Ulkoistiko Haavisto oman persoonansa ministerivastuusta?

– Pekka puhuu itsestään kolmannessa persoonassa, mikä on tavallaan oman läsnäolon ulkoistamista – miksi?

Noin kommentoi eräs teini-ikäinen Haaviston eilistä selontekoulostuloa, ehkä selvänäköisemmin kuin useimmat psykopolitologiammattilaiset.

Haavisto tosiaan sanoi: ”Sellaista ohjetta, määräystä tai neuvoa, jossa vain lapset tuotaisiin al-Holin leiriltä jollain suomalaisella viranomaisiskulla tai toimilla, ei ole voinut ministeri – eikä ole ministeri antanut.” – Hän siis ei sanonut ’enkä minä ole antanut’.

Ei kai vaan Pekka Haaviston kohdalla minäkuvan hämärtämisen malli noudattanut Rinteen mallia, jonka tulkinta siten olisi: ’ministerinä en ole voinut antaa määräystä, koska se on väärin, mutta se mitä ehkä yksityispoliitikon motiivein luottamuksellisesti sanoin, se jää nyt tässä sanomatta’. Mutta kuka olisi Haaviston Paatero uhrattavaksi…

Kuninkaalliset ovat perinteisesti puhuneet itsestään monikossa korostaakseen edustavansa koko valtakuntaa eivätkä vain henkilöään, esimerkiksi ”Me, Suomen Suuri-Rihtinas ja Itzewaldias Kejsari yli koko Ryssänmaan”. Ei-kuninkaalliset ovat puhuneet itsestään kolmannessa persoonassa joko 1. korostaakseen virka-asemaansa (tämä on esimiehenne määräys) tai 2. lapsille yksinkertaistetusti puhuessaan (tyttö antaa ne sakset nyt sedälle ettei tule vahinkoa) tai joskus myös 3. omien identiteettiongelmiensa tai hankalien psykologisten vastuukysymysten taustalta. Tällöin voi kyseessä olla esimerkiksi kätketty syyllisyydentunne tai trauma persoonallisiin ominaisuuksiin tai valintoihin liittyen menneisydessä tai nykyisyydessä. Omaa henkilöä ja sen osuutta/kyseessäolevuutta/vastuuta ei haluta tuoda esiin, vaan se verhotaan johonkin mahdolliseen psyykeä vähemmän kuormittavaan kiertoilmaukseen.

Pekka Haaviston kohdalla kyse ei liene mistään edellämainituista syistä salailla yhtään mitään, hän on tietääksemme minut itsensä ja sinut ympäristönsä kanssa, toistaiseksi avoimena, rehtinä ja eheänä ja eräänä kansamme fiksuimpana muutenkin pidetty poliitikko.

Haavistolla olisi myös paljon menetettävänään samaten kuin puolueellaan, jos tässä vaiheessa ylivoimaisesti presidenttipeliä johtava karismaattinen rauhanmies putoaisi jotenkin rumasti veneestä pian Touko Aallon hapoillemenokariutumisen jälkeen.