistä ydinaseista voidaan ehkä luopua jäsenyyden oloissa toistaiseksi, JOS ja ainakin niin kauan kuin itänaapuri käyttäytyy säällisesti.

Jo nyt on nähty myös Putinin huomanneen tämän ”neuvotteluvalttimme” ja lieventäneen retorista sävyään sovinnollisemmaksi. Hän selvästi hakee lohdutusta edes jonkinlaisesta mahdollisesta ’torjuntavoitosta’, kun ei saanut liittoutumishankettamme kaadetuksi uhkauksillaan.

US 16.5.: ”Vladimir Putin: Suomen kanssa ei ongelmaa – Nato-rakenteiden laajentumiseen reagoitava … Naton sotilaallisen infrastruktuurin leviäminen niiden alueelle vaatisi kuitenkin reaktion Moskovasta, nyt kun pohjoismaat ovat lähellä Natoon liittymistä.”

Yle 16.5.: ”Putin siirsi maalitolppia – nyt ongelmana ovatkin Naton tukikohdat Suomessa, ei itse jäsenyys”

Suomessa asian tiimoilta herännyt ajattelemattoman naiivi keskustelu, joka vaatii luopumaan ennalta tästä ehkä parhaasta harmaan ajanjakson suojavaltistamme, on ymmärrettävää. Näkyvyydellään se tavallaan on korostanut ”neuvotteluasetelmaa” myös nyt nöyrtyneelle Putinille. Hänellä ei ole varaa ryppyillä ennen jäsenyytemme ratifiointia, jos oikeasti toivoo Suomesta Nato-tukikohatonta ja ydinasevarastotonta aluetta. Optio niihin on auki. Suomi päättää.

Sehän kyllä arvattiin, että Putin huomattuaan liittymispäätöksemme vääjäämättömyyden alkaa yrittää saada tappiolleen edes jotain hyvitystä kenties samanlaisella iltalypsykaupankäynnillä kuin mitä Turkin Erdogan yrittää terrorisminhyysäyssyytöksin. Venäjällä vaan ei nyt ole edes niinkään vahvaa neuvotteluvalttia kuin Turkilla jäsenmaan veto-oikeuksineen.

JA KUINKA ollakaan, jo tänään sitten kuultiin Putinin tarttuneen mahdollisuuteensa sovittelevampaa puheenpartta käyttäen. Tämä kuitenkin tarkoittaa myös sitä, että tullakseen kuulluksi hänen pitää nyt pidättyä liian vihamielisistä vaikuttamisyrityksistä lähikuukausina.

SIIS: Mitä vakavammin Venäjän retoriikka mahdollisine hybridi- ja muine sotilasteknisine toimineen kovenee lähiaikoina, sitä varmemmin Suomi saattaa ehkä pyytää alueelleen myös Naton kovaa infrastruktuuria. Pistää miettimään Kremlissä…

Tässä tilanteessa Suomen onkin ehdottomasti käytettävä hyväkseen tämä neuvotteluvaltti Kremlin suuntaan ajateltuna, eli pidetään Nato-tukikohtakysymys ja ’oma ydinpeloteuhkamme’ auki vähintään näiden harmaiden kuukausien ajan ja mielellään pysyvämminkin. Niin kauan kuin Venäjä malttaa pidättäytyä uhkailemasta ja pelottelemasta meitä enemmällä kiusanteolla, Suomi saattaa puolestaan olla valmis tyytymään ns. Norjan malliin. Sitä meidän ei kyllä pidä mennä lupaamaan Venäjälle pysyväksi eduksi, vaan reaalikäytöksellä ansaiten, hyvän naapuruuden vastineena toistaiseksi lunastettavaksi.