Mitä tapahtuu kun tekoäly ei ole enää vain työkalu, vaan kilpailija?

Mitä tapahtuu, kun disruption kohteena ei olekaan liiketoimintasi, vaan sinä itse? Generatiivinen tekoäly etenee huomaamatta ja murtaa tietotyön toimintamalleja haastaen samalla vakiintuneet roolit ja työnkuvat. Kuinka nopeasti tekoäly muuttuu työkalusta kilpailijaksi?

Siinä minä istuin, tuhatpäisen Nordic Business Forumin yleisön ympäröimänä, kun sydän jätti yhtäkkiä lyönnin väliin, ja alkoi sen jälkeen lyödä lujempaa. Mitä olin kuullut vain hetkeä aiemmin?

Lavalla oli Morten Hansen, joka oli juuri käyttänyt kahdessa perättäisessä lauseessaan sanoja “disrupt yourself – ahead of curve”. Se iski voimalla. 

Vuonna 1997 nyt jo edesmennyt Clayton Christensen esitteli maailmalle disruptioteoriansa. Sen mukaan suurimmat murrokset tapahtuvat silmiemme alla, uusien innovaatioiden usein syöden ensin markkinaa arvoketjun alemmilla tasoilla tai vaihtoehtoisesti luoden uusia markkinoita. Hiljalleen nämä innovaatiot kuitenkin liikkuvat arvoketjussa ylöspäin, tuhoten nykyistä markkinaa ja syrjäyttäen lopulta sellaiset vakiintuneet toimijat, jotka eivät ole kyenneet muuttamaan omaa toimintaansa uuden haastajan tahdissa. Tämä on tuttu narratiivi 2000-luvun digitaalisen transformaatioaallon läpikäyneille. 

Vuosikausia olen asiakkaille korostanut miten kilpailukykyisenä pysyäkseen on uskallettava haastaa myös omaa ydinliiketoimintaansa. En kuitenkaan tullut ajatelleeksi, että tulee aika, jolloin disruption kohteena ei olekaan liiketoiminnan tai toimialan parametrit vaan lähes jokaista meistä koskettava tietotyö.

Yhtäkkiä siitä on tullut ..henkilökohtaista.

Niin ironista kuin se onkin ja kuten Christensen olisi todennut, kyse ei ole siitä, ettemme olisi tietoisia disruptiosta – emme vain ymmärrä muutoksen kaavaa.

Tietotyöntekijä toisensa jälkeen, asiantuntijoista organisaation johtajiin asti lankeaa samaan ansaan – keskittyen parantamaan olemassa olevaa osaamistaan ja palveluita, sen sijaan että pysähtyisivät kyseenalaistamaan koko nykyisen (liike)toimintamallinsa. GenAI etenee ja parantaa kykyjään juuri sillä tavalla, miten Christensen kuvasi – asteittain ja huomaamatta. Ja me katselemme vierestä, sokeina muutoksen vaikutuksille. 

Kuljemme disruptioteorian kuvaamalla polulla, ajatellen että tekoäly on työkalu, jonka avulla lisäämme tuottavuutta ja saamme enemmän työstämme asiantuntijoina irti. Disruption luonteeseen kuitenkin kuuluu, että kehitys etenee inkrementaalisesti, pienin askelin jotka kumuloituvat lopulta valtavaksi murrokseksi. Tässä kohtaa, tekoälyn kyvykkyydet eivät vielä uhkaa asiantuntijan työtä tai identiteettiä. Mutta teknologian skaalautuessa ja kehittyessä, raja työkalun ja kilpailijan välillä hämärtyy. 

Oppivasta organisaatiosta tulee yritysten seuraava strateginen ydinkyvykkyys. Tieto- ja ajatustyöläiset joutuvat keksimään oman arvolupauksensa uudelleen tiedon ja osaamisen menettäessä merkityksensä nykyisessä muodossaan. Mitä sellaista sinä voit tuoda pöytään, mihin tekoäly ei pysty? 

Sen sijaan, että kysymme miten tekoäly täydentää meitä asiantuntijoina, oikea kysymys tulevaisuudessa on, miten me täydennämme tekoälyä?  

Se, jos mikä kysyy yksilöiden kykyä disruptoida oma ajattelunsa, oma työnsä, oma identiteettinsä.

Vielä moneen kertaan.